Tämä on kai se tyypillinen tarina. Olen yli 30 vuotias mies ja ollut yli 10 vuotta naimisissa. Lapsiakin meillä on ja yhteistä talovelkaa maksellaan. Molemmat olemme töissä ja jossain määrin kai voisi sanoa meidän olevan jollain tavalla urakeskeisiä, eli aikaa perheen yhteiselle vapaalle jää melko vähän.
Lasten tuleminen muutti elämässämme paljon. Emme saaneet lapsia liian varhain, kuten nykyään monilla pareilla on ongelmana, mutta ehkä kuitenkin meille tuli yllätyksenä, miten raskasta on sovittaa työ, harrastukset, lasten harrastukset ja vapaa-aika yhteen. Minä väsyin, vaimoni väsyi, mutta sinnittelimme eteenpäin ja uskoimme paremman ajan olevan edessä, kunhan lapset hieman kasvavat.
Minua alkoi kuitenkin arjen köyhyys ja samanlaisuus masentamaan. En enää tuntenut niin suurta rakkautta vaimoani kohtaan, enkä oikein saanut iloa irti lapsistanikaan. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Olin usein ärtyinen ja saatoin kiukustua aivan mitättömistä asioista ja huutaa lapsille, vaimolle ja tietysti koiralle.
Jossain vaiheessa huomasin miettiväni, miltä tuntuisi toisen naisen kosketus. Aloin fantasioimaan toisista naisista ja se fantasiointi oli erilaista kuin ennen. Se ei ollut puhdasta seksifantasiaa, vaan tarvetta rakastua, tarvetta saada taas tuntea millaista on olla haluttu ja tarvetta olla kahden jonkun ihanan uuden ihmisen kanssa, ilman lapsia, ilman rahahuolia, ilman työstressiä. Tuo tunne tuli minuun hyvin voimakkaana, mutta sillä oli ihmeellisiä sivuvaikutuksia.
Minulle kyllä tarjottiin mahdollisuuksia olla uskoton ja mahdollisuuksia kokea toisen naisen kosketus. Jokaisella kerralla kuitenkin kieltäydyin ja aina siitä syystä, että avioliitto ja lapset ovat minulle kuitenkin tärkeämpiä kuin sen vieraan naisen kosketus. En halunnut vaarantaa avioliittoani tai lapsieni mahdollisuutta Isän ja Äidin jatkuvaan vuorovaikutukseen, vain yhden seksikokemuksen takia. Se sivuvaikutus mikä tästä syntyi, oli se, että masennuin entistä enemmän. Masennuin siitä, että olisin vaimoni kanssa lopun elämääni, enkä tulisi koskaan kokemaan sitä, mitä kaipasin. Tunteet pyysivät minua toimimaan, mutta järki oli vahvempi ja piti housuni jalassa. Ihminen joka kuuntelee vain järjen ääntä, eikä omia tunteitaan on usein masentunut ja kylmä ihminen. Sellaiseksi olin tullut. En löytänyt mitään pakotietä, joten järkeilin asian päässäni, niin että tämä on vain sellainen vaihe elämässä, jonka kaikki pariskunnat käyvät läpi ja kohta helpottaa.
Sitten se helpotus tuli elämääni!! Vaimoni oli ilmeisesti kyllästynyt masentuneeseen ja kylmään yleisilmeeseeni ja hän oli rakastunut työpaikalla kollegaansa. Kiinnijäätyään hän sanoi saaneensa sitä hellyyttä, jota ei minulta saanut. Minä en totisesti hellyyttä antanut, kun minua vain vitutti niin paljon koko ajan.
Mutta nyt... Ai että kuinka elämä hymyileekään minulle. Olen onnellisempi kuin koskaan!!! Vaimolleni esitän tietysti surevaa petettyä aviomiestä ja uhkailen aina välillä avioerolla ja kerron kuinka loukattu olen. Vaimoni taas yrittää tehdä kaikkensa, jotta idylli ei murtuisi ja että emme joutuisi luopumaan talostamme ja harrastamaan yhteishuoltajuutta lapsiamme kohtaan ja ennen kaikkea että hän ei saisi suvun häpeää niskaansa, kun on miestään pettänyt.
