..tai oikeastaan se, kun eronneet vanhemmat eivät ole vielä tehneet ositusta. Täällä kun tuntuu olevan lakiasioista jotakin tietäviä (?) niin ajattelin kertoa ongelmani.
Yhteisen talon arvon on kiinteistönvälittäjä arvioinut, ja ajatus oli että nainen jää sinne asumaan, mies ei. Minun ja veljeni on ollut tarkoitus osallistua talon puoliskon lunastamiseen, jotta talo jäisi kuitenkin perheen piiriin. MUTTA isäukko on sitä mieltä, että hänelle kuuluu tasan puolet arvioidusta talon hinnasta, äiti on taipumassa tähän koska ei jaksa väitellä. Minä en aio tuohon hintaan talokauppaa tehdä, koska ei ole mielestäni oikeudenmukaista äitiä kohtaan. Virallista ositusta eivät ole tehneet, isä on pitänyt suuremman summan sisältäneen tilin ja auton, ja irtaimestakin tuntuu vievän enemmän...eli ei ole mielestäni oikein vaatia sitä summaa talosta mitä vaatii. Mitä voin tehdä?
Yhteisen talon arvon on kiinteistönvälittäjä arvioinut, ja ajatus oli että nainen jää sinne asumaan, mies ei. Minun ja veljeni on ollut tarkoitus osallistua talon puoliskon lunastamiseen, jotta talo jäisi kuitenkin perheen piiriin. MUTTA isäukko on sitä mieltä, että hänelle kuuluu tasan puolet arvioidusta talon hinnasta, äiti on taipumassa tähän koska ei jaksa väitellä. Minä en aio tuohon hintaan talokauppaa tehdä, koska ei ole mielestäni oikeudenmukaista äitiä kohtaan. Virallista ositusta eivät ole tehneet, isä on pitänyt suuremman summan sisältäneen tilin ja auton, ja irtaimestakin tuntuu vievän enemmän...eli ei ole mielestäni oikein vaatia sitä summaa talosta mitä vaatii. Mitä voin tehdä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Avieoron osituksen osalliset ovat äitisi ja isäsi... kun sitten sopivat kuka lunastaa ja mihin hintaan, uuteen rahoitus- ja/tai omistuskuvioon voitte tulla sinä ja veljesi mukaan, koskien äitisi lunastamaa taloa. Mutta ennen sitä vaihetta, ette ole "asianomistajia"... huolestuneita lapsia toki voitte ja saatte olla.
Tuo kai vastasi viimeiseen kysymykseesi; "Mitä voin tehdä?"
Osituksesta sitten... sehän menee näin:
Lasketaan isäsi nettovarallisuus (oma omaisuus ja puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä), ja sama äidillesi. Kummalla nettovarallisuutta enemmän, maksaa toiselle tasinkoa niin paljon, että nettovarallisuudet saadaan yhtä suuriksi.
Jos isälläsi on omia säästöjä, ja auto... ne korottavat hänen nettovarallisuuttaan, eli äitisi pitäisi saada tasinkoa häneltä. Isäsi saa päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaisi. Tasinkoa ei ole pakko vaatia, mihin ilmeisesti äitisi nyt sitten on päätymässä.
Siinä isäsi on oikeassa, että puolet asunnon myyntihinnasta kuuluu hänelle... eli puolet sen käyvästä arvosta jos puhutaan lunastamisesta (oletan talon olevan velaton). Lunastamista ja tasinkoa ei kannata sekoittaa toisiinsa.
Eli, äitisi vaadittava tasinkoa ja asianmukaisesti laskettua ositusta... ellei sitä tahdo, niin minkäpä sille sitten voi.
Tuomarin juttusille sitten vaan, muu ei ilmeisesti auta.
Ositus tehdään näin:
miehen varat-miehen velat= miehen nettovarallisuus
naisen varat-naisen velat= naisen nettovarallisuus
nettovarallisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan 50/50% siten, että "rikkaampi" maksaa tasinkoa "köyhemmälle". Eli tässä tapauksessa lienee niin, että miehen täytyy sitten pulittaa siitä pankkitilistään (tai auto tms. naiselle, jotta ositus on oikein...
Yllä kirjoitettiin; "äiti on taipumassa tähän koska ei jaksa väitellä."
