Olen 45 vuotias, psyykesairas, todella paljon ylipainoinen nainen. Olen eläkkeellä sairauteni takia. Mutta kaikesta huolimatta olen elämään positiivisesti suhtautuva, iloinen ja sosiaalinen tyyppi.
Mies on minua 15 vuotta vanhempi, hyvin hoikka, urheilullinen, töissä käyvä mies. Hän on rauhallinen, vetäytyvä ja ajatteleva ihminen.
Kohtalo johdatti meidät yhteen, vaikka ulkonaisesti ollaan kuin yö ja päivä. Ja ollaan onnellisia. Voi että rakastan tätä miestä!!! Meillä on samat mielenkiinnon kohteet ja ajattelemme samanlaisesti, että oikein ihmetellä täytyy.
Tahdon jakaa onneni teidän kanssanne. Jos on kommenttia, kirjoittakaa pleace.
Mies on minua 15 vuotta vanhempi, hyvin hoikka, urheilullinen, töissä käyvä mies. Hän on rauhallinen, vetäytyvä ja ajatteleva ihminen.
Kohtalo johdatti meidät yhteen, vaikka ulkonaisesti ollaan kuin yö ja päivä. Ja ollaan onnellisia. Voi että rakastan tätä miestä!!! Meillä on samat mielenkiinnon kohteet ja ajattelemme samanlaisesti, että oikein ihmetellä täytyy.
Tahdon jakaa onneni teidän kanssanne. Jos on kommenttia, kirjoittakaa pleace.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaikka iät ovatkin hieman erit. olen itse n. 30 vuotias ja mieheni minua 10 vuotta vanhempi. olen todella lihava ja mieheni ihan sopusuhtainen miehenpuolikas, joka myös harrastaa työkavereidensa kanssa liikuntaa viikoittain.
mieheni rakastui minuun ihmisenä ensi tapaamisella ja nyt tänä kesänä meltiin naimissin. kaikki tämä kertoo mielestäni vain siitä, että ei ukoisella ole merkitystä, jos suhteessa kaikki toimii ja sydän ja ajateuksen lyövät samaan tahtiin...
täydentämään niinsanotusti niitä kohtia mitä itsellä uupuu. olen vilkas, seikkailunhaluinen ja vapaudenkaipaama aina ollut, mieheni taas rento ja rauhallinen ja kotityyppiä, ollaan oltu yhdessä jo 9v. ja tunnettu 10v. vuosi ensin leikittiin kissa-hiirileikkiä, kunnes kirjoitin räiskyvän kirjeen hänelle, en mitään odottanut kunnes sain soiton, ja tässä ollaan, 9kk oltiin yhdessä kihlat, 9kk niin häät ja heti perään synty esikoinen samana vuonna, toinen seuraavana vuonna ja kolmas vuosi sitten. samat lemmenleikit on vieläkin, enkä voisi kuvitellakaan elämää ilman häntä, ennen häntä olin vain seurustellut kahden kanssa, toisen 2kk ja toisen 3viikkoa mutta silti koko ajan kaipasin juuri miestäni, seurustelin hänen parhaan kaverin kanssa ja silti olin lääpälläni häneen, mutten ikinä sitä näyttänyt, ja hän tunsi samoin, kohtalon ivaa?
on se ihanaa kun löytää jonkun jota oikein oikein rakastaa että eletään elämä loppuun yhdessä ja seurataan lasten kasvut ym. nyt jo neljäs lapsi haaveissa, on ihanaa!
ola ukkos vaan ihan säälistä sun kanssas pelkäänpä pahoin,mutta näin se tahtoo mennä.
olisi, vanhemmillani juuri sama juttu ja yhessä ovat olleet jo 20v
Mun mieheni ei ole minun kanssani ainakaan säälistä. Ollaan tunnettu toisemme liki 20 vuotta ystävinä. Hän on nähnyt minut normaalipainoisena ja nyt lihavana. Ja nyt lihavana vasta rakkaus roihahti.
Nauti sitten niin kauan kun vielä voit. Siihen asti kunnes mies löytää sen oikean vastakappaleensa. Eli hoikan, kauniin ja urheilullisen naisen.
Ei kaikki ole noin pinnallisia. Onnea ap:lle
Kaikki eivät todellakaan ole noin pinnallisia. Mieheni on minua 7 vuotta NUOREMPI ja hyvännäköinen. Minä taas ylipainoinen, painoindeksi yli 30... Tämä on kai normaalipainoni, koska monta kertaa laihdutettuani, paino aina palautuu tähän.
Mies ei ole koskaan moittinut tai arvostellut ulkonäköäni. Joskus kun itse tuskailen, hän sanoo, ettei edes huomaa tuollaista. Voikohan olla totta?
Meillä menee kuitenkin kaikki hyvin. Harrastetaan samoja asioita ja viihdytään toistemme kanssa.
Olen tullut myös siihen tulokseen, että kaikki eivät ole onneksi niin pinnallisia, heille on ihminen tärkeämpi. Tämä on vaan niin vaikea uskoa, koska entinen mieheni (20 v aviossa) arvosteli minua aina. Ei oikeastaa koskaan ollut tyytyväinen, aina oli "mittailemassa" jostakin. No, ehkä hän siksi onkin nyt entinen ;)