Mitä mieltä ootte, kun seurustelukumppani kaveeraa exiensä kanssa ja jopa paras ystävä on exä. Pitääkö sietää??
exät seurustelusuhteessa
nieleskelijä
312079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minä kaveeraan exäni kanssa. Hänen uusi tyttökaverinsa nieleskelee asiasta. Samoin tekee oma mieheni.
Exän kanssa olemme tosiaankin vain ystäviä, jotka omaksi vahingoksemme erehdyimme joskus luulemaan ystävyyttä rakkaudeksi.
Olimme ystäviä, menimme yhteen ystävinä ja erosimme ystävinä. Olemme edelleenkin ystäviä ja jopa parhaita sellaisia.
Kerron aina miehelleni, jos lähden exäni kanssa kahville tai olemme puhuneet puhelimessa tai textailleet. Näin yritän saada hänet tajuamaan, ettei suhteessani exään ole mitään salattavaa.
Etkö ajattele miltä nykyisestä miehestä tuntuu? Olet aika itsekäs ihminen!
Miten niin typerää käytöstä? Mielestäni kirjoittaja on hoitanut tilanteensa hyvin kertoessaan kaiken avoimesti. Miksi sitä pitäisi luopua hyvästä kaveristaan? Eikai sitä tarvitse kaikesta luopua parisuhteen takia? Mies on aika itsekäs jos vaatii luopumaan hyvästä kaverista!Uskon, että kirjoittajan mies oppii hyväksymään tilanteen kun huomaa että kyseessä on vain kaveruus.
Toiset hyväksyy, toiset ei. Olet joko nuori vielä tai muuten lapsellinen jos et ymmärrä.
Ei tarvitse sietää. Menneisyys on menneisyyttä, on todella outoa käytöstä jos exän kanssa textaillaan ja käydään kahvilla jatkuvasti. En minä ainakaan sietäisi. Ystävät ja exät ovat erikseen!
Miksei sitten exä voi olla ystävä?!
Mulla ainakin exä on yksi läheisimmistä ystävistä, vaikka suhde ei toiminut, niin meillä on tosi upea ystävyys. Vähän avarakatseisuutta ihmiset!
nykyiseltä mieheltäsi!
Toi ajattelumalli viittaa siihen et suhteessa on jotain ongelmia tai sit sul on vaan itsetunto-ongelmii. Miten voit oikeesti päättää seurustelukumppanis puolest kenen kaa se saa pitää yhteyttä? Seuraavaksi kiellät varmaan ettei saa käydä sellaisessa lähikaupassa missä voi törmätä exiin...
Ei tarvi pyytää, sillä on sitä ;)
Riippuu tietenkin vähän tilanteesta, mieheni exä oli olevinaan "vain kaveria", mutta tiesin alusta asti että vanha suola janotti.
ex-mieheni haluaisi olla kavereita ja käydä kahvilla luonani. Meillä lapsi!
En voi, koska minulla on tunteita jäljellä ja en halua roikkua väkisin hänessä. Hän lähti ja se siitä. Rakkaus harvoin muuttuu ystävyydeksi.
Enkä aio aiheuttaa hänen tuleville tyttöystäville ongelmia! LOPPU MIKÄ LOPPU
sietänyt.
Siitä riideltiinkin usein ja rajusti.
En ymmärrä miksi pitäisi "sietää" jotain mikä satuttaa itseä ?!
Siksipä hänestä tulikin ex...ja minusta hän ei todellakaan saa itselleen "kaveria"...
Mustasukkaisuutta ? Omistushalua ? Olkoon mitä on...ei vaan sovi minun ajatusmaailmaani.
Ne jotka hyväksyvät...ok...mutta jos sen itse kokee loukkaavana...miksi pitäisi sietää ??!!
Pitäisikö sitä sietää esimerkiksi sen takia, että seurustelusuhteessa on molempien tehtävä kompromisseja? Ei pelkästään toinen voi sanella mitä sietää ja mitä ei. Molempien on pakko joustaa, muuten suhteesta ei tule yhtään mitään.
...olisi kompromissi tilanteessa, jossa toinen haluaa pitää yhteyttä exiinsä ja toinen ei voi sitä hyväksyä ???
Miten tälläisessä tilanteessa joustetaan ?
Ja aivan oikein suhteesta ei silloin tule yhtään mitään...ja syynä exät !!!
Aika nurinkurista ja naurettavaa...eikö totta ??!!
Ethän sä tosissasi syytä exää siitä jos sun parisuhteessa menee huonosti? Kylläpä onkin nurinkurista ja naurettavaa, osuit naulan kantaan.
...syytä siitä exää.
Vaan en ymmärrä sitä, miksi uudessa parisuhteessa menee huonosti sen takia, että jompi kumpi ei osaa luopua exästä ja jättää mennyttä taakseen.
Jos oikein sotkua haluat niin...minun exästäni tuli exä siksi että exä ei halunnut irrottautua exästään. Itse en kaveerannut exäni kanssa enkä myöskään palannut exäni luokse vaan jätin kaikki exät ja niiden exät taakseni...ja elän tätä päivää...kavereita löytyy muualatakin kuin existä.
Jos exät ei uudessa parisuhteessa haittaa kumpaakaan niin sittenhän asia on ok...
Yksinkertaista...
ja kerran ei:
"suhteesta ei silloin tule yhtään mitään...ja syynä exät"
Näinhän se ei nimenomaan ole vaan suhteesta ei tule yhtään mitään sen takia, ettei toinen voi hyväksyä kumppaninsa suhdetta exään. Sillä jos hän hyväksyisi suhteen, ei olisi ongelmaa ensinkään.
