...niin mistä sen tietää, että mies pettää?
Välillä ihmettelee muutamia epäloogisuuksia selityksissä, välillä ihmettelee ja joskus vain tuntuu että jotain on pielessä?
Onko sitä vain turhan epäileväinen, maalaa piruja seinille?
Naiset, te, joilla on kokemuksia! Kertokaa varmat merkit, vai onko niiitä?
Välillä ihmettelee muutamia epäloogisuuksia selityksissä, välillä ihmettelee ja joskus vain tuntuu että jotain on pielessä?
Onko sitä vain turhan epäileväinen, maalaa piruja seinille?
Naiset, te, joilla on kokemuksia! Kertokaa varmat merkit, vai onko niiitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos miehesi ei ole aiemmin juonut esim. kahvia ja nyt yhtäkkiä juo, niin hän nai parasta ystävääsi tai siskoasi.
Tuo on ainut täysin satavarma merkki jonka tiedän.
voi sanoa mitään, mutta kuulemma nää klassiset merkit aika usein pitää paikkansa, eli
äkillinen kiinnostus omasta kunnostaan,
ulkonäön parantaminen(hiukset, uudet vaatteet, uudet tuoksut jne.)
hajamielisyys, henkinen "poissaolevuus",
ylityöt, jos niitä alkaa olemaan entiseen verrattuna paljon enemmän,
"matkat" yksin tai kavereiden kanssa, jos ennen olette menneet yhdessä
kiinnostus seksiin kanssasi vähenee huomattavasti tai vastaavasti lisääntyy huomattavasti
uudet kiinnostuksen kohteet, jos alkaa yhtäkkiä vaikka ratsastus kiinnostaa, niin tod.näk. uusi nainen on myös hevosihmisiä
Tossa oli vaan jotain, mutta eniten kannattaa luottaa siihen omaan vaistoon. Naisen vaisto harvoin on väärässä...
muutenhan meillä olisi paljon avioeroja, yh-äippiä ja perheväkivaltaa
:)
Se on semmonen juttu, että nainen vaistoaa aina, mutta kaikki heistä ei vaan taida kuunnella sitä vaistoaan tarpeeksi.
Ensinnäkin rakkaus sokaisee silmät ja toiseksi ihmismieli on vaan semmonen, et se koittaa saada kaiken aina itselleen suotuisaksi, ettei joutuisi kohtaamaan niin paljon pettymyksiä.
Niin moni nainen varmaan sisimmässään tietää/vaistoaa sen jos mies pettää, mutta eivät halua uskoa sitä, vaan kieltävät sen koko asian.
Koska ei kai kukaan helposti halua siitä omasta rakkaastaan sellaista uskoa, vaan on paljon helpompi sulkea silmät siltä totuudelta ja uskotella itselleen, että kaikki on hyvin.
Uskon, että monien kohdalla on juuri näin. Kai se sitten vasta menee tajuntaan, jos riittävän moni ulkopuolinen ihminen siitä sanoo tai sitten ei.
En usko että nainen vaistoaisi aina tai edes joka kerta. Omia sisäisiä epävarmuuksia, asenteita ja aiempia kokemuksia voi jotkut kutsuvat vaistoksi. Mutta miten omia epävarmuuksiaan voi kutsua vaistoksi? Tunteilla ajatteleminen tulisi myös unohtaa, mutta kuten itsekin totesit, moni pettää ennemmin itseään kuin näkee totuuden.
Alemmat vastaukset lukeneena en voi kuin ihmetellä miten läpinäkyviä ihmiset ovat. Monesti kaikki merkit ovat ilmassa, mutta niitä ei joko nähdä, tai sitten niitä ei haluta nähdä.
Aloittajalle vielä. Kokemuksesta voin todeta, että kun toisen osapuolen aivan normaaleihin rutiineihin alkaa tulla muutoksia, niin silloin kannattaa olla tarkkana eikä ummistaa silmiään.
Suotta hätääntyä, ystäväiseni. Tulin rinnakkaistodellisuudesta katsomaan miten asiat rullaa ja vaikka en saanut jättää minkäänlaisia jälkiä vierailustani välttääkseni ikuisen onnettoman elämän, niin en voinut edelleenkään vastustaa viettelystä ~naiseen~ - kohtaloni?
-Mission failed-
Ehkä meistä jokainen elää myös siellä rinnakkaistodellisuudessa. Mistäs sitä tietää?;)
- Puhelin jatkuvasti taskussa
- Puhelin äänettömällä
- Puhelinta myös vilkuiltiin alati
- Puhelut soitettiin ulkoa/autotallista
- Puhelin lasku kasvoi yht'äkkiä kymmenillä euroilla
- Mies alkoi huolehtimaan ulkonäöstään paremmin
- Pesi hampaitaan tiheämpään
- Kävi suihkussa aamuin illoin
- Alkoi pitämään imeskely pastilleja autossa
- Ajo kilometrit lisääntyi
...oli exälläni.
Ja vielä lisäksi aina suihkuun mennessä sulki kännykän kokonaan. Lopuksi nukahti kännykkä tyynylläni... siihen loppui se stoori.
Eihän sitä varmaksi voi tietää mistään, ennen kuin on vedenpitäviä todisteita. Sikäli on mielestäni turhaa ajanhaaskausta vahdata ja etsiä "todisteita", koska mustasukkainen näyttää aina "löytävän" todisteita, jos haluaa.
Siksi olenkin valinnut tien, jossa lähtökohtana on, että parisuhteessa elää kaksi aikuista vastuullista ihmistä. Jokainen on loppujen lopuksi vapaa tekemään omat valintansa. Minä en toista omista. Ainoa vaihtoehto on luottaa toiseen - ja luottaa omaan arvostelukykyynsä. Harvoin se kumppani on paha ihminen vaikka virheitä tekeekin. Tiedän, että kumppanini on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Se tieto riittää minulle - ei minun tarvitse hänen menojaan vahdata. Valitettavasti erojakin aina tulee, mutta ei niitä toista vahtaamalla estetä. Elämässä on vaan hyväksyttävä epävarmuus ja kaiken katoavaisuus.
...aikoinaan, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Itse olin 27 vuotta naimisissa ja kun sit erosimme ja puhuimme muutamatkin asiat puhki, tulin huomaamaan, että
A) mieheni oli pettänyt minua juuri ne kerrat jolloin minusta oli tuntunut siltä vaikken asialle tuolloin saanutkaan varmuutta
B) mieheni oli rakastanut toista naista (toisia naisia myös aiemmin) viimeiset viisi avioliittovuottamme, ilman suhdetta
c) hän osoittautui kaikin puolin toisenlaiseksi kuin minä kaikien vuosien aikana olin kuvitellut!
ei ketään voi omistaa, tiedetään........
eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus, se on fakta
elämä yllättää aina vaan........
Sitä voi kelliä elämän laineilla ja jättää moiset murheet kokonaan
...kun ei se murehtiminen ja hätäily mitään auta.
Aloitin tämän keskustelun ja nyt opetan sen osaltani.
Kiitos kaikille