mielenkiintoinen keskustelu pettämisestä ja siitä, pitäisikö silloin kertoa kumppanille.
Mä olen itse sitä mieltä, että jos esim. naiseni kävisi vaikka kännihölmöilemässä vieraissa, en haluaisi tietää asiasta.
Jos itse erehtyisin vastaavaan hölmöilyyn, niin en varmaan kertoisi koko hommasta, vaan kärvistelisin siinä syyllisyydessä ihan ite.
Jos taas tarkoituksena olisi lempata meikäläinen pihalle, tai mun vaihtaa naista, niin iman muuta haluaisin tietää/kertoisin asiasta.
Jos hölmöily on tehty, niin mitä siitä kertomalla voittaa? Sysää koko homman toisen harteille ja saa ikäänkuin itse synninpäästön?
Mä olen itse sitä mieltä, että jos esim. naiseni kävisi vaikka kännihölmöilemässä vieraissa, en haluaisi tietää asiasta.
Jos itse erehtyisin vastaavaan hölmöilyyn, niin en varmaan kertoisi koko hommasta, vaan kärvistelisin siinä syyllisyydessä ihan ite.
Jos taas tarkoituksena olisi lempata meikäläinen pihalle, tai mun vaihtaa naista, niin iman muuta haluaisin tietää/kertoisin asiasta.
Jos hölmöily on tehty, niin mitä siitä kertomalla voittaa? Sysää koko homman toisen harteille ja saa ikäänkuin itse synninpäästön?
Vastaukset 55
Vanhimmat
tummat sihteeriköt on parempi pitää omana tietonaan joo.
sellane mistä ei tiedä, se ei vahingoita. tietämättömyys on pelastuksemme :) ja kaike lisäks tieto lisää tuskaa :)
mut sit iha vakavasti myös sillee, et toisen puolikkaan henkisen kapasiteetin aliarvoimine olis kans vähä suolesta.
et siinä mielessä kakspiippune juttu toi kertomine.
ja sit se, et onko kertomatta jättämine valehteluu, siitäki on kahta kuppikuntaa.
parempi ku ei ala säätään, nii ei joutuis tekeen v*ttumaisii päätöksii akselilla kertoisko vaiko kertoisko vasta sitte ku on pakko.
ku eihä sellasest vois niinku selvitä mitenkää. kiinni jää jokatapaukses ennemmi tai myöhemmi. ja sit menee takuulla p*rseelleen kaikki jutut.
olla hölmöilemättä, jos on paljon pelissä.
No ihmiset vaan aikas usein kuitenkin hölmöilee.
Mun lempiaihe... joka sattuneista syistä nostaa verenpaineeni kattoon :D
Mä en siedä pettämistä yhtään, koska se rikkoo parisuhteen idean. Kun minua petetään, niin henkinen yhteys katkeaa enkä pidä itseäni enää parisuhteessa olevana.
Toi kertominen on kakspiippuinen juttu.
Minä haluan tietysti tietää sen pettämisen heti jotta voin viskata äijän välittömästi parin seinän kautta pihalle.
"Jos hölmöily on tehty, niin mitä siitä kertomalla voittaa? Sysää koko homman toisen harteille ja saa ikäänkuin itse synninpäästön?"
-Se on kyllä totta, että kertomalla vierittää homman toisen niskoille mutta pitäähän toisella olla mahdollisuus saada tietää millaisen selkärangattoman rotan kanssa sitä seukkaa..
Kertomatta jättäminen minun kokemusten mukaan aiheuttaa pettämiskynnyksen alennuksen. Voi mennä vaikka muutama vuosikin mutta sitten taas lipsuu, jotkut onnettomat (kuten minun ex) alkaa ramppaan vieraissa oikein kunnolla kun huomaa ettei siitä jää kiinni.
Jokaisella ihmisellä on oma mielipide asiasta joten on parasta jotenkin onkia selville miten just se oma puoliso asiaan suhtautuu.