Äidin ei ole pakko vaatia tasinkoa, sitä ei tarvitse maksaa ellei toinen sitä halua (tai halua vaatia). Mutta jos hänen motiivinsa siitä luopumiseen on vain painostukseen taipuminen ja väittelyn välttäminen, eikä hänen "vapaavalintansa" ... niin silloin riitely kannattaa ulkoistaa juristille, joka ajaa asiakkaansa etua osituksen suhteen.
Kiitos vastauksista, mutta ei oikein mennyt jakeluun..
Netin lakisivuilta olen osituksesta "opiskellut" ja siksipä tämä nykytilanne tuntuukin hämärältä, kun tuntuu että me lapset olemme joutumassa näihin osituskiemuroihin osallisiksi ehkä siksi kun äiti ei jaksa väitellä asiasta isän kanssa.
Talo on siis velaton, kyseessä pitkään naimisissa ollut pari, toinen tili ollut toisen nimellä, toinen tili toisen nimellä, mutta ilmeisesti molemmilla ollut oikeus tilien käyttöön aviossa ollessa, tilien saldossa ollut melkoinen ero avioerovaiheessa, auto avioliiton aikana hankittu.
Eikö tämä kaikki kuulu siis mennä ns. tasan osituksessa, ei siis pelkästään talo.
Nyt tämä homma on menossa niin näiden vanhempien kaavailujen mukaan, että äiti ja me kaksi lapsista jakaisimme kolmeen osaan tuon puolikkaan talon arvosta. Ja vielä että kauppakirjaan tulisi lisäys että ositus olisi toimitettu!
En siis halua äitini joutuvan maksamaan enempää kuin hänen tarvitsee. Ja pian eläkkeelle jäävälle aika kakku ottaa yksinään siis yli 10 vuoden lainaa, jos me lapset ei olla mukana...
myös tietysti niinkin päin, että miksi meidän lapsien tarvitsisi maksaa enempää isälle kuin hänelle kuuluu?
Isäsi ehdottama ratkaisu ei ole "tasajako"... eli hänelle jäisi osituksessa nettovarallisuutta enemmän kuin äidillenne... ellei maksa tasinkoa (oletan että auto on hänen nimissään).
Paljonko tasinkoa kuuluisi maksaa, ei näillä tiedoilla ole mahdollista sanoa. Mutta tasinkoa on vaadittava, sitä ei ole pakko maksaa "pyytämättä"... laki ei kiellä tekemästä huonoa sopimusta, tai luopumasta omaisuudesta (tai tasingosta).
Onko sitten viisasta, että te lapset ryhdytte asiassa "vastaväittelijöiksi"? Jos äitinne oikeasti tahtoo tasinkoa, ja että ositus tehdään "pilkulleen" kuten laki kirjoitettu... niin eikö olisi paras palkata juristi ajamaan hänen etuaan osituksessa.
Osituksessa "kuuluu olla" mukana kaikki puolisoiden omaisuudet, omat ja yhteiset... samoin velat. Tästä voidaan tietenkin poiketa sopimuksella, ja se kirjattaisiin ositussopimukseen.
Eli tämä vyyhti aukenee vain jos äitisi vaatii mikä hänelle kuuluu. Joko itse tai lakimiehen välityksellä. Ette te voi sitä hänen puolestaan "hoitaa". Ellei isänne sittenkään suostu asianmukaiseen ositukseen, viimeinen keino on hakea käräjäoikeuden määräämää pesänjakajaa (sekin maksaa tonneja molemmille).
Osituksen tekee äitinne ja isänne... ette te.
Jos äitinne tekee mielestänne huonon ositussopimuksen, eli ei vaadi tasinkoa... niin ette te sille juridisesti mitään mahda. Äitinne ei tietenkään pidä "pakosta" suostua huonoon ositukseen, hän voi palkata juristin ajamaan asiaansa ellei itse jaksa tai tahdo.
Ellei äitinne saa tasinkoa isältänne, tietenkin hän joutuu ottamaan enemmän lainaa siihen lunastettavaan talon puolikkaaseen... kuin myös te jos yhdessä äitinne kanssa ostatte isänne osuuden talosta.
Siinä missä äidillänne on vapaus olla vaatimatta tasinkoa, teillä on mahdollisuus olla ryhtymättä "osakkaiksi" taloon.
