olen yh äiti...ja ilmeisesti jäänkin tälläiseksi !?5v jo kulunut,ilman miestä !ei löydy täältä,ei baareista,ei edes kaupan kassajonoista..olen todella alkannut miettimään:MIKSI ???? miksei kukaan huoli tai halua minua !? mitä vikaa minussa oikein on !?jos löydän miehen,niin sillä ei ole kuin tasan seksi mielessä ja sillä siisti !!olen tullut jo araksi..jos kohtaan miehen..eikun sänkyyn ja näkemiin !en ole rumakaan,mutten mikään missikään.sanoisinko,muodokas,ja erittäin nuorekas luonteeltani ja muutenkin kiva ihminen luonteeltani.pelkäävätkö nyky ajan miehet niin paljon yh.äitejä,että niistä ei ole enää,kuin yhden yön jutuksi ????minulla on hieno koti ja asiat muutenkin päiväjärjestyksessä,mutta se oma kulta puuttuu vain kainalosta,joka rakastaisi aidosti !!olen todella jo masentunut !en tiedä enää mitä tehdä,keinot on jo loppu !!onko ketään ihmistä joka kokee samaa murhetta,kuin minä ?? olis kiva tietää,vai olenko yksin tällä planeetalla !!??
päältä ehjä,sisältä tyhjä
ikuisesti yksinkö ?
131463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni on yht.huollettava 7-v tyttö. Asun Helsingissä, tuntuu kyllä olla vaikeeta löytää naista, joka uskaltaa sitoutua jos oikeesti kolahtaa ! Huonoin puoleni on pituus (vain 170 cm kun naiset haluavat nykyään väh. 175 cm) ja muutama liikakilo. Olen löytänyt muutamia erittäin mukavia naisia, joita olen tapaillut mutta jossain vaiheessa he ovat vain häipyneet. Sen verran elämä on mua kolhinut, että usko parisuhteeseen on horjunut raskaasti. Olen valmistaunut olemaan loppu elämän yksin, nyt olen 40 v.
Hei
Olen ollut yh jo kohta 9v.
Minullakin oli kausi jolloin tuntui ettei ketään löydy ja jos löytyy niin vain örvelöitä. Kaikki paikat tuli koluttua ja katsottua vaan ei mitään kelvollista löytynyt tai ainakaan minulle sopivaa.
Nyt taas on kausi jossa tuntuu että on miehiä jotka yrittää väkisin seurustella ja perustaa perheen, niitä on useita ja pitää potkiskella ihan pois. Tänä kesänä olen löytänyt oman kultani kainaloon, olen jo hänet tuntenut vuoden vaan aika ei ollut otollinen aiemmin vaikka molemmat vapaita oltiin. Ehkä meidän piti kasvaa henkisesti asiaan. Muutama joita joskus tapailin soittelevat vielä perään vaikka olen ilmoittanut seurustelevani.
En tiedä miksi asiat tuntuvat menevän kausittain, mutta niin se vain on. Ainoa asia joka on erilailla niin olin jo tyytynyt siihen etten varmaan enää seurustele ja hupskeikkaa nyt olen rakastunut ja oma kulta kanssani.
Harvemmin sitä YH:ksi muuten noin vaan "joutuu", vaan asiaan liittyy juuri sellaisia syitä miksi pitää mieluummin näppinsä erossa. Poikkeuksena lesket ja muut vastaavat joiden kumppanin kohtalo todella oikeasti vei.
Se oikea oma kultasi on lapsesi isä.
no,sulla on kyllä niin vammanen asenne yh.äiteihin,et ei tosikaan !!oikein järkytyin,ku luin !!niin,että me naiset tahalteen halutaan yh:ksi !??!!kyllä on puppua se !!omalta osaltani voin kertoa sen miksi minusta tuli yh.mieheni hakkasi minua ensimmäiset kaksi vuotta mustasukkasuuttansa,koska olin asiakaspalvelussa,kuvitteli päässänsä vaikka mitä !!mutta kestin sitä,sitten hän halusi perheen lisäystä ja vannoi että hän muuttuu !!juu,muuttui !!lapsemme ollessa vähä yli vuoden,hän tuhosi hyvin tuottoisan firmamme !!sairaistuin siitä henkisesti !!mies läks,otti puolet rahoista ja jätti MINUT yksin lapsieni kanssa !!että siinä sinulle vastaus :joutumisesta yh:ksi !!ja en sen takia halaja miestä rinnalleni,että elättäisi lapseni !!olen 5v elättänyt ja elätän hautaan asti !!tarvitsen vain vähän rakkautta ja miehen joka ei ajattele noin ääliömäisesti yh äideistä,yleensä !!ja miksi suomessa on niin paljon yh äitejä ,kuin isiä ??mieti sitäkin !!sinuna katsoisin peiliin itseäsi ja pitkään !!ilmeisesti sinä olet täydellinen !??