Se on ihmeellinen juttu tuo henkinen yhteys, joillakin ihmisillä sitä ei tunnu olevan ollenkaan, tai eivät itse tiedosta sitä. Sitten voivat tehdä mitä karmeimpia asioita ja olla kuin ei mitään.
Miten ihmeessä saisi tarpeeksi ajoissa tietää, mitä toinen todella ajattelee näistä asioista? On kamalaa huomata jälkikäteen toisen eläneen kuin sika pahnoissaan, ja yhtäkkiä ymmärtää että ahaa, tästä siis kaikki ne huonot fiilikset johtuivatkin.
Mutta kun toiselta on henkinen ulottuvuus täysin hukassa, niin ei ymmärrä!
Joskus pettämisen ei tarvitse olla edes fyysistä. Tarpeeksi vahva henkinen ihastus riittää rikkomaan parisuhteen pyhyyden. Mitä en ymmärrä on se, miten joku voi antaa itsensä tällä tavalla vain mennä, vaikka on kaikki se yhteinen minkä eteen ollaan eletty ja tehty työtä. Kyllähän sitä tuolla maailman turuilla on hyvän näköisiä ja kivoja ihmisiä, mutta en minä anna itseni niihin ihastua. Korkeintaan kevyesti päältä ihastelen ja siinä se. Sillä haluan palata ehjään kotiin jossa arvot ovat kohdallaan.
juttu.
Jos sä et tiedä, että kumppanisi olisi pettänyt sua, niin se olisi vieläkin se sun kultsipuppeli.
Sä elät onnellista parisuhdetta ja äijäs kärsii sisäisesti pettämisestään.
Ukko joutuu hemmottelemaan sua, rauhoittaakseen omaatuntoonsa.
Sulla olisi kaikki hyvin.
ainoastaan se, että olet elänyt väkivaltaisessa ympäristössä. Väkivallallako ne asiat ratkaistaan viime kädessä?
rauhallisesti, ettei verenpaineesi kohoa :)
on juuri se pahin kauhuskenaario mun mielestä. Joutuu elään valheessa luullen, että toinen on luotettava ja kunnioituksen arvoinen vaikka se ei olekkaan, ei ikäänkuin tunne ollenkaan koko valehtelevaa rottaa. Koko seurustelu on valhetta ja toinen kuvittelee hyväuskoisena olevansa parisuhteessa vaikka ei olekkaan ja kunnioittaa ja arvostaa toista perusteettomasti.
Vielä enemmän mä raivostuisin jos saisin tietää pitkän ajan päästä.
Kukin määrittelee parisuhteen itse ja minun rajani on intiimissä kanssakäymisessä. Koen että se on rakkauden osoitus ja kuuluu pariskunnan yhteiseen tekemiseen erotuksena suhteista vaikkapa ystäviin. Sillä pidän seksiä toisen kanssa parisuhteen rikkomisena jonka jälkeen mikään ei ole enää ennallaan, ollaan tehty muun kanssa sitä mikä piti olla se "meidän juttu" ja osoitus siitä, että me ollaan pariskunta.
Voidaanhan sitä sitten sopia avoimesta liitosta jossa kumpikin saa pitää suhteen ulkopuolisia mutta se ei sovi mulle, minä olen vain yhden kanssa kerrallaan enkä tarvitse/halua seksiä keltään muulta. Yleensä pettäjälle ei kyllä sovi se, että toinenkin sitten menee.
meet äärimmäisyyestä toisee? Ensi oot ku viaton pupujussi etkä tajua eppäillää mittää ja sitte ootki loppuelämäs valmiiks asseistettu ku yks ihmine teki väärin sulle? Misä o kultane keskitie?
jos sä et tietäisi, niin eihän se sitten sua edes vaivaisi.
Ja siinä oon samaa mieltä, että jos sen sitten saisi pitkän ajan kuluttua tietää jotakin muuta kautta, niin kyllä se varmaan satuttaisi.
