Aloin tässä pohtimaan ja olisin kiinnostunut kuulemaan muidenkin mielipiteitä asiasta.. Parisuhteisiin liittyen kun puhutaan toisinaan siitä, miten ihminen saattaa yrittää muuttaa toista osapuolta parisuhteessa mieleisekseen. Koettaa muokata miehensä/naisensa juuri sellaiseksi kuin tahtoo ja karsia pois piirteet, jotka eivät miellytä.
Parisuhteessa kun eräs toinen asia on toisen huomioiminen ja kompromissien teko. Tämähän tarkoittaa minusta sitä, että on valmis muuttamaan tapojaan/käytöstään/mitä nyt milloinkin, jotta olisi pariskuntana hyvä olla. Ja toki molemmin päin, eikä vain siten että toinen sopeutuu..
Missä menee sitten raja? Mikä on kompromissien tekoa, mikä toisen muuttamisyritystä? (ja jos nyt unohdetaan aivan älyttömyydet..)
Oma suhteeni ajoi jokin aika sitten karille. Minä kuulemma en kelpuuttanut sellaisenaan vaan yritin muuttaa häntä. Itse koin, että minua ei huomioitu vaan olin aina se joka sopeutui toisen menoon. Oli miten oli..
Parisuhteessa kun eräs toinen asia on toisen huomioiminen ja kompromissien teko. Tämähän tarkoittaa minusta sitä, että on valmis muuttamaan tapojaan/käytöstään/mitä nyt milloinkin, jotta olisi pariskuntana hyvä olla. Ja toki molemmin päin, eikä vain siten että toinen sopeutuu..
Missä menee sitten raja? Mikä on kompromissien tekoa, mikä toisen muuttamisyritystä? (ja jos nyt unohdetaan aivan älyttömyydet..)
Oma suhteeni ajoi jokin aika sitten karille. Minä kuulemma en kelpuuttanut sellaisenaan vaan yritin muuttaa häntä. Itse koin, että minua ei huomioitu vaan olin aina se joka sopeutui toisen menoon. Oli miten oli..
Vastaukset 3
Vanhimmat
no jopas.. se oli topakka vastaus.
En kyllä aivan allekirjoita mitä sinä kirjoitit. Minä näkisin asian siten, että kompromisseja ei pysty tekemään yksin - yksin tehdään päätöksiä ja niin päin pois. Kompromissi vaatii aina vähintään kaksi osapuolta, joiden toisistaan poikkeavien näkemysten välille koitetaan löytää molempia osapuolia tyydyttävä "keskivertoratkaisu".
Kysymykselläni halusin lähinnä hakea erilaisia asioita, mistä parisuhteissa saattaa tulla kiistaa (käytös, ajankäyttö,yms.) ja joiden suhteen pitää sitten pohtia, onko niitä asioita mahdollista muuttaa vai meneekö se sitten liiaksi omasta itsestä luopumiseksi..
Liian epäselvästi kysymykseni lienee asettelin. Vielä nytkin..
Minä taidan itse olla samassa tilanteessa omassa suhteessani...minusta tuntuu että yritän itse muuttaa poikaystävääni sellaiseksi kun minä haluan hänen olevan. Olen huomannut itsessäni itsepäisiä piirteitä, että haluan huomiota toiselta mutta en osaa sitä itse antaa tms.
Nämä on vähän monimutkaisia tilanteita ja asioita. Vaikea sanoa oikeaa vastausta siihen että missä menee kompromissien raja ja missä puututaan toisen muuttamiseen.
Käytöstapoihin voi mielestäni puuttua. Jos toinen käyttäytyy kuin juntti tai juoksee menemään kuin olisi vielä sinkku, silloin voi jo puuttua asiaan ja pyytää toista muuttumaan ja ottamaan enemmän huomioon. Voi yrittää muuttaa toista ymmärtämään parisuhteen salat:)Pienet asiat kuten esim. tiskaus, siivous, vessapaperirullan laitto oikeinpäin, ovat asioita joihin voi yrittää puuttua tai hakea kompromissia.
Mutta toisen luonteenpiirteisiin ja arvomaailmaan on jo hankalampi puuttua...tai ei saisi puuttua. Jos toinen on enemmän järki ihminen, itsenäisempi, ei kaipaa paljoa huomiota yms...mielestäni on epäreilua vaatia toista muuttumaan tunneihmiseksi jonka pitäisi kaivata toisen kainaloon vuorokauden jokainen minuutti ja luopua kaikesta omasta elämästään ja vapaa-ajastaan toisen mielihyvän takia. Tai toisinpäin...