..kannattaa olla ja elää aivan rauhassa. Vaikka ilmiselviä merkkejä olisi uskottomuudesta näkyvissä, ei kannata huolehtia kuin itsestään. On aivan turhaa kuluttaa energiaa toisen kyttäämiseen, ja samalla pilata oma mielenrauha. asiat selkenevät sitten, kun niiden aika on selvitä..
Usein on niinkin, että kun ei näytä huolestumistaan toiselle, vaan elää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, "uskoton" havahtuu huomaamaan oman kumppaninsa ihanuuden. Ja tiestysti pitää huolehtia siitä, että on huoliteltu ja haluttava aina :)
Usein on niinkin, että kun ei näytä huolestumistaan toiselle, vaan elää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, "uskoton" havahtuu huomaamaan oman kumppaninsa ihanuuden. Ja tiestysti pitää huolehtia siitä, että on huoliteltu ja haluttava aina :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
oikeassa! Kerran tosin ehdotin täällä samaa ja sain tyrmääviä vastauksia.
en muuten ole koskaan edes tuota ajatellut...mutta kuullosti järkevältä ja ihan varmasti myös pitää paikkansa!!eli kiitos vinkistä!!
Minkä takia pitää ehostaa itseään? Siitäkö riemusta, että on uskottoman silmissä haluttava?
Siis pitääkö nykyään selkäänpuukottajaa nuolla, jotta hän vain tulisi takaisin?
Paras, mitä kiitokseksi voitte tuosta vielä saada, on esimerkiksi kuppa...
Mutta ihan vapaasti vaan! Suomi on vapaa maa! Go get 'em, tiger!
vaikka sen takia, että silloin on itsevarmempi. Se piristää vähintään omaa mieltä.
Ei kaikkea tarvitse ottaa haudanvakavasti: Ei uskottomuuttakaan. Ihmissuhde on pystyyn kuollut jos uskottomuus sen hetkessä romuttaa. Kunnon parisuhde kestää tyynet ja myrskyt.
Mitenkäs sitä eletään normaalisti, jos toinen pettää ja miksi. Jos halutaan ylläpitää vain kulissia, silloinhan asia on ok. Mutta jos toiveena on, että se aviosiippa on yksi parhaimmista ystävistä ja luotettavin, eihän tuollaista voi katsoa läpi sormien. En ymmärrä tuota "tyst ollaan hiljaa, niin kaikki palaa normaaliksi". Tai tehkää miten huvittaa, mutta minua ei kyllä petetä, se on kerrasta poikki. Enkä ala myöskään kisaamaan kenenkään rakkaudesta, jos ei kaveri ymmärrä tärkeyttäni, menkööt,heti ja lopullisesti,
Itsekin ajattelin kuten sinä 25 vuotta sitten. Nyt kuten alkuperäinen kirjoittaja.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että suhde on hajalla ilman pettämistäkin jos toinen potkaisisi kertauskottomuudesta pihalle 25 vuoden avioliiton jälkeen. Niin ei yksinkertaisesti tee jos vähänkin rakastaa toista.
Itse epäilen että olisi järkevää jättää huomiotta. Kun minua petettiin, yritin olla aivan normaali mutta salassa sain selville asian oikean laidan. Otin asian puheeksi ja jälkikäteen totesimme ettemme olisi enää varmaan yhdessä jos en olisi asiaa ottanut puheeksi. Lisäksi vastapuoli sanoi, että vasta kun otin asian puheeksi ja päätimme sen tähden erota, havaitsi hän ensimmäistä kertaa että voisi menettää minut. Se herätti unesta; muuten pettäminen olisi kuulemma tuskin loppunut.
riippuu luonnetyypistä kuten moni muukin asia. Siinä missä toinen kaipaa herättelyä, toinen tajuaa jo pelkästä katseesta kumppaniin, että on tehnyt väärin. Tai vain seuraillessaan kumppaniaan sivusilmällä toteaa itsekseen "Olin tyhmä ja erehdyin, en tee sitä toiste".
Kaikista huonoin tapa reagoida kumppanin uskottomuuteen taitaa kuitenkin olla syyttely ja tuomitseminen.