Mutta on kyllä sen verran omakohtaisia kokemuksia siitä, että toinen on pettänyt ja ite on ollut umpi-ihastunut, että eipä se silloinkaan kovin hyvältä tuntunut.
Jotenkin silloin eniten loukkasi, että se jonka luuli tunteneensa, olikin yhtä äkkiä kuin ventovieras.
Mä olen ihan samaa mieltä sun kanssa!
Ei vaivais, se on totta.
Mutta kun ajattelee yleisellä tasolla itseensä siihen tilanteeseen (jossa olen ollut), että rakastaa ja kunnioittaa miestä kuvitellen, että se on jonkin arvoinen eikä se olekkaan. Se on järkyttävää ja säälin itseäni jo ajatellessani, että olisin taas sellaisessa tilanteessa, uskomassa ja toivomassa valheessa miehen kanssa jolla ei ole kunniaa, moraalia eikä selkärankaa. Eikä pettävä puoliso edes ansaitse uskollista puolisoa joten sekin vituttaa.. olin uskollinen ja kunnioitin paskaläjää joka olisi ansainnut pelkästeen sylkeä naamalle ja aisankannattajan roolin.
"Jotenkin silloin eniten loukkasi, että se jonka luuli tunteneensa, olikin yhtä äkkiä kuin ventovieras."
-Mä muistan kuinka katselin silmät pyöreänä ja ajattelin, että "kuka toi on?" ja tonko kanssa minä olen nyt sitten elämääni hyvässä uskossa viettänyt?
parisuhdetta, jos äijä kärsii sisäisesti pettämisestään. Sehän vaikuttaa selkeästi osapuolten väleihin ja läheisyyden/rehellisyyden määrään suhteessa. Ei se hemmottelu mitään korvaa, jos se on seurausta syyllisyydestä. Silloin se ei ole aitoa ja rehellistä toimintaa, mikä kyllä välittyy sanattomalla tasolla naiselle.
että joku *kehtaakin* osoittaa kuningatar Papu I:lle ettei ehkä olekaan maailman kaunein nainen, sitä draamakuningattaret ei yksinkertaisesti kestä
pettäminen ei ole läheskään niin paha kuin siitä kertominen. siitä ei hyödy ketään
saa naiselta selkäsaunan :'(
Sitten paras vaihtoehto pitää toinen suhteessa vaikka tämä ei välttämättä sitä totuuden tietäessään haluaisi? Hyvin itsekäs ratkaisu sekin on ettei anna toiselle valinnanmahdollisuutta.
onhan siinä kahdesta itsekkäästä valinnasta kyse.
en ymmärrä, jos pettänyt..niin miksi hemmetissä aiheuttaisi toiselle mielipahaa kertomalla siitä. kyse on siis yksittäisi tapauksesta, ei suhteesta.
Sanotaanko näin että itse haluaisin ainakin tietää ja uskon että pystyisin myös antamaan tämän anteeksi. Ainakin sen yhden kerran, toisella kerralla jo puntaroidaan vähän enemmän..
Tästä samasta syystä varmasti kertoisin mahdolliselle kumppanilleni mikäli olisin ollut itse pettäjänä. Mutta uskon myös sen että nämä periaatteet saattavat täysin muuttua tosipaikan tullen.
mutta tuohon pettämiseen. Itse en haluaisi missään nimessä tietää. En edes pikkaisenkaa kuulla, niin mielummin elelen täysin tietämättömänä tietäen kuitenkin semmoista saattaa tapahtua, jos mies silleen päättää. Itse en koskaan ole ollut, ns.tavallisen miehen kanssa en edes frendinä "viihteellä". No, jokaisella heistä on välillä "tilaisuuksia/tapahtumia", joissa on näitä ns."kassien tyhjennys pimuja" (tähän väliin sorry, kielenkäyttöni), eihän kaikki miehet semmoista tee ja tarvii varmaan, joskus lähteä työkavereiden kanssa "viihteelle", että näkee ja kuulee muunkinlaisia juttuja miesten "maailmasta" Unohtamatta, kuinka helposti raflasta saa yhden yön juttui matkaansa, niin naiset, kuin miehet.
