Olen kirjoittanut paljon pahaa naisista. Kirjoitin niin, koska minusta tuntui siltä. Ei ole helppoa olla mies, kun naiset vaativat niin paljon. Aloin vihata naisia, ja luulin, että minulle tulisi parempi olo, jos saisin purettua kaiken ulos. Pidin siitä, kun sain haukkua heitä ja antaa mielikuvitukseni lentää keksiessäni lisää haukkumanimiä heille. Suurta voiton tunnetta minulle toi myös se, että ihmiset yrittivät kumota minun väittämiä ja keksiä syitä vihalleni. Pidin itseäni muita parempana ja vahvempana, sillä osasin kumota kaikki vastaväitteet.
Mutta luettuani saamiani vastauksia, aloin miettiä asiaa vielä tarkemmin. Aloin pikkuhiljaa tajuta, etten oikeastaan olekaan onnellinen tässä tilanteessa ja asemassa. Huomasin, että minulta puuttui jotain, joka toisi minulle jokapäiväisen halun elää ja pyrkiä eteenpäin. olin päättänyt, etten enää tarvitsisi naisia mihinkään muuhun, kuin tyydyttämään seksuaaliset tarpeeni aina silloin tällöin. Mutta yhden illan jutut alkavat kyllä pidemmän päälle tympiä. Monesti pitää tehdä ihan kohtuuttomasti työtä yhden pikku panon eteen.
Tapasin äskettäin erään naisen. Hän oli kylmä ja itsetietoinen. Juttelin hänen kanssaan ja hän puhui hyvin alentavasti miehistä. Meillä oli valtavan pitkä keskustelu. Se oli kiihkeä, täynnä tunnetta. Tunteet kuohuivat yli. Hän lähti katsottuaan minua päästä varpaisiin nenänvarttaan pitkin. Hän ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, hän vain halveksi minua. Jäin sanattomaksi, ja ihmettelin, miten se oli madollista, sillä yleensä olen aina sanavalmis. Varsinkin tässä aiheessa.
Hämmästyksekseni en pystynyt unohtamaan tätä naista. Mietin häntä koko ajan. Hän oli jotenkin erilainen, niin naisellisen muodokas ja seksikäs, mutta toisaalta niin järkevä, voimakas, sanavalmis ja etäinen. Liikumme samoissa piireissä, joten näen häntä aika usein. Hän on aika ylimielinen minua kohtaan, mutta sain hänet sänkyyn kanssani. Se tuntui melkeinpä samanlaiselta, kuin kenen tahansa naisen kanssa. Ja olin ihan varma, että seuraavana aamuna hän olisi aivan samanlainen, kuin muutkin naiset, eli haluaisi puhelinnumeroni ja sopia uudesta tapaamisesta jne. Mutta olin väärässä. Heräsin aamulla, enkä löytänyt häntä mistään. En ole nähnyt häntä sen jälkeen. En kehtaisikaan nähdä häntä, mutta jotenkin kuitenkin haluaisin. Hän on niin erikoinen... En ymmärrä. Luulin vihaavani naisia, ja luulisi, että vihaisin varsinkin tuota nimenomaista naista, mutta jotenkin en vain saa häntä mielestäni.
Olenko tulossa hulluksi?
Mutta luettuani saamiani vastauksia, aloin miettiä asiaa vielä tarkemmin. Aloin pikkuhiljaa tajuta, etten oikeastaan olekaan onnellinen tässä tilanteessa ja asemassa. Huomasin, että minulta puuttui jotain, joka toisi minulle jokapäiväisen halun elää ja pyrkiä eteenpäin. olin päättänyt, etten enää tarvitsisi naisia mihinkään muuhun, kuin tyydyttämään seksuaaliset tarpeeni aina silloin tällöin. Mutta yhden illan jutut alkavat kyllä pidemmän päälle tympiä. Monesti pitää tehdä ihan kohtuuttomasti työtä yhden pikku panon eteen.
Tapasin äskettäin erään naisen. Hän oli kylmä ja itsetietoinen. Juttelin hänen kanssaan ja hän puhui hyvin alentavasti miehistä. Meillä oli valtavan pitkä keskustelu. Se oli kiihkeä, täynnä tunnetta. Tunteet kuohuivat yli. Hän lähti katsottuaan minua päästä varpaisiin nenänvarttaan pitkin. Hän ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, hän vain halveksi minua. Jäin sanattomaksi, ja ihmettelin, miten se oli madollista, sillä yleensä olen aina sanavalmis. Varsinkin tässä aiheessa.
