Nyt näyttää pahasti siltä että ainoa vaihtoehto on ero. En tiedä ollakko iloinen tai surullinen kun ei ole lapsia...
Täytyykö tässä nyt varautua että lapsia en tule ikinä saamaankaan. Erosta selviämiseen kuluu oma aikansa, sopivan uuden puolison löytämiseen oma aikansa ja sitten voi varautua siihen että on jo liian myöhäistä.
Täytyykö tässä nyt varautua että lapsia en tule ikinä saamaankaan. Erosta selviämiseen kuluu oma aikansa, sopivan uuden puolison löytämiseen oma aikansa ja sitten voi varautua siihen että on jo liian myöhäistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kylläpä naurattaa. Ei se elämä kuule siihen kolmeenkymppiin lopu.Tiedät itsekin että raskaaksi tuloon vaaditaan keskimäärin 5min ja tulevan seuraavan aviomiehesi voit tavata vaikkapa huomenna. SE on kuule ihan tuurista kiinni. Itsellä tässä juuri tulevien lasteni isän etsintä käynnissä, eikä ole vielä löytynyt sopivaa. Ja ajattele mä olen jo 35 eli sun näkökulmasta ihan mummoiässä jo. Heh heh....
Juuri tällaisiä viestejä toivoinkin saavani. :) Tiedän toki itsekkin että tässä on vielä vuosia aikaa. Avioero on vain ollut niin suuri pettymys ja tuntuu kurjalta "aloittaa alusta". Nyt tuntuu tärkeältä hokea itselleen kaikenmaailman itsestäänselvyyksiä kuten "en jää loppuelämäksi yksin", "voin saada vielä lapsia"...
(hölmöä eikö? :))
Ensinnäkin vielä ei ole mitenkään myöhäistä. Mies ja lapsi voi tulla yhdessä hujauksessa ja vaikka useampikin lapsi. Ainoa mikä huolettaa minua tässä on sinun asenteesi. ja se voi todellakin estää sinua saamasta kumpaakaan.
Pää pystyyn ja elämään! Emme tiedä huomista, mutta teemme sen ajatuksissamme.
Niin olen kolmen lapsen äiti Luojan armosta. Kaikki tulivat ilman suunnittelua ja osin ehkäisynkin kanssa. Olen kaikista silti äärettömän iloinen vaikka ero heidän isästään tulikin. Minullakin on paljon pähkäiltävää tässä eron kynnyksellä, mutta en ole antanut periksi vaikka lievä paniikkihäiriö pukkaakin päälle, ei kehtaa mennä jonnekin vanhempainiltaan kaikkien onnellisten parien seuraan jne.
Jotenkin uskon kuitenkin että asiat järjestyy, jollakin tavalla, jossakin vaiheessa.
En ole uskovainen, mutta mielestäni raamatussaon ihan viisaita elämänohjeita, kuten "tapahtukoo, niinkuin uskotte,- jos teillä olisi sinapinsiemenenkään verran uskoa, kaikki mitä uskoisitte tapahtuisi jne.
Elä menetä toivoasi sisko pieni!
"tapahtukoo, niinkuin uskotte"
Kolmen suunnittelemattoman raskauden jälkeen voisi jo ajatella, että aina ei tapahdu niinkuin uskoo.
"vanhempainiltaan kaikkien onnellisten parien seuraan"
Todellisuudessa ne kaikki eivät ole onnellisia. Avioliittoja on kahta lajia: vaikeita ja helvetin vaikeita.
ei ollut uskoa mihinkään suuntaan. No, ehkäpä oli jonkinlainen ajatus, että lapset tulee jos on tullakseen. tjtn..
Vanhempainilloista olit kyllä varmaan ihan oikeassa. Ei siellä valitettavasti kaikilla aina hyvin mene. En niinkään kadehdi toisia, vaan tunnen itseni tällä hetkellä aikatavalla epäonnistuneeksi. Toivottavasti menee ohi.
Minä olen myös kolmekymppinen ja eronnut keväällä.Minulla oli aivan samoja tuntemuksia kuin sinulla nyt esim;et onko kaikki menetetty. Voin kuitenkin sanoa,et ei ole!:)
Se onni odottaa sinua nurkan takana,silloin kun sinä vähiten osaat sitä odottaa.Näin kävi minulle.Löysin ihanan miehen vierelleni ja nyt katsellaan mihin kaikki johtaa.Itselläni ei ole myöskään lapsia ja nyt olen onnellinen siitä,etten niitä exän kanssa saanutkaan.
Sinä kyllä selviät.Anna itsellesi aikaa.Koskaan ei ole liian myöhäistä.:)
Mulla on sama tilanne. 9 kk sitten erottiin, ero menee varmaan ensi viikolla käräjäoikeudessa läpi. Uuden miesystävän olen löytänyt jo, mutta silti mietityttää nuo samat asiat kuin sinuakin.