Kuka pakotti tekemään kakaroita täysin vajaan äijän kanssa? Kuka pakotti olemaan sellaisen kanssa edes yhdessä?
5 vuotta olet ehkä elättänyt mutta et vieläkään kykene kohtaamaan omaa vastuutasi tapahtuneesta. Ja se on juuri se syy mikä pitää muut miehet poissa.
Kun elämänhallinta on sitä tasoa että asioita "vaan tapahtuu" niin ei kukaan täysijärkinen halua sellaiseen soppaan sekaantua. Mene ja katso peiliin, siellä se syy elämäsi ongelmiin tuijottaa sinua takaisin!
Marttyyri-uhriksi alkaminen ei ole mikään puolustus eikä tekosyy. Sairaimpia tapoja paeta omaa vastuutaan. En tarkoittanut edellisen viestini sanoja mitenkään juuri sinulle henkilökohtaisesti ja erityisesti, mutta ihan itse olet nyt näyttänyt olevasi oikein malliesimerkki siitä, miksi yksinhuoltajaan ei kannata sekaantua.
Toivottavasti ehdit kasvaa ihmisenä seuraavien 10 vuoden aikana sen verran, että sinulla tulee olemaan lapsellesi oikeaa annettavaa, jotta lapsesta tulee polven verran vanhempiaan viisaampi. Usein niin ei käy, koska YH on liian kiireinen pelkästään perheen elättämisen ja huushollin pyörittämisen takia. Toivon sinulle parempaa onnea edes sen suhteen.
Se on jännä juttu suomessa tämä kitinä ja toisten ihmisten laittaminen eri kasteihin ja jakoihin ikäänkuin yh-äiti tai isä ei olisi enää kelpo uuteen suhteeseen ja kaikinpuolin kamala syyllinen tilanteeseensa oli sitten syynä eroon mikä tahansa.Tarvitaanko joka asiaan omat katastrofit ennen kuin meillä täällä ruvetaan kasvamaan toisiamme kunnioittavina ja arvostavina ihmisinä.Ilmiselvästi.
Mukava aina havaita se seikka että ihminen joka on aina varma asiasta kuin asiasta pitää henkeen ja vereen kiinni jostain mistä ei mitään tiedä eli on yleensä täyttä ymmärrystä ja tietoa vailla.Jos ei kestä yh;ta niin ei kannata tulla tänne valittamaan ja kitisemään koska ei myöskään voi yleistää tuota seikkaa että tälläinen ihminen ei kenellekään kelpaa ja on aiheuttanut yksinäisyytensä itse ja näin ansainneen kaiken.
Alkuperäiselle viestin kirjoittajalle toivon tsemppiä jatkoon ja elämänkumppanin etsintään sillä meille jokaiselle on olemassa joku ja meille äipillekin on yllättävän paljon kuitenkin olemassa fiksuja miehiä jotka arvostavat naisia joilla on elämän arvot ja herkkyys kunnossa eikä haittaa se että on olemassa jo ihanat lapsetkin valmiina.
mutta miehenä tulee ihan samanlaiset fiilikset, kuin edelliselläkin kirjoittajalla, että itsepähän on tiensä valinnut, jotkut ihmiset ehkä haluavat normaalin ihmisen rinnalleen ja omia lapsia, onko se niin vaikea ymmärtää ?
