Jotta sillälailla:
Mies tuhosi suhteen edellytykset jo ennen suhteen alkua. Joten mitäpä tässä nyt sitten tekemään..
Muutenkin: väkivaltainen tyyppi, vaativa, uhkaileva, ja sitten lirkuttelee jotain minkä pitäisi saada unohtamaan ongelmat.
Jokseenkin illusorinen maailmankuva ja tuntuu elävän jossain melodramaattisessa elokuvassa; ikäänkuin elämä voisi olla sellaista. Itse olen sen verran realisti, että tuollaiset piirteet eivät vakuuta vaan jollakin lailla huolestuttavat, jos miehellä ei ole ole realistista tajua siitä miten maailma toimii.
Ylenkatsoo minua, häntä varten vain pitäisi olla kokoajan ilostuttamassa, negatiivisia tunteita ei halua kuulla tai tunnustaa, että niitäkin voisi olla. Ihan kuin mä olisin joku palkattu viihdyttäjä, enkä ihan oikea tunteva ihminen, jolla on omiakin asioita.
Aikaa ei halua antaa ei niin sitten mihinkään, heti tänne ja nyt vain. Ei tajua, että mulla on omiakin juttuja hoidettava ja asioita, jotka vievät aikansa. Tuntuu vaan, että turhaanko tässä on jahkattu ja olisiko parempi olla ollut ilman, kun ei tunnu mitään hyvää tästä tulleen..
Niin. Luulee varmaan, etten tiedä hänen kyseenalaisista ja häikäilemättömistä manöövereistään, jotka nyt johtivat siihen, ettei oikein voi kuvitella mitään suhdetta tai semmoista. Miksi piti mennä tekemään sellaista? Miksei voinut toimia mitenkään positiivisesti? Liian paljon on jotenkin mennyt rikki ja särkynyt; tuhottu ja tapettu, jottei tästä nyt mitään suhdetta tunnu saavan, kun ei ole mitään vielä ollutkaan.
Panee vain miettimään onko mitään rakkautta tai pitämistä ollutkaan, vaikka kovasti kaikkea kujertaa, kun tuolla tavalla on toimittu. Hankala tuntea mitään positiivisia tunteita.
Oli tarkoitus jo aiemmin miettiä omaa elämää ja sen semmoisia, kun tämän tyypin kommervenkit tulivat tielle ja veivät aikaa. Ja nyt mielelläni jatkaisin siitä mihin olin jäänyt. Paitsi, että nyt pitää miettiä vielä vuosi tätä, että mitäkös nyt on oikein tehty ja korjata tyypin aiheuttamat ongelmat.
Aikaa ja vaivaa kyllä kuluu siihen, että kiitti vaan. Mitähän ihmettä mahdoit kuvitella?
~Vai oliko se vain tarkoituskin sotkea minun elämäni, syistä joita et taida sanoa? Toimintasi perusteella ja seuraamusten takia vaikuttaa siltä.
Hankala uskoa tuohon rakkauteen ja vielä hankalampi minun on mitään sellaista tuntea kaiken tämän jälkeen.
Mies tuhosi suhteen edellytykset jo ennen suhteen alkua. Joten mitäpä tässä nyt sitten tekemään..
Muutenkin: väkivaltainen tyyppi, vaativa, uhkaileva, ja sitten lirkuttelee jotain minkä pitäisi saada unohtamaan ongelmat.
Jokseenkin illusorinen maailmankuva ja tuntuu elävän jossain melodramaattisessa elokuvassa; ikäänkuin elämä voisi olla sellaista. Itse olen sen verran realisti, että tuollaiset piirteet eivät vakuuta vaan jollakin lailla huolestuttavat, jos miehellä ei ole ole realistista tajua siitä miten maailma toimii.
Ylenkatsoo minua, häntä varten vain pitäisi olla kokoajan ilostuttamassa, negatiivisia tunteita ei halua kuulla tai tunnustaa, että niitäkin voisi olla. Ihan kuin mä olisin joku palkattu viihdyttäjä, enkä ihan oikea tunteva ihminen, jolla on omiakin asioita.
Aikaa ei halua antaa ei niin sitten mihinkään, heti tänne ja nyt vain. Ei tajua, että mulla on omiakin juttuja hoidettava ja asioita, jotka vievät aikansa. Tuntuu vaan, että turhaanko tässä on jahkattu ja olisiko parempi olla ollut ilman, kun ei tunnu mitään hyvää tästä tulleen..