"Eikö tämä kaikki kuulu siis mennä ns. tasan osituksessa"
Kyllä, jos äitisi niin vaatii. Jos hän ei vaadi, niin sitten isäsi saa mitä tahtoo.
Kun se asia on sovittu, niin sitten te voitte ostaa isältänne talon toisen puolen ihan millä hinnalla satutte sopimaan. Kauppahinnalla ei ole välttämättä mitään tekemistä osituksessa sovitun arvon kanssa.
on oikeudenmukaisuus, mitä haen, en jomman kumman puolelle asettumista.
Ilmeisesti tämä tasinko ja lunastaminen ovat tässä jotenkin sekaisin...?
Sitä paitsi, voivatko lapset olla osituksen todistajina? Nyt on ollut siis suunnitelmaa, että kauppaan, jossa me lapset olisimme mukana, tulisi tämä ositusmaininta. MUTTA minä en pysty sellaiseen paperiin nimeäni laittamaan, että ositus on suoritettu, kun sitä ei ole mielestäni "oikeasti" tehty. Nyt vain talo menee puoliksi ja me kolme maksamme siitä isälle.
Oma asiansa on se, että me olisimme ostamassa osaa talosta, mutta hinnasta ei ole mitään mahdollisuutta neuvotella?! Mitä talokauppaa sellainen on? Isä haluaa puolet, sanelee siis muille mitä hän haluaa, ja jos äiti suostuu siihen, mekö pienituloiset lapset vain maksamme kiltisti mitä vanhemmat "vaativat"? Tai sitten luovumme talosta, pahimmassa tapauksessa talo menisi ulkopuoliselle, mitä ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan haluaisi.
Äitisi on määritettävä oikeudenmukaisuus avioeronsa osituksessa... jos hän kokee että on epäoikeudenmukaista ellei saa isältäsi tasinkoa... niin hänen tehtävä asialle jotain (tai hänen palkkaaman asianajana), eikä suostua ehdotettuun ositukseen.
Isälläsi on oikeus vaatia talosta käypää hankintahintaa osuudelleen, puolta siitä minkä kiinteistävälittäjä on arvioinut koko talolle.
Teidän lasten asia on sitten sopia äitinne kanssa minkä osuuden hän lunastaa talosta ja minkä osuuden te. Tasinkon johon äitinne on oikeutettu, maksetaan hänelle... ei teille.
koska äiti ei ole tekemässä vaatimuksia isälle, lasten on siis joko jätettävä äiti pohtimaan asiaansa yksin tai suostuttava tähän:
Isä saa puolet talon arvioidusta hinnasta, esim. 70 000 euroa pitää suurimman osan avioliiton aikaisista tilivaroista auton.
Ja
Äiti saa asua talossa jos maksaa 70 000euroa isälle. Jos lapset osallistuvat, he siis maksavat tämän hetken suunnitelman mukaan 23 333 euroa/nenä verot. Ja allekirjoittaisivat että ositus on tehty.
Toki lapset voivat olla äitinsä tukena (jopa suotavaa), ja varmistaa että hän ymmärtää että on luopumassa tasingosta johon hänellä ilmeisesti olisi oikeus. Mutta myös kunnoittaa hänen päätöstään, ellei tahdo asiaa voimallisemmin ryhtyä ajamaan tahtomaanne suuntaan.
Osituksen ja tasingon suhteen te ette ole asianomistajia. Juridisesti ette voi tehdä mitään.
Eurojen osalta laskelmasi olisi juuri tuollainen, paitsi että TE lapset ette allekirjoita mitään ositussopimusta, vaan vanhempasi. Ette ole myöskään "jäävejä todistajia" ositussopimukseen... tarvitaan kaksi muuta henkilöä niille riveille raapimaan puumerkkiään.
Käytännössä tuossa tilanteessa vanhemapanne kirjaavat ositussopimukseen isän 1/3 osuuden lunastussummaksi 23.333 EUR jonka äitinne maksaa hänelle. Samalla kumpikin lapsi tekee kauppakirjan isänsä kanssa, jolla ostaa 1/3 isän osuudesta taloon hintaan 23.333 EUR.
Sitten pankissa hoidetaan rahaliikenne, kaupanvahvistaja vahvistaa teidän lasten tekemät kauppakirjat, ja talolle haetaan uudet lainhuudot.