Hämmästyksekseni en pystynyt unohtamaan tätä naista. Mietin häntä koko ajan. Hän oli jotenkin erilainen, niin naisellisen muodokas ja seksikäs, mutta toisaalta niin järkevä, voimakas, sanavalmis ja etäinen. Liikumme samoissa piireissä, joten näen häntä aika usein. Hän on aika ylimielinen minua kohtaan, mutta sain hänet sänkyyn kanssani. Se tuntui melkeinpä samanlaiselta, kuin kenen tahansa naisen kanssa. Ja olin ihan varma, että seuraavana aamuna hän olisi aivan samanlainen, kuin muutkin naiset, eli haluaisi puhelinnumeroni ja sopia uudesta tapaamisesta jne. Mutta olin väärässä. Heräsin aamulla, enkä löytänyt häntä mistään. En ole nähnyt häntä sen jälkeen. En kehtaisikaan nähdä häntä, mutta jotenkin kuitenkin haluaisin. Hän on niin erikoinen... En ymmärrä. Luulin vihaavani naisia, ja luulisi, että vihaisin varsinkin tuota nimenomaista naista, mutta jotenkin en vain saa häntä mielestäni.
Olenko tulossa hulluksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
...menee ylös ja alas ja ylös ja alas....
Eipä tuo kylmältä vaikuttanut, jos riiteli ja paukutteli mielipiteitään. Paremminkin hallitseva persoona, joka saa sinut varovaiseksi ja miettimään enemmän sanojasi.Kylmä ihminen on yleensä tunteettoman järkevä ja teillä tuskin olisi silloin ollut paljoakaan yhteistä, jos kerran olet noinkin allapäin suhteessasi naisiin.Joten mene ja kysy tavataanko uudestaan. Tarvitset selvästi haastetta ja uusia näkökulmia, joita tämä naisihminen tarjoaa.
Tuollainen en tarvitse toista ihmistä kuin panokoneeksi on itsesääliä parhaimmillaan, koska se ei tullut sinulta luontevasti ja joudut vielä monta aamua ajamaan partasi ennen kuin ymmärrät, että ihmisten kanssa on myös vaikeuksia keskenään ja jos molemmilla tahtoa riittää, ne myös selvitellään yhdessä. Jossakin rituaalissa puhutaan myötä- vastoinkäymisistä. Oletko koskaan kuullut? Ajatusta voi koettaa harkita mielessään.
Joka tapauksessa olette molemmat selvästi pettyneitä aikaisempien kokemuksienne takia ja sovitte siksi toisillenne ainakin sen ajan, että voitte asiasta keskustella/kinata/ itkeä tihrustaa/väitellä jnejne.Päivä kerrallaan ilman turhia odotuksia, niin saatte jotakin toisistanne irti.
Tuollainen turha kiemurtelu ja esiintyminen ei johda mihinkään, koska olette molemmat ihan tavallisia ihmisiä tavallisten ihmisten seassa huolimatta siitä miten ilmeilette tai puette päällenne.
Lopeta siis itsesi kaiveleminen, astu ulos kammiostasi ja anna kevään ja kesän tulla. Vielä parempi, jos saat haaveilemasi naisen kaveriksi nauttimaan samoista asioista.
Ja hulluhan saa olla. Se vain antaa väriä elämääsi.
Osaat hyvin kirjoittaa ihmisen ajatuksista.Olet erikoinen,mutta varmaan ymmärrän, koska minuakin on monesti sanottu erikoiseksi naiseksi.Nyt sait myös monet naiset rauhoittumaan.
Älä pelkää, en ole kadottanut inhoani haarakiilaisia kohtaan. Suoritan edelleenkin tarpeentyydytykseni heihin mutta parisuhteeseen sellaisen kieroon kasvaneen luonnonoikun kanssa en ryhdy.
Osaat olla todella hauska.