Niin. Luulee varmaan, etten tiedä hänen kyseenalaisista ja häikäilemättömistä manöövereistään, jotka nyt johtivat siihen, ettei oikein voi kuvitella mitään suhdetta tai semmoista. Miksi piti mennä tekemään sellaista? Miksei voinut toimia mitenkään positiivisesti? Liian paljon on jotenkin mennyt rikki ja särkynyt; tuhottu ja tapettu, jottei tästä nyt mitään suhdetta tunnu saavan, kun ei ole mitään vielä ollutkaan.
Panee vain miettimään onko mitään rakkautta tai pitämistä ollutkaan, vaikka kovasti kaikkea kujertaa, kun tuolla tavalla on toimittu. Hankala tuntea mitään positiivisia tunteita.
Oli tarkoitus jo aiemmin miettiä omaa elämää ja sen semmoisia, kun tämän tyypin kommervenkit tulivat tielle ja veivät aikaa. Ja nyt mielelläni jatkaisin siitä mihin olin jäänyt. Paitsi, että nyt pitää miettiä vielä vuosi tätä, että mitäkös nyt on oikein tehty ja korjata tyypin aiheuttamat ongelmat.
Aikaa ja vaivaa kyllä kuluu siihen, että kiitti vaan. Mitähän ihmettä mahdoit kuvitella?
~Vai oliko se vain tarkoituskin sotkea minun elämäni, syistä joita et taida sanoa? Toimintasi perusteella ja seuraamusten takia vaikuttaa siltä.
Hankala uskoa tuohon rakkauteen ja vielä hankalampi minun on mitään sellaista tuntea kaiken tämän jälkeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joutsiniemi Marketta: Naimisissa narsistin kanssa ja Rusz Eva: Vaarallinen rakkaus
Joutsiniemi Marketta: Naimisissa narsistin kanssa ja Rusz Eva: Vaarallinen rakkaus
niin.... niin... tuntun kuuloista)= just ku oisin kirjoittanu mut en muista????unissaan kai,,,huh huh tiedän todellaki tunteen,,minne elämä menee ja mitä tekee tiedä ei mut koitetaan jaksaa,,,voimia sulle(=
No vittu jätä se lopullisesti ja sitten eteenpäin. Mikä helvetti siinä on että te naiset ette tajua lopettaa kun oikeasti näette millainen turhake se toinen on?
Luuletteko että pystytte omassa nupissanne ja omalla sitoutumisellanne oikeasti muuttaa YHTÄÄN MITÄÄN?
ETTE PYSTY!
Siksi teidän olisi tehtävä se mitä ette koskaan tee tarpeeksi ajoissa - ja välillä ette edes liina myöhään - LÄHDE PYSYVÄSTI, TYLYSTI, NOPEASTI ja MITÄÄN SELITTELEMÄTTÄ ja TAAKSE VILKUILEMATTA.
Tää elämä on seikkailu. Ei se ole hauskaa jos jää rypemään ensimmäiseen vastaantulevaan mutakuoppaan.
Kun laitatte miehen kiertoon se teko kertoo sille miehelle jotain hänen omasta käytöksestään. Mies oppii ruoskalla. Seuraava nainen saa hänestä vähän pehmeämmän tapauksen, jos ei ole valmis niin takas oppimaan yksinäisyyteen.
Tämä teidän pitäisi sisäistää kollektiivisena nais-sukupuolena. Mies on jätettävä yksin ja naisetta niin monta kertaa että se oppii tavoille. Rakastamalla ei näitä apinoita kouluteta, vaan rakastamisen on kohdistuttava siihen HYVÄÄN joka miehessä itsessään kehittyy ajan myötä. Jos sitä hyvää ei ole tarpeeksi niin taas sitä ruoskaa.
se on vierestä huutaa, jotta jätä se!,
täällä nyt yleensä kerrotaan ne ikävät asiat mitä on yhdessä koettu, ja niihin pyydetään neuvoja, tottakait lukijalle tulee helppo kuva, asia järjestyy jos jätät sen.
Mutta ei se nyt niin helppoa ole lähteä, jos vaikka oltu 5v yhdessä!
riippuu tapauksesta!
mutta totta oli paljon. Se kun kerrot vielä, miten turhakkeesta pääsee niin eroon, ettei terrorisointi ja häiriköinti jatku...