Usein on niinkin, että kun ei näytä huolestumistaan toiselle, vaan elää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, "uskoton" havahtuu huomaamaan oman kumppaninsa ihanuuden. Ja tiestysti pitää huolehtia siitä, että on huoliteltu ja haluttava aina :)
ensinnäkin,jos pettäjä saa elellä ja puuhastella rauhassa,hän havahtuu ja huomaa saavansa tehdä mitä vaan ja tekee myös,eihän hän muutenkaan kumppaninsa tunteita huomioi.
mitäs jos ystävä pettää luottamuksen oikein kunnolla?? voitteko jatkaa ystävyyssuhdetta,kun perustat on romahtanut? tuskinpa vaan.
sama pätee parisuhteessa. luottamus on suhteen perusta ja edellytys toimivalle ihmissuhteelle.ihmisen täytyy voida tuntea olevansa turvassa ja rakastettu,sekä tuntea olevansa tärkeä ja arvokas.
pettäjän kanssa ihmisen perustarpeet jäävät tyydyttämättä.
tietysti on eri asia jos kumppani hairahtuu KERRAN ja rehellisesti tunnustaa syrjähypyn omatoimisesti heti tapahtuneen jälkeen.
ja sitten erittäin raivostuttava kohta:
Ja tiestysti pitää huolehtia siitä, että on huoliteltu ja haluttava aina :)
herranen sentään! siinä vaiheessa kun on pieniä lapsia ja kädet täynnä tekemistä eikä ollenkaan aikaa itselle,niin jumankauta sitä pitäisi aina vaan näyttää kauniilta ja huolitellulta kaiken sen raadannan keskelläkin!
rakkaudessa kysymys on nimenomaan siitä että kumppanin hyväksyy omana itsenään,eikä tuijota ulkokuoreen!kumppaninsa kanssa pitää voida olla LUONNOLLINEN ja saada rakkautta semmosenaan.
elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin oman pärstänsä tuijottelu ja näpertely!
ja miksi semmoiseen pitäisi ryhtyä tuhlaamaan vähäistä vapaa-aikaansa kiireisen arjen keskellä?
Toiseen pitää tietysti voida luottaa, mutta siinäpä se onkin> Joku tietää, että hänen kumppanillaan on joku toinen, muttei siitä häkelly eikä siihen reagoi mitenkään.> Eikä hänen luottamuksensa toiseen silti liioin kolise.
"jos pettäjä saa elellä ja puuhastella rauhassa..".
Tuossahan lähdetään siitä oletuksesta, että toista pitää holhota. Onko se tasa-arvoisen, luottamuksellisen ja toista kunnioittavan suhteen perusta? Haluaisitko itse tulla holhotuksi ja miten suhteesi voisi jatkua jos sinun olisi pitänyt osoittaa sormella kumppaniasi ja komentaa häntä "alistumaan" tahtoosi. Sitähän ei tiedä, vaikka olisit itse joskus samassa pinteessä.
Mikään ei ole haluttavampaa kuin aito itsevarmuus.
"rakkaudessa kysymys on nimenomaan siitä että kumppanin hyväksyy omana itsenään,eikä tuijota ulkokuoreen!"
-Kyllä, nyt puhut platonisesta rakkaudesta, mutta sitten on vielä seksi ja erotiikka! Kyllä ulkonäkö vaikuttaa haluttavuuteen, on tyhmää väittää muuta.
toisilla ei. Ja miten sen voisi tarkoin määritellä vaikuttaako vai ei?
Kyllä eroottiseen rakkauteen kuuluu nimenomaan se, että hyväksyy kumppanin sellaisena kuin tämä on. Ainakaan parisuhteesta ei tule mitään, ellei näin ajattele. Parisuhde on niin paljon muuta kuin erotiikkaa ja seksiä.
mutta myös sitä, eikä sitä pitäisi unohtaa. Ulkonäöstä vielä. Ongelmia tuleekin yleensä vain silloin jos se vaikuttaa toisella, mutta toisella ei.
Minä en ainakaan pidä haluttavana miestä joka haisee hielle ja on epäsiistin näköinen. Kyllä molempien tulee pitää huolta itsestään, että toisen mielenkiinto pysyy yllä. Vaikka ei kauheita puunauksia joka päivä ehdikään tehdä, niin siisti täytyy olla!
Itse meikkaan hillitysti lähes joka päivä. Siihen ei kulu kuin viisi minuuttia, ja hyödyt ovat huimat. Ei ukollani tee mieli muita kun kotona on jo oma, hyvännäköinen nainen.
Ja joka väittää, että perheenäidillä ei ole aikaa/intoa itsestään huolehtimiseen: laita lapset vähäksi aikaa isän huolehdittavaksi ja pidä vapaapäivä ruoanlaitosta. Mies varmasti suostuu tähän ilomielin jatkossakin, kun näkee tulokset!!