On näköjään tännekin pesiytynyt feikkipaska. Kerronpa sinulle sellaisen tosiasian, että ennenkin historian suurmiehet ovat kokeneet vastarintaa. Niin nytkin. Eli sinua feikkipaska ilmeisesti kaivertaa niin paljon saamani suosio, että haluat samaistua minuun ja yrittää näin kammeta minua pois näiltä keskustelupalstoilta levittelemällä päättömiä ajatelmiasi minun suullani. Toivottavasti kirjoittamastasi kirjoituksesta sait suunnattomasti hyvänolontunteita nivusiin tai muille erogeenisille alueillesi, sillä näemmä joudut tyydyttämään himosi muilla kuin tavanomaisimmilla keinoilla. Eikö sinullekin feikkipaska olisi riittänyt ihan tavanomainen kommentointi omalla nimimerkilläsi? Tekeekö tuo apinoiminen sinusta jotenkin omaperäisen?
Toivon suuresti, että minua aikaisemmin lukeneet ymmärtävät, että tätä kommentoimaani feikkipaskaa ei pidä erheellisesti sekoittaa AITOON JoJo:n.
Koittakaahan kasvaa tekin pikkuiset feikkipaskat.
Säilytäpä nyt viileän hillitty tyyneytesi ja alentuva asenteesi äläkä sorru keskinkertaisuuteen...olethan niin paljon meitä muita ylempänä....
Käväisen täällä joskus katselemassa elämäänne ja en pysy mukana kuka on kukin tai onko kyseessä feikki, mutta toivon mukaan et sinäkään ole täällä henkeen ja vereen ilman muuta elämää? Minusta täällä on sopivalle tuulelle sattuessani mukava kirjoitella siltä miltä tuntuu ja on aivan selvää, että aina mukaan mahtuu samanlaisia "huviretkiläisiä". Jotkut saavat ilonsa kiusaamalla muita ja jotkut taas osaavat olla sitä enemmän. Anna muiden räksyttää ja jatka sinä eteenpäin tyylilläsi.
Mä jo luulin (ja meinasin pyörtyä),että sä olet oikeasti kirjoittanut ton!! Vai ootko, jos et itekään kuitenkaan tiedä mitä haluat...?? No eipä kuulu minulle.
Et ole aito JOJO!
Taisin ihastua nyt Jojoon? Raa'an pinnan alla asuu herkkä ja intohimoinen mies?
Oikea Jojoel, tule takaisin!
Taitaa vaan JoJokin syyllistyä siihen paljon parjaamaansa keittiöpsykologisointiin. Olisiko kuitenkin ollut niin, että joku halusi vain huvitella tämän tosikon kustannuksella. Yymmärrän kyllä miksi. ;D
Vai historian suurmiehet, heheh.
Jotain tällaista ajattelinkin olevan katkerien kirjoitustesi takana. Toivottavasti tilanne selviää! Hyvää jatkoa!
Lueskelin tuossa yhtenä päivänä kaikki viestisi yhteen pötköön ja minulle tuli todella paha olo. Tunsin olevani todella huono ihminen vaan sen takia, että synnyin naiseksi ja olin jo valmis ottamaan niskalaukauksen ladon takana sen takia. En ymmärrä minkä takia normaalisti hyvälle itsetunnolleni tekstisi tekivät sellaisen vaikutuksen. Teki mieli vaan itkeä. Se oli ehkä tarkoituksesikin, että saisit kaikille naisille sen saman olon, joka itsesi sisällä on. Pahimmalta kuitenkin tuntuivat vielä muiden miesten kannustus teksteihisi. Ei ole helppoa olla nainenkaan, kun miehet ja muut naiset vaativat niin paljon. Toivon, että sinä löydät jossain vaiheessa sisäisen rauhan etkä enää vihaa niin paljon.
Lueskelin tuossa yhtenä päivänä kaikki viestisi yhteen pötköön ja minulle tuli todella paha olo. Tunsin olevani todella huono ihminen vaan sen takia, että synnyin naiseksi ja olin jo valmis ottamaan niskalaukauksen ladon takana sen takia. En ymmärrä minkä takia normaalisti hyvälle itsetunnolleni tekstisi tekivät sellaisen vaikutuksen. Teki mieli vaan itkeä. Se oli ehkä tarkoituksesikin, että saisit kaikille naisille sen saman olon, joka itsesi sisällä on. Pahimmalta kuitenkin tuntuivat vielä muiden miesten kannustus teksteihisi. Ei ole helppoa olla nainenkaan, kun miehet ja muut naiset vaativat niin paljon. Toivon, että sinä löydät jossain vaiheessa sisäisen rauhan etkä enää vihaa niin paljon.