- ja tällä normaalilla en tarkoita sinua, vaan tämä huono mies asia on jo täällä puhki puhuttu,
mutta eipähän naiset muutu, ensin ne ottaa rentun ja sitten alkaa valitus kunnon miehille, kun ei enää kelpaakaan.
ja seuraava sukupolvi tekee samat virheet, kuin sinä - pitää olla hyvännäköinen ja ah niin ihanan jännittävä jne blaahblaahblaah .. (ihan sama, jos sen kanssa on mahdoton elää)
Tsemppiä nyt kuitenkin, vaikka mielipiteemme eroavatkin. Suosittelesin etsimään yh isiä, sieltä löydät helpommin saman ajatusmaailman omaavia ihmisiä..
fiksuja miehiä jotka arvostavat naisia joilla on elämän arvot ja herkkyys kunnossa eikä haittaa se että on olemassa jo ihanat lapsetkin valmiina.
Kaikki miehet arvostavat naisia joilla on elämän arvot kunnossa, mutta sitten voidaankin kysyä, jos ne arvot ovat kunnossa, niin miksi sitten on yh:na? Eli omasta mielestä silloin arvot EIVÄT ole kunnossa.
Tuohon kysymykseesi löytyi vastauskin tuosta kirjoituksesta.-sikäli kun sisälukutaito on olemassa !!
Tuskin se noin keskimäärin huolimisesta kiinni on.Jokainenhan sitä oikeaa rakkautta haluaisi,hellyyttä,huolen pitoa ja olla jollekkin Se Oikea.Sattuma näitä juttuja kai järjestelee.
Pitkään minustakin,vajaa kolmekymppisestä miehestä,on tuntunut tuolta.Vierestä on katsellut kun sitä "vain yhtä" haluavat miehet vievät naiset,eikä minua tunnu oikein kukaan noteeraavan millään tavalla.
Itse olen enemmän toista ihmistä kohtaan kiltin puoleinen(varsinaisesti ehken kiltti,vaan villi),luotettava,huomaavainen.Ja aika rauhallinen toisen ihmisen seurassa.En niin ihmeitä elämältä vaativa,enempi semmoisesta pienestä ja mukavasta pitävä.Mutta eipä noi ole naisille kelvannut.Moni tuollaisten perään kyselee,mutta aina kuitenkin tulee se "lisäksi vielä haluan.."
Uskon,että sattuma heittelee erilaisia ihmisiä kohtaamaan toisiaan,oikeanlaisia ja vähemmän toisilleen oikeanlaisia.Harvemmin kyse lienee viasta tai siitä että ei huolita.Ellei nyt sit vallan paskamainen ihminen ole.Tai sit pakkomielteisesti ole jonkun tietyn kohteen perään joka nyt ei joistain tietyistä,ihan järkeen käyvistä,syistä "huoli",joka taas on valmis pudottamaan itsetuntua ja nostamaan pintaan uskon,että "minua ei huolita".Vaikka kyse on vain yhdestä tapauksesta kuka ei ole kiinnostunut.
No.Itse olen nyt pitkästä aikaa tutustunut hiljalleen erittäin hienoon naiseen.Olen jossain määrin jo pelkästä tutustumisesta sekaisin.Nainen,kuka oikeasti taitaa arvostaa joitain minussa ilmeneviä piirteitä ja on myös itse kokolailla arvostamani kaltainen ihminen,kumpikaan ei ole varmasti täydellinen,vaan ihminen,joka muuten on sekin yksi asia jota arvostan.Älä ole mitään,ole itsesi kaltainen ihminen.Itse olen varovaisen toiveikas,minulla on ollut vähäisissä yhdessä olo hetkissä erittäin hyvä olla.En ole esittänyt mitään,eikä ole tarvinnut 'keksiä' mitään.ei elämän kauheata sirkusta tarvi olla.rauahallinen,mukava pieni hyvä olo on todella arvokasta joskus.
Joku näillä sivuilla kirjoitti,että helpommin ihmiset jäävät kiinni limaiseen ja hieman paskaiseen ihmiseen ja elettyyn elämään,kuin rasvattuun deittikoneeseen kellä on fraasit kunnossa.
Odota miestä,kelle yh:si ei ole kirosana,kyllä heitä on.se yksinhuoltajuus on osa sinua ja sillä selvä.Ei se ole vika.Se on elämää.
