Hei,
Olo on todella ikävä - ollut jo useamman kuukauden. Menimme naimisiin kolme vuotta sitten, yhdessä olemme mieheni kanssa olleet seitsemisen vuotta. Olemme aina riidelleet aika paljon, mutta ennen aina riidat saatiin jotenkin loppumaan, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se olen tainnut olla minä, joka pyytelin anteeksi ja tein sovintoa.
Tilanne on muuttunut kestämättömäksi. Meillä on 7 kk vanha lapsi, joka syntyi toivottuna ja odotettuna. Sovimme ennen lapsen tekoa, että riidat ym kinat pyritään sopimaan maltillisesti ja lapsen kuullen asiat pitäisi käsitellä järkevästi. Näin ei ole todellakaan käynyt.
Koko tilanne on aivan järkyttävä. Mies kiroilee minulla päivittäin lapsemme kuulleen: käskee painua vittuun, sanoo kusipääksi... Aluksi raivostuin, saatoin sanoa takaisinkin, sitten yritin puhua, mutta ei sillä ole ollut vaikutusta. Nyt en enää jaksa sanoa mitään.
Seksiä meillä ei ole ollut viime kesän jälkeen kuin pari kertaa. Mies ei ole halunnut. Nyt tietenkin kaikki ajatettelevat, että hänellä on joku toinen, mutta en oikein usko sitä. En nimittäin ymmärrä, missä vaiheessa hän ehtisi. Hän ei koskaan ole ollut kovin innokas niissä puuhissä. Minä olen ollut se aloitteen tekijä näinä vuosina - lähes poikkeuksetta. Ja saanut pakit lähes yhtä monta kertaa kuin saanut jotain muuta. Kyse ei pitäisi olla ulkonäöstäni, sillä olen hoikka ja uskoakseni kivan näköinen hieman alle kolmekymppinen nainen.
Joka tapauksessa tilanne on kestämätön. Puhuminen ei auta. Parisuhdeterapiaan hän ei halua. Olen kai tehnyt elämäni isoimman virheen, kun olen saanut lapsen tämän miehen kanssa. Niin kai se sitten on, että oma syyni on kaikki.. Olisi pitänyt ensin ajatella pidemmälle.
Olo on todella ikävä - ollut jo useamman kuukauden. Menimme naimisiin kolme vuotta sitten, yhdessä olemme mieheni kanssa olleet seitsemisen vuotta. Olemme aina riidelleet aika paljon, mutta ennen aina riidat saatiin jotenkin loppumaan, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se olen tainnut olla minä, joka pyytelin anteeksi ja tein sovintoa.
Tilanne on muuttunut kestämättömäksi. Meillä on 7 kk vanha lapsi, joka syntyi toivottuna ja odotettuna. Sovimme ennen lapsen tekoa, että riidat ym kinat pyritään sopimaan maltillisesti ja lapsen kuullen asiat pitäisi käsitellä järkevästi. Näin ei ole todellakaan käynyt.
Koko tilanne on aivan järkyttävä. Mies kiroilee minulla päivittäin lapsemme kuulleen: käskee painua vittuun, sanoo kusipääksi... Aluksi raivostuin, saatoin sanoa takaisinkin, sitten yritin puhua, mutta ei sillä ole ollut vaikutusta. Nyt en enää jaksa sanoa mitään.
Seksiä meillä ei ole ollut viime kesän jälkeen kuin pari kertaa. Mies ei ole halunnut. Nyt tietenkin kaikki ajatettelevat, että hänellä on joku toinen, mutta en oikein usko sitä. En nimittäin ymmärrä, missä vaiheessa hän ehtisi. Hän ei koskaan ole ollut kovin innokas niissä puuhissä. Minä olen ollut se aloitteen tekijä näinä vuosina - lähes poikkeuksetta. Ja saanut pakit lähes yhtä monta kertaa kuin saanut jotain muuta. Kyse ei pitäisi olla ulkonäöstäni, sillä olen hoikka ja uskoakseni kivan näköinen hieman alle kolmekymppinen nainen.
Joka tapauksessa tilanne on kestämätön. Puhuminen ei auta. Parisuhdeterapiaan hän ei halua. Olen kai tehnyt elämäni isoimman virheen, kun olen saanut lapsen tämän miehen kanssa. Niin kai se sitten on, että oma syyni on kaikki.. Olisi pitänyt ensin ajatella pidemmälle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perheneuvontaan tai terapiaan voi mennä yksinkin. Se saattaisi auttaa sinua alkuun.
