Olen tässä miettinyt, että sinkuissa on varmaan jokin vikana, ainakin jos he ovat olleet pitkään sinkkuina. (Paitsi siinä tapauksessa jos sinkkuus on oma valinta.) Mutta sinkut, jotka haluavat suhteen, ovat varmaan jotenkin epänormaaleja... :/
Mikä sinkuissa on
vikana?
171754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No tunnetko nyt itsesi paremmaksi ihmiseksi, kun pääsit sinkkuja haukkumaan?
Seurusteleva on siis aina sinkkua parempi ihminen, oli se seurustelukumppani
sitten millainen tahansa? Seurustelevissahan ei koskaan ole
mitään "vikaa"?
Viestini oli lähinnä pohdintaa.
haluavat suhteen, sitten kun se "oikea" löytyy, mutta ei sitä nyt voi kenen kanssa tahansa rynnätä suhteeseen.......
Olisikin ihanaa tavata sellainen, joka odottaisi sitä oikeaa ja jolle ei ole kelvannut kuka tahansa vain siksi että "kun mulla nyt edes joku ois..."
sinä :)
Olen tullut siihen tulokseen, että osassa sinkuissa on todellakin pahasti vikaa. Luonnevikoja, mielenterveyshäiriöitä, kaikkea sellaista mikä oikeasti haittaa ja estää kehittämästä ihmissuhteita ja pitämään niitä yllä. Kykenemättömyyttä sosiaaliseen kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa.
Mutta paljon on niitäkin, jotka eivät sitten ihan oikeasti uskalla. Aina toisessa on muka jokin vika, vaikka se vika on itsessä. Pelätään, ettei kuitenkaan kelvata juuri sellaisena kun on. Tähän joukkoon laittaisin myös ne, jotka eivät kehitä itseään.
Sitten on niitä välitilassa olevia. Niitä, joiden pitkäaikainen seurustelu on loppunut ja uutta ei vielä ole näköpiirissä. Voi olla muutamiakin vuosia sinkkuna.
Ja ikisinkut. Nauttivat elämästään eivätkä halua edes ns. perinteistä seurustelusuhdetta.
Kaikissa meissä on vikoja! Seurustelivissakin. Mikä sitten on normaalia ja mikä epänormaalia? Minä ainakin liputan joka paikassa olevani omituinen ja epänormaali. Eipähän tarvitse kenenkään erehtyä minun suhteeni ;)
mainitsematta,nimittäin me friikit,ulkonäöltään epämiellyttävät.
Mä nyt vähän yli kaks vuotta ollu sinkkuna, ja oma valinta.Pitkäst suhteest erosin ja nyt ei ole kiire ollu uuteen alkaa.Kaikki ajallaan.
Perusoletuksesi on siis se, että parisuhde on se ainoa oikea elämäntapa. Tätähän et tietenkään sanonut, mutta ilmauksesi "sinkuissa on varmaan jokin vikana" paljastaa hyvin kireän "parisuhde = normaali" ja "ei parisuhdetta = epänormaali" -ajattelun.
Voihan asiaa katsoa niinkin, että parisuhteessa olevissa on jotakin pahan kerran vialla. Jotkut sattuvat löytämään itselleen toisen ihmisen ja toiset taas pitävät jotakuta avioeroon asti...eihän tuo voi olla millään tervettä hommaa. Se, että suuri osa aikuisista on parisuhteessa, saattaa olla käytäntö, mutta normaaliudesta siinä ei ole kysymys. Moni kummallinen porukka nimittäin on enemmistönä tässä maailmassa.
Puun lehti saattaa pudota aidan toiselle puolelle, vaikka muut lehdet ovat nätisti siellä toisella puolella aitaa. Ei siinä yksittäisessä lehdessä mitään vikaa välttämättä ole - kunhan vain tuli tuulenpuuska ja muutama muu osatekijä väliin.
siis itsekin sinkku. Pelkään minussa olevan jotain vikaa. Tuntuu, että kaikilla ympärillä olevilla on joku, ja tunnen itseni epänormaaliksi. Nolottaa myös vastata jos joku kysyy seurusteletko... Tuntuu myös ikävältä, kun esim. jollain teini-ikäisellä tutullani on jo joku, mutta minulla ei vieläkään... :/
joilla jatkuvasti vaihtuu poikakaveri, joka käyttää aineita eikä koskaan ole työpäivää tehnyt eikä opiskellut.
Tällainen kelpaa kaltaiselleen.