Noissa pettämisjutuissa on se kettumainen juttu, että jossain vaiheessa aina joku tulee asiasta "vihjailemaan", että helpommalla pääsee, kun tyytyy kotiapuun. Mulla siinä vaiheessa on ainakin mennyt vati totaalisen nurin.
Tosin pettäminen suhteessa on kaikki muukin mikä sotii vastaan yhteistä hyvinvointia. "sovittujen sääntöjen rikkominen"
Tuohon yhteen jutskaan, ensin tarvii lempata pihalle, sitten vasta aletaan säätelemään muita juttuja! Kaikin puolin reilua ´kaikkia kohtaan!
että pettämistä EI tehdä. Mitään et sillä pelasta kerrot tai et. Sulla meni paskat housuun... kärvistele siinä.
Eikö ihmissuhteita voisi tarkastella kokonaisuutena? Minä ajattelisin, että siedän hyvin älykkäältä ihmiseltä enemmän kuin keskivertoihmiseltä.. tuolla perusteella voisin sietää jonkun "ylilyönnin"...
en mä tätä aloitusta tehnyt sen takia, että olisin pettänyt naiseni, asiasta on vaan mielenkiintoista keskustella.
Ei mulla ole syytä kärvistellä.
olikin siinä, että teet toiselle ja itsellesi pahaa siinä.
Ymmärsin kyllä Scale, mistä kysymys. En vaan aina jaksa jaaritella. Käsitin kuitenkin, että kehotit olla puhumatta asiasta. Jotenkin semmoista ikään kuin myötätuntoa tekijää kohtaan... ehkä enemmän kuitenkin ajattelit petettyä.
Jos pitää suhdettaan arvokkaana, ei hölmöile tuolleen...ei kännissä eikä muutenkaan. Kännissä mokailu on vielä pahempi juttu. Sen luulisi oppivan ajan mittaan, että minkälainen kännissä tulee oltua...niin alkaa välttää semmoista tilannetta.
Jonkunlaista itsesuojeluvaistoa peräänkuulutan... ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Ei oma suhde sitten voi kovin arvokas ja tärkeä olla, jos ehdoin tahdoin lähtee pilaamaan sitä.
Etukäteen asioitten ajatteleminen yleensä auttaa tekemään oikeansuuntaisia asioita.
Päin vastoin älykkäältä odottaa huomattavasti fiksumpaa käytöstä kuin joltain juntilta, jolla ei välttämättä ole kapasiteettia ajatella tekojensa seurauksia.
Meinaatko, että menetys on itsellesi suurempi, jos et anna anteeksi fiksulle.
En todellakaan voi hyväksyä!! Sitten kysellään miksi naiset sietää kaikenlaista kohtelua! Prkle
Siitä se alkaa pettäminen on vain yksi muoto kohdella toista kaltoin. Yksi askel kohti väkivaltaa. voi olla, ettei koskaan pettäjä tule oikeasti lyömään kumppaniaan, mutta henkisesti on jo lyönyt.
Anna vaan fiksun kumppanisi kerätä painolastia omalletunnolleen. kyllä niitä pimahtaneita fiksujakin on, jotka lopulta hakkaavat kumppaniaan. Kaikki eivät kuitenkaan jaksa kaksoiselämää...miksi siis edes kokeilla sitä.
Katson toisella silmällä elokuvaa.
petettyä ja sellaista tilannetta jossa on vaikkapa vaihteen vuoksi naiselta arvostelukyky pettänyt ja on menty pettään miestä.
Jos kyseessä on sitten tilanne, jossa nainen katuu tekoaan ja ihmettelee miten tässä on näin päässyt käymään, vaikka hän tietää rakastavansa miestään eikä sitä ventovierasta jolle nyt sattui känninmäiskeessä antamaan.