Ja ennen kuin alat vaahtoamaan, että pitäisi tarkemmin valita, voin sanoa, että kaikki ei näy ulos ihan ensi hetkestä... Ei ollut komea pelimies, ei rikas, vaan ihan normaali suomalainen raitis, omillaan toimeen tuleva mies...
Todellakin, miten jättää tuollainen mies? Aloittajan kirjoitus on kuin elämääni. Erokin vei kuukausia, koska mies aloitti eron jälkeen järjestelmällisen jahtauksen.Oikeusprosessi on nyt menossa, joskos joskus saan rauhan.
No se terrorisointi ja häiriköinti kääntyy sitä itseään vastaan. Ovissa on lukot, kännykkänumerot saa vaihdettua ja "APUA! PÄÄSTÄ IRTI" kiljaisut toimivat. Tässä johdonmukainen linja: Aina poispäin miehestä. Aina. KOMMUNIKOIDA EI TARVI ELLEI HALUA tai sen voi tehdä esim. poliisin tai jonkun toisen ihmisen kautta (mieluiten aina luuseria isomman karjun toimesta. Fyysinen koko tuo aina uskottavuutta pelon kautta) Tässä suhteessa miehet osaa manipuloida taas naisia, ärsyttävällä, säälittävällä, moukkamiasella tai paatoksellisella tyylillä vongata naisesta sen sosiaalisen puolen esiin ja sitten taas uskoa että se on merkki kiinnostuksesta...
Vastaus on : EI. Kynnys soittaa poliisille/jollekin tuttavamiehelle tulisi olla suhteellisen alhainen.
...
Niin, ja siis VALINTA tehdään siitä kehen sitoudutaan. KOKEILLA voi vaikka minkälaista tallaajaa ja heittää meneen kun huomaa millaista paskaa se tarjoaa.
Toki kaikenlaista roikkujaa tarjoutuu matkaan. Antaa roikkua, ei niistä tarvi välittää kun se viimeiset hyvästit on virallisesti heitetty. Se on niiden ongelma, ja siitä tulee aina tulla enemmän niiden ongelma jos ne yrittää tehdä heidän typeryydestään sun ongelmaas.
Teesi on : Mies oppii ruoskalla.
ja ainakin minua kannustavaa...selkeästi olen oikealla tiellä...pois pois pois ja kauas.
Tuo paatoksellisuus saa minut jotenkin hyvälle tuulelle, jopa nauramaan vaikkakin asia on vakava ja olen ahdistelun kohde.
Uteliaisuus heräsi...oletko itse mies, vai kenties ikävää kohtelua kokenut nainen?
Nim. kokemusta jne
Olen mies ja henkilökohtaiset kokemukset aiheesta ovat hyvin minimaaliset.
Lähipiiristä sensijaan löytyy näitä tapauksia kasapäin ja kun kolmatta kertaa jouduin selittämään nää jutut jollekin kovapäiselle nutipäälle niin siinä sitten alkoi avautumaan nuo kaavat.
"Nopeaa" ja "Helppoa" keinoa päästä eroon noista miehistä ei ole olemassa. Mutta hiljaisuus/välinpitämättömyys/oman reviirin ehdoton kunnioitus/huomiottajättäminen tekevät lopulta tehtävänsä. Olen huomannut että edes nämä minun edustamani puhuttelut "mieheltä miehelle" eivät mene perille kunnolla, ne eivät lopeta toimintaa heti - mutta tukevat naisen sanomaa. Useimmiten kuulen vastaukseksi "En aio puhua sinulle tai kuunnella sinua, haluan puhua suoraan hänelle." johon voin aina vain todeta "Hän ei puhu sinulle vaan minulle. En tuo hänen viestiään sinulle - koska sellaista ei ole - vaan sen minkä näen selvästi tilanteesta."
Voin kertoa että noilla tapauksilla on kolme toimintatapaa joita he harrastavat: liehittely, huorittelu ja ulvontaitkuparkuanteeksipyyntö. Juuri tässä järjestyksessä ja vaiheet seuraa toisiaan, kuka minuutin välein, kuka kuukauden jaksoissa mutta enivei, tuolla kaavalla etenevät. Puupennin psykoanalyysi paljastaa että liehittelyllä vedotaan naisen emotionaaliseen puoleen, huorittelulla yritetään murskata hänen itsetuntonsa ja itkusurkuparkusella puolestaan johonkin äidinvaistoon tms. Jokatapauksessa alhaisia ovat, naiset vain usein sortuu JOHONKIN noista, yleensä tuossa huoritteluvaiheessa leimahtaa naisessa ja sitten ollaankin taas puhe... tai ainakin huutoväleissä - jolloin olio yrittää taas luikertaa sisään naisen lähelle. Ja yllättävän usein onnistuukin siinä jossain muodossa.