Oikeasti olen tietysti onneni kukkuloilla. Minulla on perhe, joka on aina hyvä statussymboli esim. työpaikkaa hakiessa, minulla on ihana talo, johon minulla ei olisi varaa yksin asuessani, minulla on vaimo jonka kanssa puhua päivän polttavista asioista ja joka tekee 50% kotitöistä ja maksaa 50% laskuista ja lisäksi minulla on lapset siinä iässä, että vaipparumba on mennyttä aikaa ja lapset jo tajuaa "kyllä" ja "ei" sanan merkityksen. Tämän kaiken lisäksi minulla on "voin käydä hyvällä omalla tunnolla vieraissa" -kortti. Nyt ei tarvitse pelätä, että minä saisin suvun häpeät niskaani, jos meille tulisi avioero minun naisseikkailujen takia, koska vaimoni sen uskottomuuden kierteen aloitti. Voin rauhassa nauttia lihallisista himoista ja varmaan tässä voisi jotain pikku romanssiakin viritellä. Vaimoani tietysti panen silloin tällöin, jos hän suostuu laittautumaan oikein nätiksi. Mitään väsyneitä lähetyssaarnaaja juttuja en tietenkään jaksa enää. Seksikästä alusvaatetta tai peppuseksiä, niin homma toimii vaimonkin kanssa ihan jees.
Useimmille petetyksi tuleminen on kauhean ikävä asia ja ymmärrän toki heitäkin. Minulle vaimoni uskottomuus tuli taivaan lahjana. Vihdoin voin taas ELÄÄ!!
Lasten tuleminen muutti elämässämme paljon. Emme saaneet lapsia liian varhain, kuten nykyään monilla pareilla on ongelmana, mutta ehkä kuitenkin meille tuli yllätyksenä, miten raskasta on sovittaa työ, harrastukset, lasten harrastukset ja vapaa-aika yhteen. Minä väsyin, vaimoni väsyi, mutta sinnittelimme eteenpäin ja uskoimme paremman ajan olevan edessä, kunhan lapset hieman kasvavat.
Minua alkoi kuitenkin arjen köyhyys ja samanlaisuus masentamaan. En enää tuntenut niin suurta rakkautta vaimoani kohtaan, enkä oikein saanut iloa irti lapsistanikaan. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Olin usein ärtyinen ja saatoin kiukustua aivan mitättömistä asioista ja huutaa lapsille, vaimolle ja tietysti koiralle.
Jossain vaiheessa huomasin miettiväni, miltä tuntuisi toisen naisen kosketus. Aloin fantasioimaan toisista naisista ja se fantasiointi oli erilaista kuin ennen. Se ei ollut puhdasta seksifantasiaa, vaan tarvetta rakastua, tarvetta saada taas tuntea millaista on olla haluttu ja tarvetta olla kahden jonkun ihanan uuden ihmisen kanssa, ilman lapsia, ilman rahahuolia, ilman työstressiä. Tuo tunne tuli minuun hyvin voimakkaana, mutta sillä oli ihmeellisiä sivuvaikutuksia.
Minulle kyllä tarjottiin mahdollisuuksia olla uskoton ja mahdollisuuksia kokea toisen naisen kosketus. Jokaisella kerralla kuitenkin kieltäydyin ja aina siitä syystä, että avioliitto ja lapset ovat minulle kuitenkin tärkeämpiä kuin sen vieraan naisen kosketus. En halunnut vaarantaa avioliittoani tai lapsieni mahdollisuutta Isän ja Äidin jatkuvaan vuorovaikutukseen, vain yhden seksikokemuksen takia. Se sivuvaikutus mikä tästä syntyi, oli se, että masennuin entistä enemmän. Masennuin siitä, että olisin vaimoni kanssa lopun elämääni, enkä tulisi koskaan kokemaan sitä, mitä kaipasin. Tunteet pyysivät minua toimimaan, mutta järki oli vahvempi ja piti housuni jalassa. Ihminen joka kuuntelee vain järjen ääntä, eikä omia tunteitaan on usein masentunut ja kylmä ihminen. Sellaiseksi olin tullut. En löytänyt mitään pakotietä, joten järkeilin asian päässäni, niin että tämä on vain sellainen vaihe elämässä, jonka kaikki pariskunnat käyvät läpi ja kohta helpottaa.
Sitten se helpotus tuli elämääni!! Vaimoni oli ilmeisesti kyllästynyt masentuneeseen ja kylmään yleisilmeeseeni ja hän oli rakastunut työpaikalla kollegaansa. Kiinnijäätyään hän sanoi saaneensa sitä hellyyttä, jota ei minulta saanut. Minä en totisesti hellyyttä antanut, kun minua vain vitutti niin paljon koko ajan.
Mutta nyt... Ai että kuinka elämä hymyileekään minulle. Olen onnellisempi kuin koskaan!!! Vaimolleni esitän tietysti surevaa petettyä aviomiestä ja uhkailen aina välillä avioerolla ja kerron kuinka loukattu olen. Vaimoni taas yrittää tehdä kaikkensa, jotta idylli ei murtuisi ja että emme joutuisi luopumaan talostamme ja harrastamaan yhteishuoltajuutta lapsiamme kohtaan ja ennen kaikkea että hän ei saisi suvun häpeää niskaansa, kun on miestään pettänyt.