Itse miehenä en helvetissä haluaisi kuulla koko asiasta, jolloin voisin jatkaa suhdetta rakastamaani naiseen, koska sen vaihtoehtona olisi mun maailman romahtaminen.
Parempi elää illuusiossa onnellisena, kuin katkeroituneena suhteessa tai eronneena.
Sitten se pointtini.
Totta jumalauta on parempi elää rehellisessä suhteessa uskollisen kumppanin kanssa, hitto en mä missään vaiheessa ole sanonut haluavani muuta.
Kun nyt vaan koitin kuvitella tilannetta jossa noin olisi päässyt käymään, perkele heti homma käännetään niin, että toi jätkä se hyväksyy pettämisen ja vielä valehtelunkin kaupan päälle.
Tiedän, että olet uskollinen mies...kaikkien kirjoitustesi perusteella. Otan kantaa tähän asiaan, josta on puhetta.
Anteeksi, jos vaikuttaa siltä, että hyökkään sinua kohtaan. Kimmastuin jo siinä edellisessä keskustelussa sinun esittämillesi syille...siitä miksi pettämistä tapahtuu--> tekosyitä ja selittelyä. Ihmisen pitää ottaa vastuu käyttäytymisestään. Jokainen osaa käyttäytyä hyvin, jos vain haluaa.
Korkeassa älykkyydessä on kuitenkin sellaisia rasitteita, joista keskivertoihmisellä ei ole tajuakaan. Kyllä olisin suvaitsevaisempi hyvin älykästä kohtaan.
Mikä on normaalia keskivertoihmiselle, ei ole normaalia hyvin älykkäälle ja päinvastoin.
että on olemassa semmoisia miehiä tai naisia, jotka SILTI rakastavat omaa kumppaniaan, vaikka tämä on pettänyt häntä? Kyllä varmaan onkin ...
Siinä vaiheessa, kun asiasta tulee julkinen salaisuus, oli pettäjä nainen tai mies, paineet juuri tätä parisuhdetta kohtaan kasvavat moninkertaisiksi...ulkoa päin. Semmoista ei ehkä ajattele hetken huumassa, vaikka katuisi myöhemmin tai saisi kumppaniltaan anteeksi...tai ei kertoisi siitä.
Ilmeisesti tämmöistä ei oikein ajatella...luullaan, että kaikkihan tekee mitä sattuu.
Ihmisellä on oikeus suojaan ja yksityisyyteen, jonka parisuhde tarjoaa.
parisuhde...
korjaan :)
Jos suhteen osapuolet ovat tietoisia itsestään (tiedostaneet itsensä), ulkopuolisilla paineilla ei ole merkitystä.
Suhteellisuudentaju on hyvä säilyttää, ihmiselämä on lyhyt.
"Mä olen itse sitä mieltä, että jos esim. naiseni kävisi vaikka kännihölmöilemässä vieraissa, en haluaisi tietää asiasta."
Noin minäkin luulin, ennen kuin oli kokemusta asiasta. Minun vaimoni ei pystynyt elämään "normaalia" parisuhde-elämää syyllisyytensä kanssa. Kaikki alkoi mennä vähän perseelleen, eikö mulla ollut mitään tietoa mikä mättää. Paljolta "paskalta" ois säästytty, jos vaimoni olisi kertonut asiasta. Se ei vain uskaltanut, kun pelkäsi että lentää saman tien pihalle. Ehkä se ei ollut ihan aiheeton pelko, mutta siinä vaiheessa, kun pettäminen paljastui olin jo erinäisistä syistä valmis antamaan anteeksi. Unohda en koskaan.
"Jos itse erehtyisin vastaavaan hölmöilyyn, niin en varmaan kertoisi koko hommasta, vaan kärvistelisin siinä syyllisyydessä ihan ite."