Siksi se ehdoton hiljaisuus ja huomiottajättäminen. Se on mantra. Se on teesi. Se on sääntö. Silloin kun hiljaisuus on päällä ja pysyvä niin voi virnistää itsekseen kun se huoritteluvaihe alkaa. Siitä tietää että turhautuminen on hyvässä vauhdissa. Itkuporuvaiheesta hymyn pitää levetä. Ja kun palataan tauon jäljeen liehittelyyn tietää että nyt ollaan käyty ensimmäinen kokonainen ympyrä läpi ja tarpeeksi monta niitä niin se luovuttaa.
Jossain vaiheessa kun ei poimi enää luuria ylös kun se ääliö soittaa se ääliö tyypillisesti vaihtaa kavereidensa kännyköihin. Tässä tapauksessa tietenkin tulee vastattua. Ja heti kun kuulee/tajuaa kuka kyseessä niin puhelin poikki ja numero muistiin tällä "älä vastaa" nimellä. Jos on yhteisiä tuttuja ja soittelee heidän kännyköistään niin sitten vain sanot niille tutuille että älkää antako sille kännykkää, ja jos annatte niin en vastaa teidänkään puheluihin enää.
Kirjeet poltetaan lukematta. Ohi kävellään silmiin päin katsomatta - ja jos tulee kiinni niin silloin huudetaan "APUA, PÄÄSTÄ IRTI!" ja jos ei päästä irti niin sitten huudetaan kahta kauheammin/soitetaan poliisia paikalle. Kaikille niille MUILLE jotka tulevat sanomaan että hän haluaisi jutella sanotaan : "Minä en halua puhua hänen kanssaan, hän on roikkuja joka ei osaa luovuttaa. Sano tämä hänelle, minä itse olen jo niin tehnyt tarpeeksi monta kertaa.".
Kaikkeen pelleilyyn ja mihin tahansa tulee suhtautua juuri välinpitämättömästi ja selittää ihmettelijöille tilanne juuri sellaisena kuin se on.
Tällä tavoin se vesittyy. Se ei tapahdu yhdessä yössä... mutta lopulta kuitenkin. KUKAAN ei jaksa ikuisuuksiin ilman vastakaikua. Se voi jossain muodossa jatkua pitkäänkin. Puheluita voi tulla vielä vuosien päästäkin... mutta ne harvenee. Kannattaa asennoitua yksinkertaisesti siten että elämä nyt on sellaista että luettelossa on numeroita joihin ei vastata oman ja muiden omaksi parhaaksi.
... havaitsin vielä virheen aikaisemmissa teksteissäni. Taisinpa väittää naisia heikoiksi ja tyhmiksi. Ette te sitä ole, etenkään ne joille noita asioita tungetaan väkisin kurkusta alas. Mua vaan pistää korpeamaan kun näitä tapauksia on tosiaan lähipiirissä paljon, ihan liian paljon ja olisin paljon rauhallisemmalla mielellä ja yleensäkin maailma olis parempi jos naiset oppis ton kaavan.
Naisettomuus on ruoskaa miehelle. Huomiotta jääminen myös.
Joten te ihanat naiset... ruoskikaa paskiaisia kunnes niistä kasvaa miehiä.
miettinyt asiaa. Kyllä minun täytyy myöntää, että samaa kaavaa olen itsekin joskus ajatellut. Onpa hyvä kuulla se miehen sanomana...
Kysyn sinulta vielä, oletko huomannut eteesi tulleissa tapauksissa jotain samankaltaisuutta...naisissa vaikkapa, ovatko he olleet jotenkin henkisellä tasolla vahvempia, kuin nämä turhakkeet, tai kenties taloudellisesti jotenkin paremmassa asemassa...jotenkin kuitenkin niin, että mies olisi voinut tuntea olevansa 'huonompi', vaikkei nainen sitä olisi mitenkään esille tuonutkaan?
(Tekstisi vaikuttaa kovin tutulta tavalta ilmaista asioita...)
Joutsiniemi Marjatta: Naimisissa narsistin kanssa ja Rusz Eva: Vaarallinen rakkaus.
Kirjoituksessa löytyi tuttuja asioita.