Siinä mä veikkaan että pistää vastaan. Miehet ei vaan huoli yh-äitejä. Ehkä ne miettii, että nainen ei ehdi juuri muuta tekemään kun lastaan hoitamaan ja kuskaamaan ympäriinsä. Myöskin välien luominen toisen siittämään lapseen voi olla joillekin miehille EI EI.
Mitä ikäluokkaa muuten edustat ja vanhako sun lapsi on?
Voi tietty olla, että sä itse katselet vain niitä miehiä joita ei vois vähempää kiinnostaa.
Et ole ainoa yksinäinen tässä maassa. Meitä on niin monta yh-äitiä, -isää ja lapsettomia sinkkuja miehiä ja naisia, jotka hakevat kumppania vierelle. Jostain käsittämättömästä syystä emme vain löydä toisiamme...
Kuten jo tuolla jossain muussakin keskustelussa mainitsin, niin itse uskon sen Yksinäisyyden johtuvan just siitä, ku Pitäis Olla Joku. Ei se silloin vaan ONNISTU, kun hakemalla hakee. Parhaat jutut löytyy aina vahingossa...;))
Toisille se lapsi on Kiva Juttu, ja toisille taas ei. Ihan niinku jotku tykkää "runsaista" naisista ja toiset langanlaihoista. Toiset tosi nuorista ja toiset taas itseään selvästi vanhemmista. Ei se minusta ainakaan sen ihmeellisempi asia ole. Lähinnä mulle tulee ensimmäiseks mieleen, jos jollain nelikymppisellä EI OLE lapsia, että MIKSI IHMEESSÄ...???
Itselläni on 9-vuotias poika, joka asustelee äitinsä kanssa. Meillä kolmella on Oikein Hyvät välit (minä, poikani ja hänen äitinsä), ja joka toinen viikonloppu oon poitsun kans jotain Omaa Kivaa väsäämässä. Minulle ON iso asia, jos naisella on lapsi/lapsia. Tosin aivan eri syystä, kuin näille tämänkin palstan AsianTuntijoille, jotka Sinuakin arvostelivat.. kun ne lapset nimittäin useinkin Kiintyy Tosissaan siihen uuteen ihmiseen, joka kotiin tulla tupsahti jostain.. sitten se on niin tympeää, ellei onnistukaan.. itselleni kävi alkukesästä siten, että tutustuin Täysin Vahingossa erääseen aivan ihanaan naiseen. Hän vaikutti kaikelta siltä, mitä toivoisin naiseni olevan. Lisäksi hänellä on Maailman Ihanin poika. (Omani jälkeen tietenkin...;)) Olivat oman poikani kanssa kuin paita ja peppu heti ensi hetkestä lähtien. Sitten mulle paljastui, ettei tämä Ihana Nainen todellakaan ole kovinkaan.. luotettava. Teki mitä halusi muiden miesten kanssa kun vaan selkäni käänsin, ja poikansa ei ollut paikalla näkemässä.. valehteli mulle täysin estottomasti eikä tuntenut minkäänlaisia omantunnontuskia. En oikein voinut ajatella rakentavani mitään Vakavaa tuolle pohjalle. Kamat kassiin ja menoksi.
MUTTAMUTTA: Nämä POJAT...!? Mitäs nyt sitten...!? Noh, nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että minä haen aina silloin tällöin myöskin tämän Ihanan Naisen poitsun minun ja oman poikani kans viikonloppua viettämään...=)) Meillä on ihan Älyttömän Kivaa poikaporukalla, mutta olen myös miettinyt sitäkin, ettei tässä enää Kamalan Montaa kertaa viitsi mitään yrittää, ku pitää kohta alkaa ostamaan lisäsänkyjä poikamiesboxiini...=))
Tosiasiahan käsittääkseni on niin, ettemme VOI mitenkään ihmistä läpikotaisin tuntea, kun aloitamme seurustelun...!? (Paitsi tietysti nämä, joiden mielestä tahallas hommauduit yh:ksi, nehän TIETÄÄ ihmisen jo etukäteen, eikä MITÄÄN yllättäviä piirteitä paljastu.. ja jos paljastuukin, niin sitten ne elää Nyrkin Ja Hellan Välissä loppuelämänsä Onnellisina hammasta purren..)