En ole kertonut ja kiinnikin olen jäänyt, mutta tuon syyllisyyden kanssa ehdin jo oppia elämään ennen kiinni jäämistä...
"Jos hölmöily on tehty, niin mitä siitä kertomalla voittaa? Sysää koko homman toisen harteille ja saa ikäänkuin itse synninpäästön?"
Siis jos ei pysty elämään syyllisyyden kanssa parisuhteessa, niin sitten on mun mielestä kerrottava pettämisestä (puolustuspuheita, perusteluita tai selityksiä en kaipaa) ja kannettava vastuu seurauksista.
Mun mielestä oleellista parisuhteessa on luottamus ja rehellisyys. Minä haluaisin tietää. Eikö olisi järkevintä heti suhteen alussa selvittää, että jos näin pääsee käymään, niin miten toimitaan. Ehkä ei itse voita mitään, mutta jos puolisoaan kunnioittaa, niin pitää olla edes rehellinen.
Kuten tuolla toisessakin ketjussa sanoin, niin miehelle seksi voi olla vain seksiä, mutta pettäessään hän kuitenkin tietää loukkaavansa puolisoaan ja kuitenkin tekee niin. Mun mielestä se on oleellisinta siinä, miksi pettäminen loukkaa naisia niin paljon. Ja mun mielestä yksi ihmisen perusoikeuksista on tietää totuus omasta elämästään ja suhteestaan ja saada mahdollisuus tehdä valintansa totuuden perusteella.
Ja vielä itselleni juuri tämä miesten valehtelu on suurimpia syitä, miksi suhtaudun niin skeptisesti parisuhteeseen. Jos olisi kyse vain pettämisestä, niin voisin ajatella, että sen kanssa joutuu elämään vasta sitten jos niin tapahtuu. Mutta kun tiedän, että suurin osa miehistä valehtelee, niin joutuu aina säännöllisin väliajoin pohtimaan, että onko oma mieheni jo pettänyt, missä hän oikeastaan olikaan perjantai-illan, jne... Jos tietäisin, että hän on edes rehellinen, niin olisi paljon helpompaa.
"Mutta kun tiedän, että suurin osa miehistä valehtelee"
Joko minä tunne vain poikkeuksellisen moraalittomia naisia tai sitten suurin osa naisistakin jättää kertomatta kännissä sattuneet "lipsahdukset".
perheellisiä naisia, mäkin tiedän sanoa heti 2 ja 5 lapsisten perheiden äidit, jotka vakituisesti miestään pettävät..
Mutta totta. Voisi kuvitella, että perhelliselle naiselle pettämisen tunnustaminen voi olla todella hankala tilanne.
Itse en ole kännissä koskaan tehnyt mitään pettämiseen liittyvää mutta olen kerran elämässäni ihastunut toiseen mieheen suhteessa ollessani. En hypännyt sänkyyn ihastukseni kanssa mutta silti en kyennyt kertomaan silloiselle miehelleni tästä ihastuksesta. En vain pystynyt tunnustamaan aluksi edes itselleni että olin pettänyt miestäni ihastumalla toiseen mieheen. Tunsin repivää syyllisyyttä ja yritin kertoa tästä useaan otteeseen mutta en saanut kerrottua, en vaikka olin monta kertaa päättänyt niin. Olin siis pelkuri, pelkäsin menettäväni sen mikä minulle oli kaikista tärkeintä elämässäni joten en saanut kerrottua. Lopulta kuitenkin kerroin, tosin liian myöhään. Tekeekö tämä minusta moraalittoman vai ei, siitä en tiedä.
Se ei siis ole todellakaan aina miehet jotka valehtelee tai jättää kertomatta. Ihmiset valehtelee ja jättää kertomatta. Ihmiset tekevät virheitä, hölmöjä asioita, niin kännissä kuin selvinkin päin. Ainoa mitä voi tehdä on kantaa tehtyjen virheiden seuraukset, toivoa että saa anteeksi ja yrittää antaa joku päivä myös itselleen anteeksi. Ja muistaa että elämä ei ole niin mustavalkoista aina...