Sinun ei todellakaan tarvitse kuunnella tuollaista törkeää haukkumista kodissasi läheiseltäsi. PÄIVITTÄIN!
Ihan kohta lapsi ymmärtää mitä miehesi sanoo, nytkin jo varmasti aistii, ettei ilmapiiri välillänne ole rakastava.
Minusta kunnioitus on parisuhteessa A ja O. Kotona ei saa kohdella muita yhtään sen huonommin kuin kohtelisi ketään muutakaan.
Et voi mitenkään antaa lapsesi seurata, kuinka sinua poljetaan maahan tuolla tavoin kotona. Melkein tulee pelko, mihin tuollainen sanallinen väkivalta voi vielä johtaa.
Voimia sinulle! Yritä saada neuvoja joltain terapeutilta.
http://www.turvakoti.net/turvakoti/info.nsf/38e4483ea7238da4c225650f004a738d/5325e286186251d4c2256b3c005bc6cf/$FILE/henkinen_vakivalta.html
Olin 15v aviossa miehen kanssa jonka seksihalut olivat luokkaa 1-2krt/kk ja välillä useamman kuukauden taukoja. Enkä myöskään usko, että hänellä oli muita naisia. Töitä teki paljon ja harrasti, illalla kaatui rättiväsyneenä sänkyyn. Pääasiassa oli äreä ja tunnelma kotonamme oli kireä. Keittiöpsykologin taidoilla olen aivan varma, että kärsii jonkinasteisesta masennuksesta. Ehdotin usein, että mennään ammattilaisen juttusille mutta ei hän suostunut. Jaksoin monta turhaa vuotta heittää elämääni hukkaan "lasten takia" kunnes vihdoin suostuin katsomaan totuutta silmiin ja myöntämään, että myös lapset kärsivät tilanteesta. Kiukku kohdistui myös heihin, erityisesti poikaan. En usko, että miehesi tulee koskaan muuttumaan totaalisesti. Tarvitaan erittäin kypsää ajattelua ja tahtoa, että pystyy muuttamaan omaa käytöstään. Seksihaluja ei pysty tahdolla muuttamaan, jos ei halua niin ei halua. Surullista, että joudut elämään noin ahdistavassa tilanteessa. Keskustele miehesi kanssa ja yritä saada hänet tajuamaan tilanne. Ammattiapu olisi myös paikallaan, epäilen vaan mahtaako suostua..? Sinulla on vain tämä yksi elämä, mieti tarkkaan miten sen käytät. En ole päivääkään katunut, että lähdin liitostani, päinvastoin kaduttaa, etten lähtenyt aiemmin! Voimia sinulle ja lapsellesi!
Tuo käytös ei tule itsestään loppumaan, valitettavasti. Ennuste on huono, jos mies ei näe tarvetta muutokseen eikä ole motivoitunut hoitamaan ongelmaansa.
Henkiselle ja fyysiselle parisuhdeväkivallalle on tyypillistä, että se alkaa tai pahenee juuri lasten syntymien yhteydessä, yhteen muutettaessa, naimisiin mennessä, asuntovelan ottamisen jälkeen... Aina silloin, kun nainen on entistä enemmän sitoutunut/sidottu suhteeseen ja lähteminen käy vaikeaksi. Silloin mies tietää, että voi alkaa käyttää rankempia otteita tai rankempaa kieltä.
Lähde ennen kuin lapsi vahingoittuu. Jos hän kuuntelee murrosikään saakka, miten äitiä haukutaan kusipääksi, seuraukset ovat vakavat. Jos lapsi on tyttö, hän kasvaa pitämään normaalina sitä, että häntä saa myös parisuhteessa kohdella samoin. Poika taas ei opi kunnioittamaan naisia ja saa häiriintyneen miehen mallin.
Olet nuori ja fiksu nainen. Ei ole katastrofi olla yksinhuoltaja. Katastrofi sen sijaan on elää noin. Pärjäät paremmin yksin ja löydät vielä arvoisesi miehen. Ensi kerralla tunnistat varoitusmerkit ajoissa.
mikä häntä ottaa päähän?
Ehkä mies on elämäsi suurin virhe,mutta uskoakseni hänen avullaan olet saanut elämäsi suurimman lahjankin,lapsesi:)
Ilman muuta kannattaa ottaa ja lähteä jos tilanteesta ei ulospääsyä. Sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden takia. Tsemppiä.