Hei!
Voisitteko kertoa missä vaiheessa olette jakaneet omaisuutenne eron kohdattua ?
Tarkoitan, jos toinen jää yhteiseen kotiin lasten kanssa ja lunastaisi toisen talosta pois? Ja lisäksi muut isommat omaisuudet ( autot, traktorit jne)?
Oletteko odottaneet harkinta-ajan yli? , kunnes ero on virallinen, vai kuinka? Itse olen ajatellut, että jos harkinta-ajalla palataankin yhteen jne....
Voisitteko kertoa missä vaiheessa olette jakaneet omaisuutenne eron kohdattua ?
Tarkoitan, jos toinen jää yhteiseen kotiin lasten kanssa ja lunastaisi toisen talosta pois? Ja lisäksi muut isommat omaisuudet ( autot, traktorit jne)?
Oletteko odottaneet harkinta-ajan yli? , kunnes ero on virallinen, vai kuinka? Itse olen ajatellut, että jos harkinta-ajalla palataankin yhteen jne....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei tähän ole yksiselitteistä vastausta tai neuvoa... riippuu teistä. Juridisesti osituksen voi tehdä heti kun erohakemus jätetty, takarajaa ei ole.
Meillä ositus tehtiin sen jälkeen kun II-vaiheen päätös tuli, samoihin aikoihin sovittiin elarit, tapaamiset ja huoltajuuskin.
Jos puolisollesi sopii odottaa, niin mikäpäs siinä. Mutta hänellä on oikeus vaatia ositusta vaikka heti... ja silloin on alettava osittamaan (tai hän voi vaatia käräjäoikeudelta pesänjakajaa).
Ositusta ei kannata tehdä, ellei ero ole jo "aivan varma juttu" ... onko se sitä puolisollesi, en tiedä...
kannata tehdä ellei ole "aivan varma juttu"?
Meillä on ollut parisuhteen aikana hirvittävästi riitoja omaisuudesta.
Puolisolla hiukan enemmän omaisuutta jota olen huoltanut ja kunnostanut (=> arvo kasvanut), sekä yhteinen talo. Kaikki talon kustannukset, lainat yms. hoidan minä.
Nyt (2vko sitten) ero on haettu ja puoliso on muuttanut vuokra-asuntoon... miksi vielä maksaisin hänen asuntolainaansa??? Teinhän niin jo 7 vuotta.
Mielestäni nyt kaikki kannattaa jakaa ja jos vielä kuitenkin se yhteinen latu löytyy olisi yksi riidan aihe vähemmän tulevaisuudessa... tottakai silloin tekisin avioehdon, nyt sitä ei ole. Olenko ihan väärässä? Taloudellisesti olen aika tiukalla, mutta pärjään.
... jos unohdetaan käytännön työ mikä ositukseen liittyy (miksi tehdä sitä, jos on mahdollisuus että yhteiselämä jatkuukin)... niin juridiesti ositus on lähes peruuttamaton.
Jos harkinta-aikana tehdään ositus, eivätkä puolisot koskaan haekaan lopullista avioeroa (II-vaiheen hakemus)... heille on käytännössä syntynyt avioehto. Heillä ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuksiin, joka ositussopimuksessa jaettu. Eikä avio-oikeutta ole sen jälkeenkään tullelle omaisuudelle.
Jos puolisot tahtoisivat "palauttaa" avio-oikeuden tilaan joka oli ennen osituksen tekemistä ja harkinta-aikaa, heidän pitäisi tehdä ja rekisteröidä maistraattiin hieman erikoinen avioehto... siihen kirjattaisiin että puolisoilla nimenomaan ON avio-oikeus toistensa omaisuuksiin.
Jos tätä asiaa katsotaan sinun kannaltasi, näin syntyvä "yllätys avioehto" sopinee (vaikka avioliittonne jatkuisikin). Toisen puolison kannalta asia ehkä hieman eri...
Meillä omaisuuden jako suoritettiin 1. vaiheessa eli harkinta-aikana.
Syystä, että olin aivan varma, että emme palaa enää yhteen. Olin jo kerran aikaisemmin lähtenyt ja palannut. Nyt olin varma, että mikään ei ollut muuttunut ja parempi erota lopullisesti.
Aikataulu taisi olla: ero vireille lokakuussa, ositus tammikuussa ja 2. vaihe toukokuussa.
eivät vaadi mitään ositusta, vaan olemme jättäneet kaiken ex:lle. Itse otin mukaan vain henkilökohtaiset tavarani, astioista ja vuodevaatteista osan. Muutaman vanhan huonekalun, jotta pääsin alkuun.
En ole ainoa noin toiminut, sillä työtoverini (maalaistalon emäntä sivuroolinaan) teki aivan samoin. Ei vaatinut, eikä ottanut mitään erotessaan, vaikka hänellä oli kaksi lastakin.
Rakensin kaiken alusta. Koin, että jättäjänä ja miestä säälien, hänen uudelle alulle oli parempi toimia niin. Tuosta on toistakymmentä vuotta ja itse pääsin nopeimmin jaloilleni ja ex ollut myös jo vuosia kunnossa. Ulkopuolisia ei ollut mukana ja hain eron vasta kahden vuoden asumuseron jälkeen.