Toisille "ystävät" ovat kulutushyödykkeitä, joita käytetään aikansa ja heitetään roskiin. Oikeille ystäville ei näin voi tehdä. Jos toinen päättää kumppanin puolesta ketä tämä saa tavata, ketä ei, sitä kutsutaan holhoamiseksi. Parisuhteessa pitäisi olla kaksi samanarvoista, omilla aivoillaan ratkaisuja tekevää ihmistä.
Just näin. Hyvä Tiina!
Minusta on ihan ok, että exät ovat kavereita - siis todellakin vain kavereita ilman mitään taka-ajatuksia. Minunkin exäni on sekä minun että mieheni hyvä kaveri.
Mutta paras ystävä pitää minun mielestäni olla se oma kumppani, muuten ei ole suhteella tulevaisuutta. Siis näin on minun kohdallani, kaikkien suhteisiin tämä ei varmaankaan päde. Eikä tietenkään suhteen alkuvaiheessa, kun ei välttämättä edes tunneta toista kovin hyvin.
Kun näin eka kerran exäni niin meidän välillemme oli jo silloin jotain selittämätöntä. Exäni ja minä olimme erittäin hyviä ystäviä ennen kuin rupesimme seurustelemaan...
ystävyytemme muuttui rakkaudeksi ja seurustelimme 6 vuotta jonka jälkeen exäni rakastui toiseen naiseen ja jätti minut, ero oli meille molemmille vaikea varsinkin minulle. Kaikista eniten ehkä surin "sielunveljen", parhaan ystävän menettämistä.
Mutta ystävää en menettänytkään vaikka miehen menetinkin... exän uusi tyttäystävä ei voi ymmärtää sitä että "roikumme" vieläkin toisissamme...eli pidämme tiiviisti yhteyttä.
Minun ja exän ystävyys on jotain mitä ei voi kuvailla... tiedämme toistemme ajatukset.
Vaikka hänellä on uusi nainen ja hän rakastaa tätä niin meidän henkinen yhteys on jotain sellaista mitä hän enkä minä voida saavuttaa kenenkään muu kanssa!
Jos itseäni ajattelisin exän tyttöystävän asemaan niin ehkä olisin mustasukkainen kun he pitäisivät yhteyttä... ??
että sinä olet mustasukkainen exäsi tyttöystävälle!
Olen onnekas, sillä minun exäni on ollut ystäväni jo yli kymmenen vuotta seurustelumme jälkeenkin. Hänen toinen exänsä on nykyisin myös minun ystäväni.
Minun miehelläni eikä exäni vaimolla ole mitään sanomista asiaan, he hyväksyvät asian täysin. Olemme siis aika sekalaista sakkia, kun menemme yhdessä kahville tai kokoonnumme grillaamaan ja hauskaa tulee silloin, jos joku kysyy, mistä tunnemme toisemme...
SAIRAALTA!!
Moni kyselee, miksi exät ei voi olla kavereita, no yksinkertaisesti siksi, että jos toinen ei sitä siedä.
Itse annoin akalleni kenkää aikani katseltuani kahvittelua, soittelua ja tekstailua... Sitten rääkyi monta päivää, vaikka itse ei puhetta tajunnut, kun asiasta yritin monella tavalla kertoa, asiallisesti ja asiattomasti riidellenkin.
Ei kuulemma ymmärtänyt, että asia oli minulle niin tärkeä, no nytpä ymmärtää!
Vuoden eron jälkeen palasimme yhteen, eikä existä enää ole kuulunut pihahdustakaan ja elämme kumpikin onnellisessa parisuhteessa.
asiaa!! Asia on täysin näin!
Puhut vähän mutta asiaa!!!
Todella ikävää kun noin moni pelkää ja kokee oikeudekseen rajoittaa kumppaninsa elämää. Ei ole kumppanisi syy jos sinulla on niin heikko itsetunto ettet voi sallia hänen tavata muita ihmisiä. En todellakaan usko että kysymys on siitä, että kyseessä on entinen kumppani. Yhtä mustasukkainen ja sairaan omistava olisit kai jos kumppanisi tapaisi henkilön jonka kanssa ei ole ollut suhteessa. Paranna oma pääsi äläkä rankaise kumppaniasi heikkoudestasi.
Ei tartte sietää, jos oma itsetunto on niin huono ettei moista kestä.
Ei tartte sietää jos itsellä olisi exään muitakin intressejä kuin ystävyys.
Ei tarvii sietää jos on omasta mielestään maailman napa.
Ei tarvii sietää jos potee pikkuprinsessa- tai megamacho-kompleksia.
Jos kaikki on suhteessa ok, niin ei tuollaisesta tapailusta mitään
haittaakaan ole.
Eipä todellakaan pidä. Exiin liittyy aina tunnepuolen jännitteitä jotka häiritsevät uutta suhdetta. Ei tietenkään tarvi ryhtyä inhotusinhotus-linjalle muttei myöskään pidä kaveerata. Yleensä kaveeraamisen taustat ovat epäilyttäviä. Seurustelukumppanin paras kaveri kuuluisi olla se seurustelukumppani eikä exä! Kauniit ja rohkeat hämmentää soppaansa telkussa, tosielämässä ihmisen psyyke ei ehkä kestä sellaista menoa.
Rakasta, kärsi & unhoita!
tai erota.
Onneksi mieheni on MIES eikä mikään nynny: Hänellä ei ole koskaan ollut mitään sitä vastaan, että tapailen yhä molempia (enempää niitä ei olekaan) exiäni. Ensimmäisen exäni olen tuntenut 14-vuotiaasta, nyt olen 38v.