Niin mutta kun MINÄ en petä, niin mielestäni ansaitsisin rehellisen ja uskollisen miehen... Mutta kyllä minä silti tunnen paljon enemmän uskottomia miehiä kuin naisia!
pelkkä ihastuminen muka pettämistä? Mielestäni se on enemmän aivastuksen kaltainen tapahtuma kuin _teko_, josta olisi vastuullinen. Jos ihastuminen on pettämistä, pettäjiä ja petettyjä on vielä suurempi määrä kuin olen kuvitellut.
tietää, koska kuitenkin sen vaistoaisin toisesta, melko varmasti, niin olis se parempi kun toinen sanois suoraan, ettei tarvii itsekseen sitä miettiä.
Jos parisuhde on läheinen, niin on se aika vaikeaa salata toiselta mitään tollasta.
Samaten kertoisin itse, koska tiedän et se toinen huomais sen musta kuitenkin. Se näkyis varmaan kilometrin päähän musta, et jotain on tullut tehtyä.
Jos jostain syystä en sitä suoraan tunnustais, niin viimeistään mies sais tietää sen siitä kun puhun unissani. Se painais alitajunnassa kuitenkin lakkaamatta ja varmasti vaikuttaisi uniinkin ts. nukkuisin levottomasti, puhuisin unissani jne.
Mä olen kyllä niin kauan etsiskellyt hyvää miestä että jos mä sellaisen löytäisin niin ei kyllä tulisi mieleen mennä vaarantamaan kaikkea jollain tyhmällä sähläyksellä. Olen mä jo niin paljon kokenut että ei ole tarvetta enää kokeilla.
Jos suhde kusisi, mies esimerkiksi olisi mulle välinpitämätön niin kynnys pettämiseen voisi laskea, mutta luulisin että parempi vaihtoehto olisi keskustelu ja sen jälkeen jättäminen jos asiat ei korjaantuisi.
Luulisin että moni pettäminen johtuu siitä että suhde ei ole kummoinen, esim. että alunperinkin on lähdetty jonkun välttävän tyypin kelkkaan.
Jättäisin ukon jos pettäisi.
Ehdottomasti haluaisin tietää.
Sen jälkeen on sitten minulla valta tehdä päätös, miten asiaan suhtaudun.
Valehtelu ja salailu, toisen narrina pitäminen näin oleellisessa asiassa on pahempaa kuin itse pettäminen. Muistakaa se.
Tulin pitkässä (9v.) suhteessa itse pitkäaikaisesti (8kk) petetyksi ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että minun olisi pitänyt saada tietää asiasta heti. Ei se, että kieltää totuuden, poista asian olemassaoloa.
Niin ja omalla kohdallani, kun pettäminen tuli ilmi, loppui minun osaltani se suhde siihen.
Haluaisin tietää myös. Saisin sitten jättää sen tyypin ja etsiä parempaa.
etsit kunnon miestä?
jotka perustelee kertomatta jättämistä "turhan mielipahan aiheuttamisella", kunka suureksi luulette mielipahan kasvavan sitten kun kumppani saa kuulla jotain toista kautta?
Veikkaisin että pelkkä totuus ei ole koskaan niin paha kuin "viivästynyt" tai "valheilla peitelty" totuus.
Olin aiemmin hyvin mustavalkoinen pettämisasian suhteen, mutta nykyisessä suhteessa voisin jopa antaa anteeksi. Siis jos asioista puhuttaisiin suoraan.
Tuohon pettämiseenkin vaikuttaa niin moni asia, että kyllä siitä väkisinkin löytyy myös harmaan sävyjä. On kai se helppoa ilmoittaa että: Minähän en petä, jos ei ole ketään kenen kanssa pettäisi. Ts. tarpeeksi viehättävät ihmiset ei piiritä. Vaikeampaa varmaan esim. esiintyvillä ihmisillä, joilla tarjokkaita on pilvin pimein. Olenkin sitä mieltä että jokainen on pettäjä, jos vain tarpeeksi kiinnostava/viehättävä/karismaattinen ihminen sitä ehdottaa sopivalla hetkellä.
