Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa parin vuoden ajan. Ongelmia on ollut ja niistä on päästy yli, mutta nyt minulla on liian monta rautaa tulessa; ajauduin entisen seksikumppanini kanssa tapaamisiin ja lopulta seksiin, sillä valitettavasti oma mieheni ei tyydytä minua seksuaalisesti. En halunnut pettää, mutta halut veivät voiton järjestä, enkä kaipaa moraalisaarnaa siitä.
No, sitten tutustuin tähän seksikumppaniini paremmin, huomasin, että hän olisi - päällisin puolin ainakin - täydellinen mies minun makuuni. Hän antoi ymmärtää, että pitää minusta sanomalla kaikenlaista, mutta kun kysyin onko hän tosissaan, hän vastasi että on vain osittain tosissaan. Tarkoittaako hän etten kiinnosta oikeasti vai mitä? Jotenkin tuntuu, että hän välttelee vastaamista, kun yritän kysyä häneltä tätä asiaa.
Tunteeni ovat muuttuneet enemmän välittämiseksi omaan miestäni kohtaan. En tunne enää kipinöivää raukkautta häntä kohtaan. Mieheni on sanonut, että on ollut vähällä jo luovuttaa meidän suhteessa jatkuvien riitojen takia, mutta rakastaa siitä huolimatta todella paljon. Hänelle se on kuulemma henkisesti liian raskasta.
Olen alkanut miettiä, millaista elämä tämän toisen kanssa olisi. Olisiko se parempaa vai ei. En ole uskaltanut tehdä aloitetta siihen suuntaan, sillä en voi olla varma, mitä hän tuntee minua kohtaan. Haluaisin vain saada mahdollisuuden nähdä mitä siitä tulisi. Ajatukseni eksyvät häneen usein ja mietin yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan.
Haluaisin olla reilu poikaystävääni kohtaan ja erota hänestä ennen kuin alan säätämään mitään vakavampaa tämän toisen kanssa. Mutta en uskalla erota, sillä siinä menisi osittain hyvä suhde hukkaan. Voiko suhde toimia, jos siihen ei ole täysin tyytyväinen? Hyvä seksi on kuitenkin tärkeä osa suhdetta mielestäni. Olisi reilua myös tätä toista miestä kohtaan, että olisin täysin vapaa ennen kuin aloittaisimme mahdollisesti seurustella.
En osaa päättää mitä pitäisi tehdä. Toisaalta haluaisin selvittää asiat nykyiseni kanssa ja elää onnellisena yhdessä, mutta kun tiedän, että tämä täydellinen mies on olemassa niin en vain voi olla onnellinen nykyiseni kanssa! Tiedän etten voi molempia saada, mutta miten kannattaisi yrittää päästä suuntaan tai toiseen tässä tilanteessa, auttakaa!
Toivoisin, että kirjoittaisitte minulle ajatuksianne tästä tilanteesta tai omia kokemuksianne.
No, sitten tutustuin tähän seksikumppaniini paremmin, huomasin, että hän olisi - päällisin puolin ainakin - täydellinen mies minun makuuni. Hän antoi ymmärtää, että pitää minusta sanomalla kaikenlaista, mutta kun kysyin onko hän tosissaan, hän vastasi että on vain osittain tosissaan. Tarkoittaako hän etten kiinnosta oikeasti vai mitä? Jotenkin tuntuu, että hän välttelee vastaamista, kun yritän kysyä häneltä tätä asiaa.
Tunteeni ovat muuttuneet enemmän välittämiseksi omaan miestäni kohtaan. En tunne enää kipinöivää raukkautta häntä kohtaan. Mieheni on sanonut, että on ollut vähällä jo luovuttaa meidän suhteessa jatkuvien riitojen takia, mutta rakastaa siitä huolimatta todella paljon. Hänelle se on kuulemma henkisesti liian raskasta.
Olen alkanut miettiä, millaista elämä tämän toisen kanssa olisi. Olisiko se parempaa vai ei. En ole uskaltanut tehdä aloitetta siihen suuntaan, sillä en voi olla varma, mitä hän tuntee minua kohtaan. Haluaisin vain saada mahdollisuuden nähdä mitä siitä tulisi. Ajatukseni eksyvät häneen usein ja mietin yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan.
Haluaisin olla reilu poikaystävääni kohtaan ja erota hänestä ennen kuin alan säätämään mitään vakavampaa tämän toisen kanssa. Mutta en uskalla erota, sillä siinä menisi osittain hyvä suhde hukkaan. Voiko suhde toimia, jos siihen ei ole täysin tyytyväinen? Hyvä seksi on kuitenkin tärkeä osa suhdetta mielestäni. Olisi reilua myös tätä toista miestä kohtaan, että olisin täysin vapaa ennen kuin aloittaisimme mahdollisesti seurustella.