Ja sama numeroilla talolle jonka käypäarvo tänään on 140.000 EUR
tänään äiti omistaa 50%, arvo 70.000 EUR
tänään isä omistaa 50%, arvo 70.000 EUR
huomenna äiti lunastaa 16,7% hintaan 23.333 EUR (omistaa talosta sitten 66,7%), kirjataan ositussopimukseen.
ja lapsi A ostaa isältään 16,7% talosta hintaan 23.333 EUR, laaditaan kauppakirja.
myös lapsi B ostaa isältään 16,7% talosta hintaan 23.333 EUR, laaditaan kauppakirja.
Vaikka äitinne saisi tasinkoa, ei se vaikuta teidän ostohintaanne... äitinne tarvitsisi ottaa vähemmän tai ei lainkaan lainaa. TAI, teidän ei tarvitsisi ostaa taloa isältänne kuin esim. 10% jottei äitinne joudu "velkavankeuteen".
Vastaavasti isänne voisi antaa teille "hinnanalenusta"... kohtuuden rajoissa ellei haluta maksaa lahjaveroa. Juridisesti mikään ei estäisi isäänne vaikka lahoittamasta teille tuota osuutta talosta (jolloin veroa maksaisitte), se hänen "vallassaan".
Ja teidän lasten vallassa on olla suostumatta tuohon pyydettyyn kauppahintaan.
Asian ymmärtämiseksi kannattaa tunteista huolimatta pitää aviopuolisoiden ositus ja lunastus erillään teidän lasten mahdollisesta valinnasta ostaa isältänne hänen osuuttaan talosta.
Ap. sai tässä M36:ltä erinomaiset evästykset.
Täydennän M36:n esitystä vielä hieman. Jos otetaan tasinko huomioon, jako voisi olla seuraava:
Yhteisen kiinteistön arvo 140.000 EUR, vaimolla ei muuta varallisuutta, miehellä pankkitalletuksia auto, yhteensä 60.000 EUR.
Kumpaisenkin puolison avio-osa on 200.000 : 2 = 100.000 EUR.
Mies antaa vaimolle tasinkoa 30.000 EUR. Mies haluaa pitää auton talletukset, antaa tasingon kiinteistöosuutena.
OSITUS
Vaimo pitää/saa:
10/14 osaa kiinteistöstä 100.000 EUR
Mies pitää:
4/14 osaa kiinteistöstä 40.000 EUR
pankkitalletukset auton 60.000 EUR
KIINTEISTÖNKAUPPA
Mies myy kumpaisellekin lapselle puolet kiinteistöosuudestaan 4/14 osasta.
Pari terminologista tarkennusta M36:lle:
>>Ette ole myöskään "jäävejä todistajia" ositussopimukseen... tarvitaan kaksi muuta henkilöä niille riveille raapimaan puumerkkiään.>Osituksen ja tasingon suhteen te ette ole asianomistajia.
Tämä rautalangasta vääntäminen selkiytti paljon, ja helpottavaa tietää etten voi olla todistajana vanhempien osituksessa.
"Minä en aio tuohon hintaan talokauppaa tehdä, koska ei ole mielestäni oikeudenmukaista äitiä kohtaan."
Tarkoitatko että on epäoikeudenmukasita maksaa talosta sen käypä hinta? Jos talo on Helsingissä, kaikki hinnat tuntuvat epäoikeudenmukaisilta, mutta ne nyt ovat markkinahintoja. Toteutuneet hinnat ovat vain hieman alempia. Siitäkin on saatavissa nykyään selvitystä.
Mietippä itseäsi, jos olet myymässä taloa. Et sinäkään säälistä sen hintaa tiputa jos toiselta saisit enemmän.
Vanhempasi ovat kumpikin avioliittoon panostaneet oman osuutensa kumpikin tavallaan, mikä tarkoittaa että kummallakin on oikeus puoleen omaisuudesta. Ja ositus on täysin heidän oma asiansa. Sinä et ehkä tiedä kaikkia asioita heidän väliltään, vaikka luulet tietäväsi. Mitä ilmeisimmin olet kuullut vain äitisi kantoja koska olet noin kovasti isääsi vastaan.