Ymmärrän siis hairahduksen mutta en epärehellisyyttä, enkä itsensä toisen yläpuolelle asettamista. Jos olet pettänyt mutta et kerro, ajattelet että sinulla oli oikeus pettää, mutta toisella ei ole oikeutta tietää eikä tehdä omia ratkaisuja todellisen tilanteen pohjalta.
Sori, niin se vaan on ettei kakkua edelleenkään voi syödä ja säästää samanaikaisesti. :)
mä olen etsinyt hyvää miestä jos oikeasta suhteesta puhutaan. Ja pettämistä en ole hyväksynyt ikinä. En ymmärrä myöskään roikkumista suhteissa jotka ei tyydytä.
on vähän samaa luokkaa kuin se et jos maata kohti tulis sen verran iso komeetta / meteori että se ois sit siinä meidän kaikkien kohdalta ja aikaa vuosi niin haluaisitko tietää siitä ennakkon. Yllättävän moni sanoo tähänkin typeryyksissään 'kyllä' ajattelematta yhtään asiaa sen pidemmälle. Ihmiset on tyhmiä eivätkä osaa ajatella tiettyjä asioita terveellä maailaisjärjellä, pettäminen on yks niistä asioista.
kerrankin olen yrmion kanssa samaa mieltä...
On todellakin maailman typerintä (ajattelematta pidemmälle) sanoa se "kyllä" ja pettää!!! :D
olen yrmion kanssa samaa mieltä!
On todellakin maailman typerintä (ajattelematta pidemmälle) sanoa "kyllä" ja pettää!!! :D
Jos katsos komeetta tulee niin ehtisin ennen sen törmäämistä tehdä kaikki ne asiat mitä suunnittelin tekeväni ennen kuolemaani.
Eli vertauksesi oli aika heikko.
"Jos katsos komeetta tulee niin ehtisin ennen sen törmäämistä tehdä kaikki ne asiat mitä suunnittelin tekeväni ennen kuolemaani. "
Miks et tee niitä ilman komeettaankin?
Itse tiedän kuolevani lähiaikoina mut paskat sitä kaikkee silti ehtii väkertää. Komeetta oli mielestäni hyvä vertaus. Olisin kuollut mielummin yhtäkkiä kun miettien sairauttani lyhyen lopun elämääni.
Sä nyt olet sellanen miespuolinen horoperse, että et tuntisi syyllisyyttä. Voi lapsiparkoja :/
horoperse
Kyllä, tavallaan se pointti siinä on just siinä absoluutiossa. Mut en mä ymmärrä miten sen sysäisi sillä tavalla toisen hartioille. Se helpotus syntyy muista jutuista.
Mä en tykkää kärvistellä syyllisyydessä yksin. Mulla on omat keinoni sen ehkäisyyn ja ei tässä nyt mennä siihen. Mutta vaikka tunnustamalla vähentäisi omaa syyllisyyttään, tai keventäisi sitä, niin ei siitä pääse eroon kertomalla. Kyllä siitä syyttää itseään pitkään. Syyllisyys on melko kova rangaistus, puhuttiin asiasta mistä hyvänsä. Toisaalta kun kysyit mitä voittaa kertomalla, niin sen siinä voittaa että olo oikeasti tuntuu paremmalta. En puhu vain pettämisestä, mutta kaikenlaisesta vilungista ylipäänsä. Miksi, sitä en tiedä.
Toisaalta salailu saa olon tuntumaan lierolta. Vähemmän mieheltä. En tiedä voiko tähän moni liittyä, mutta luulen että jokunen pystyy.
Ja mä muuten haluaisin itse tietää. Ensikäden lähteistä. En puskaradion kautta.