Oikeasti olen tietysti onneni kukkuloilla. Minulla on perhe, joka on aina hyvä statussymboli esim. työpaikkaa hakiessa, minulla on ihana talo, johon minulla ei olisi varaa yksin asuessani, minulla on vaimo jonka kanssa puhua päivän polttavista asioista ja joka tekee 50% kotitöistä ja maksaa 50% laskuista ja lisäksi minulla on lapset siinä iässä, että vaipparumba on mennyttä aikaa ja lapset jo tajuaa "kyllä" ja "ei" sanan merkityksen. Tämän kaiken lisäksi minulla on "voin käydä hyvällä omalla tunnolla vieraissa" -kortti. Nyt ei tarvitse pelätä, että minä saisin suvun häpeät niskaani, jos meille tulisi avioero minun naisseikkailujen takia, koska vaimoni sen uskottomuuden kierteen aloitti. Voin rauhassa nauttia lihallisista himoista ja varmaan tässä voisi jotain pikku romanssiakin viritellä. Vaimoani tietysti panen silloin tällöin, jos hän suostuu laittautumaan oikein nätiksi. Mitään väsyneitä lähetyssaarnaaja juttuja en tietenkään jaksa enää. Seksikästä alusvaatetta tai peppuseksiä, niin homma toimii vaimonkin kanssa ihan jees.
Useimmille petetyksi tuleminen on kauhean ikävä asia ja ymmärrän toki heitäkin. Minulle vaimoni uskottomuus tuli taivaan lahjana. Vihdoin voin taas ELÄÄ!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä meilläkin vieraissa käynnin paljastuminen puhdisti ilmaa, ja minäkin olen nyt onneni kukkuloilla. :)
Lähes kalvinistisen puritaaniset ja mustavalkoisen jäykät parisuhdekulissit sietävätkin romahtaa. Ei kukaan jaksa yrittää esittää erheetöntä koko elämäänsä.
Mikäs idylli tuo nyt on? Enemmänkin rohkeuden puutetta, sanoisin. Ei se enää mikään meriitti ole että on jatkusvasti saman kanssa naimisissa.
No, kukin tavallaan. Jos viihdytte tuollaisessa kulississa, niin olkaapa hyvät vaan.. Veikkaisin että jossain vaiheessa kaatuu niskaan.
En oikein tajunnut mitä rohkeuden puutetta peräänkuulutat? Jos sinusta olisi rohkeaa erota ja ei niin rohkeaa pysyä naimisissa, niin siinä olet väärässä. En ole rohkeuden puuttesta naimisissa ja tuskin on vaimoni. Olen naimisissa, koska viihdyn siinä roolissa paremmin kuin sinkkuna kerrostalokaksiossa, lähikapakoissa, satunaissuhteissa, viikonloppuisänä jne.
Se mitä halusin sanoa oli se että nyt viihdyn liitossani entistä paremmin, kun tiedän, että seuraavissa pikkujouluissa voin viedä flirtin hieman pidemmälle.
...voi käydä niin, että pikkujouluissa se flirtti muuttuukin enemmän tai vähemmän epätoivoiseksi vonkaamiseksi, minkä se kohdekin huomaa. Eikä lopputulos sitten olekaan ihan toivotunlainen.
Tässä hommassa miehillä on hienoinen händikäppi.
olit uskollinen? Ettet vaan nyt joutuisi ensimmäistä kertaa miettimään, onko missään mitään järkeä? Siis sinun salassa pysyneessä uskottomuudessa ja vaimosi julki tulleessa uskottomuudessa. On ihanaa rakastella vieraan kanssa, mutta kaiken takana kulkee yllättäen surullinen vire. Ehkäpä se aito rakkaus ja välittäminen olisi sittenkin se suurin onni, se ei vaan tule itsestään, se pitää ansaita aina uudestaan. No siitä se lähtee, pohjanmaan kautta :)
ps. Eipä taida kannattaa vaimoa
pakottaa maksullisen muottiin. Aivan varmasti yrittää hyvittää asioita sinulle, mutta tyly käytöksesi voi karkottaa hänet ennen kuin huomaatkaan... lopullisesti.
Olen ollut 100% uskollinen. En ole tehnyt mitään, mistä en olisi voinut kertoa vaimolleni. Ei edes mitään kännistä kähmintää ruotsinlaivalla.