En osaa päättää mitä pitäisi tehdä. Toisaalta haluaisin selvittää asiat nykyiseni kanssa ja elää onnellisena yhdessä, mutta kun tiedän, että tämä täydellinen mies on olemassa niin en vain voi olla onnellinen nykyiseni kanssa! Tiedän etten voi molempia saada, mutta miten kannattaisi yrittää päästä suuntaan tai toiseen tässä tilanteessa, auttakaa!
Toivoisin, että kirjoittaisitte minulle ajatuksianne tästä tilanteesta tai omia kokemuksianne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jaa niin mikä hemmetin täydellinen mies??
oletkohan sää täysin tonttu siellä nyt.
ensinnäkin. täydellisiä miehiä ei ole olemassa, eikä täydellisiä naisia, vai oletko sinä sellainen? ja jos et, niin miksi joku mies pystyisi olemaan? toisillenne olette vielä vähemmän täydelliset, koska sinä itse tuot omat ja samat ongelmasi kaikkiin suhteisiisi, jos et tajua ensin niistä kasvaa yli. eli kun olet epätäydellinen, suhteesikin tulevat AINA olemaan epätäydellisiä.
ja tiedätkös toisekseen mitä. jos sä olisit VARMA tästä uudesta miehestä ja sen kanssa tulevaisuudesta, sä et kirjoittelis tänne. homman nimi on se, että kunhan luet oman tekstisi kunnolla läpi huomaat, että a. sinun on lopetettava pettäminen, b. aikuistu, c. lopeta turha riitely miehesi kanssa, d. elä eroa ennen kuin olet varma että haluat sitä eroa yksin, ei jonkun muun kainalosta käsin.
voi pyhä sylvi, tuntuu ettei aloittaja ole nyt oikein sinut itsensä kanssa. koita jaksaa, ja tervehtyä mieleltäsi paremmaksi.
Mitä jos se ns. "täydellinen" muuttuukin vähemmän täydelliseksi? Mitäs jos se ei ole kovin vakavissaan sun kanssa ja sen jutut on pääasiassa vaan sanahelinää? Pääasia että sulta saa helpolla ja silleen?
..........
vastauksia. Paitsi ehkä siten kuin täällä usein vastaajilla on jotenkin oma lehmä ojassa. Näkisin että kuvaat miestä itsellesi täydelliseksi koska koet niin ja olet rakastunut. Ja tottakai pitäisi kuunnella sydäntään. Pari vuotta seurustelua ei ole kovin pitkä suhde. Miksipä tämän toisen miehen puheet sen enempää olisi sanahelinää kuin kenen tahansa. Sinun sydämesi kuitenkin tuntee hänet omakseen.
Teillä tuntuu olevan aika paljon ongelmia miehesi kanssa ja luultavasti se että rakastuit toiseen on enemmänkin seurausta kaikesta muusta kuin ongelma sinänsä. Vaikea sanoa tietenkään tämän toisen miehen tunteista, mutta ymmärrettävästi hän on varovainen kun ei tiedä sinusta mitä aiot. Itsekin vastaavassa tilanteessa saattaisin olla pidättyväinen puheissani etten liikaa johdattelisi päätöstä tai painostaisi mihinkään.
Tunnut miettineen asiaa paljon ja ihan järkevästi. Sinun täytyy ensin erota ennen kuin voit alkaa suhteeseen tämän toisen kanssa. Teet väärin molempia miehiä (ja itseäsi) kohtaan kun et osaa tai uskalla tehdä päätöstä. Itse vähän samantyypisessä tilanteessa olin vuosia sitten mutten silti voi sanoa mitä sinun tulisi tehdä. Itse lähdin silloisesta suhteesta ja jonkin ajan kuluttua päädyimme yhteen tämän rakkauteni kanssa jonka kanssa olen yhdessä edelleenkin ja en ole ikinä päätöstäni katunut. Toivon sinullekin rohkeutta päätökseesi mikä se sitten onkin.
miksi ihmeessä pitää ensin etsiä joku toinen, ja sitten vasta alkaa ihmetellä omaa huonoa suhdettaan. Jos oikeesti elää huonos suhtees, niin luulis et sen huomaa ennekuin on tarvetta ryhtyä pettämispuuhiin.
Suhde pitäis pystyä niin aloittaa kuin lopettaakin puhtaalta pöydältä, eikä ensin pettää ja ihastua toiseen ja sit vasta lopettaa suhde.
Tota em. asiaa vois sanoa epärehellisyydeksi. Ikävä kyllä moni suhde perustuu just siihen, et toinen osapuoli on huijaa ja huiputtaa minkä ehtii, eikä silti näe tekemisissään mitään väärää.