Kun on maisterinpaperit taskussa ja on tosi hyvännäköinen, eikä seurustele, se johtunee vaan siitä, että itselleen sopivaa vastakappaletta ei löydy ja monilla niinkin, että rima on tosi korkealla ja nauttii hedonistisesti omasta elämästään ja kaikista niistä asioista, jotka siihen kuuluu.
voihan sitä testata itsensä käymällä lapsiperheessä ja jos parin tunnin kuluttua alkaa väsyttämään lasten touhu, vaikka ei ole niistä edes vastuuta, niin parempi pysyä ikisinkkuna.
Ei tarvitse pelätä avioeroa ja lasten viemistä
johonkin periferiaan.
Siis, täysin naurettava ajatus on se, että sinkut tai joku sinkku kyselee, siis mikä vika sinkuissa on.
Kysy mieluummin, mikä vika on niissä perheellisissä, jotka eroavat muutaman vuoden päästä ja koti hajotetaan.
Kyllä suurin osa ns. ikisinkuista nauttii omasta elämästään eikä halua elää perhekeskeistä elämää.
Siihenkin on nykyisin erittäin monia syitä.
vaan sun ajattelumallissa.
Eihän 'sinkut' ole mikään todellinen samankaltaisten ryhmä tai identiteetti. Kaikki ymmärtää sen sanan eri tavallakin... Sinkkuja ollaan eri syystä, sinkkuina elää toisistaan ihan erilaisia ihmisiä.
Itse olen välillä sinkku, välillä en. Sellasta elämä on. Mun identiteetti ei perustu sinkkuuteen vaan siihen minkälainen ihminen, persoona, olen.
Meille kaikille ei maailmassa ole olemassa sitä 'Oikeaa', eikä välttämättä kaikki löydä edes halutessaan sitä sopivaa paria. Näin on näreet. Ei ole viasta kysymys vaan elämästä.
Tuolla 'kyllä kannattaa ottaa edes joku' -periaatteella monet porskuttaakin.
Itse olin hiljaiseloa viettävänä sinkkuna 30 vuotta kunnes tapasin sen minulle oikean. Ja anteeksi nyt vaan, en minä taikka ystäväni pidä minua mitenkään epänormaalina. En vain halunnut seurustella ennenkuin tosirakkaus tuli vastaan.
Valitettavasti maailmasta löytyy vielä kaltaisiasi muiden asioista paremmin tietäviä, jotka jaksavat heittää analyysiä ihmisistä keitä eivät edes tunne.
Toivottavasti itsekin löydät joskus sen oikean rakkauden ja huomaat mitkä asiat tässä maailmassa on oikeasti oleellisia.
Parempaa loppusyksyä toivotellen,
nimim. "kyllä kannatti odottaa"
No mutta ei kai sitä voi 30-vuotiaaksi asti odottaa että löytää sen elämänsä miehen?! Johan se mieskin pitää minua ihan outona tapauksena! Ja jos ei ole pahemmin seksikokemuksiakaan niin silloin vasta nolottaakin... :(
Jos on tarpeeksi hyvä itsetunto ja tietää mitä haluaa voi odottaa oikeaa vaikka 31-vuotiaaksi kuten itselläni kävi. Olihan se välillä yksinäistä ja kurjaa, mutta löytämisen ihanuus sitäkin järisyttävämpää. Kaksi samankaltaisesti ajattelevaa kohtasivat ja elämä aukeni.
Itseään ei kannata kuitenkaan rankaista huonoilla ihmissuhteilla tai vain kokemisentuskassa jotain hakien.
Sen kummempi asia kuin mikään muukaan, sujuuko jokaisen elämä täsmälleen aiotun käsikirjoituksen mukaan kaikilla elämän osa-alueilla? Enemmän minua säälittävät nämä kulissiliitoissa asuvat toisiaan pettävät puolisot.
sitoutumiskammo,läskikammo, lyhytpinna, ruma, köyhä, jne,, vikahan voi olla melkeen mitä vaan. mutta jottain kuitenkin, näitä "omantahdon" sinkkuja taitaa olla oikeasti pirun vähän,, se nyt on vaan hemmetin hyvä tekosyy.. ystäväni 30 on yltipositiivinen tyyppi, kun jaksaa vielä jauhaa sen "oikean" löytymisestä. Jämäksi häntä kutsun siinä missä itseäninkin 20 .. ei meillä kaikilla ole luonnetta jauhaa paskaa ja mielistellä alkoholisoitunutta yh:ta kapakassa illasta toiseen.. ja viellä yrittää suhdetta tämän kanssa siis minulta taitaa puuttua sitä pinnaa =) terve vaan muut jämät=) myöntäkää se ja löytäkää mielenrauha