Mitä tulee tylyyn käytökseeni ja vaimoni mahdolliseen lähtemiseen, niin minä näen sen niin että hän lähti jo kerran. Lähti toisen miehen kainaloon, kun minä hoidin lapsia. En voi koskaan luottaa siihen ettei näin kävisi uudelleen. Siksi on parempi kovettaa itsensä sitä tilannetta vastaan ja todeta, että maailma ei lepää yhden naisen harteilla minun kohdallani. Eikä vaimoni minua jätä vielä muutamaan vuoteen. Varmaan jättää sitten, kun lapset on teinejä ja tajuaa asioita paremmin ja heidän kavereiden vanhemmat eroaa. Kun näin käy joskus 40+ tai 50+ iässä, otan itselleni jonkun 25 vuotiaan herkkupepun, koska ei kai kukaan mies halua ryppyisen vanhan akan vieressä nukkua, jos tarjolla on sileitäkin pakaroita silitettäväksi.
että ihmisillä on unelmia, mutta niiden toteuttaminen onkin jo toinen juttu. Haluaisin oikeasti tietää millaisia kuvitelmia ja unelmia avioparit oikein elättelevät. Ainakin taidetaan kuvitella, että kaikilla muilla pareilla on asiat papemmin kuin omassa perheessä. Kuvitellaanko että uusi elämä jonkun muun kanssa on jatkuvaa naimista ja hyvää oloa. Vai mitä ihmettä oikein odotetaan? Minulla on ex-mieheni lähdön jälkeen edelleenkin pullantuoksuinen koti johon lapset ja ystävät tulevat mielellään. Elämäni jatkuu lähes samanlaisena kuin ennen eroa enkä todellakaan tarvitse siihen mitään pettäjiä ja jättäjiä. T. viisikymppinen mutta EI ryppyinen
Ei käy kateeksi. Aivan kummallista porukkaa, kulisseissa eletään. Avioliitosta kannattaa pitää huolta, eikä haahuilla toisten perään. Siinä on se todellinen onni, olipa se vanhanaikaista tai ei...
Kirjotuksesi vastaa omaa elämääni lähes 100%:sesti ainoa ero on oikeastaan se että asumme osakkeessa ja vaimo hommasi seuraa näiltä sivuilta. ajattelin aluksi vihoissani kostaa tämän pettämisen olemalla itse uskoton mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin koska en vain halua alentua samalle tasolle.Tämän uskottomuuden jälkeen olemme puhuneet paljon asioista joista emme ennen puhuneet ja olemme mielestäni menossa kohti parempaa ja syvempää suhdetta.Sen olen kuitenkin tehnyt selväksi että jos ei yhdestä virheestä opi ja tulee uusi petos niin vihellän pelin poikki, sillä sitä en tule enää antamaan anteeksi. Olen ilmeisesti tyytyväinen siihen mitä minulla tällä hetkellä on ja peppuseksi on kivaa. Eikä itsetunnossani ole valittamista.
Vai olisko sittenkin se sama vanha satuilija?
Ihan sama..evvk.
luulin että olet syvällinen ja fiksu ihminen, niin hyvin alkoi tuo kirjoitus. Mutta puolen välin jälkeen lässähti, alkoi tulla idiootti-tekstiä.
Oletko katkera?
Kerrot koko maailmalle siitä, miten kohtelet vaimoasi. Kenties vaimosi lukee myös tämän kirjoituksesi. Se olisi suotavaa, jotta hän tietäisi mitä todella ajattelet.
Mieti millaisen kuvan annat omille lapsillesi.
En itse voisi elää noin kuvottavassa ja kaksinaamaisessa suhteessa. On totta, että suhteessa on myös aikoja, jolloin rakkaus ei kukoista, mutta jos on päättänyt sitoutua toiseen ihmiseen, niin huonojen aikojen jälkeen tulee parempia. Itse rakastan omaa miestäni, enkä voisi loukata häntä niin, että olisin uskoton. En myös voisi koskaan pettää naimisissa olevan kanssa. En voisi loukata jonkun puolisoa niin.
Voi vitsi, aikuinen mies, miksi olet yhtä idiootti kuin vaimosi oli sinulle? Vaikutat katkeralta ja ymmärrän sen, mutta pidemmän päälle tuo sinun elämäntapasi ei voi kestää. Toisin sanoen en usko että teennäinen onnellisuutesi säilyy tuolla tavoin. Ja mitä tulee lapsiin, kyllä ne vaistoaa teidän tilanteen ja viimeistään aikuisina tajuavat. Aika heikot raamit.
En vaan millään pysty ymmärtämään toimintaasi.