Jos haluat veljesi kanssa lunastaa isänne osuuden, varautukaa maksamaan siitä käypä hinta. Asia on juuri niin yksinkertainen, mikäli isänne suostuu tällaiseen järjestelyyn, että hänen osuutensa lunastetaan. Mutta se on äitisi joka sen lunastaa, eikä sillä ole väliä onko hän saanut rahat teiltä, hakenut itse pankista, vai löytänyt kadulta. Riittää kun osituksen toteuttamiseksi asiakirjoissa äitisi lunastaa isältänne osuudenja maksun todisteeksi on jonkinlainen asiakirja. Sen jälkeen talon puolikkaan juridinen omistussuhde jää teidän ja äitinne väliseksi asiaksi.
Mitä tulee muuhun ositukseen, että isänne on jo saanut vähän sitä sun tätä, voitte neuvoa äitiänne laskemaan mikä olisi oikeudenmukainen ositus ja vaatimaan sitä isältänne. Lakimiehet tuppaa viemään enemmän rahaa kuin mitä saavutettu hyöty on. Jollei äitinne ja isänne suostu toistensa ehdotuksiin, asia pitänee käsitellä oikeudessa. Ja taas maksaa, mutta tärkeintä kai on oikeudenmukaisuus.
Jos osituksessa ei itse jaksa puolustautua, niin kannattaa vaatia pesänjakajaa ja/tai palkata oma juristi. Ei se niin kallista ole. Kymppitonnilla lakimies tappelee jo monta tuntia. se kannattaa, jos on kohtuullisesti rahaa odotettavissa. Usein pelkkä uhkailu riittää.
Joskus lähes naurattaa "ainainen narina" juristien valtavista palkkioista ja heidän ammattitaitonsa kalleudesta...
Pistetäänpä asia hieman "perspektiiviin". Ei tarvitse olla eteläsuomessa kummoinen talo josta antaa myyntitoimeksiannon Huoneistokeskukselle... asunto menee kaupaksi näytöllä tai kahdella jos pyynti asiallinen... ja kiinteistövälittäjän lasku on helposti kymppitonneja (4,25% välityspalkkio)...
hmmm... kumpikohan pääsi "tuntipalkoille" koulutukseen ja työmäärään nähden?
Mitenkään väheksymättä kiinteistövälittäjiä, mutta kai parin tonnin lasku juristilta "jurppii" suurta osaa ihmisistä jostakin syystä enemmän, kuin välittäjälle suoritettava korvaus...
Samaa kuluerää voisi ap.:n isä ja äitikin pohtia kun keskustellaan talon lunastushinnasta (lunastuksessa ainakaan ei tarvita kiinteistövälittäjää).
Edellinen kehotti hankkimaan juristin. Kiinteistövälittäjä on hieman eri asia. Jos on rahaa esim. kymppitonni kuten edellinen mainitsi, niin ei kai silloin ole niin nuukaa jos osituksessa menettää viisitonnia ilman juristia?
Kai sanomattakin selvää on, ettei viisasta aloittaa lihavaa riitaa joidenkin tonnien takia ... koska siinä saatta mennä "hyöty" kaksinkertaisena juristin palkkioihin. Kuten totesitkin.
Tietenkin kukin arvioi oman tilanteensa avioeron osituksessa ... mitä oikeuden hakeminen maksaa ja mitä siitä luopuminen merkitsee (esim. pienempi tasinko mihin olisi oikeus).
Saman "panos- / tuottoanalyysin" voisi tehdä myös asuntoa myydessään... pääsenkö tuntipalkoille jos hoidan asian itse, ja voin antaa hintapyynnistäni alennusta enemmän... vai annanko kiinteistövälittäjän hoitaa myymisen. Vain noin 10% päättää myydä itse.
sinne myyntihintaan sisälle, eli ostaja maksaa sen. Taitava välittäjä laittaa pyyntihinnan korkeammalle kuin tuleva toteutunut myyntihinta on ja osaa laskea sinne mukaan myös oman palkkionsa siten, että myyjälle jää se summa kuin oli sovittukin. Suvussani on pari kiinteistövälittäjää ja he ovat kertoneet minulle miten homma pyörii.
>>Se kiinteistövälittäjän palkkio leivotaan sinne myyntihintaan sisälle, eli ostaja maksaa sen.