Hengellinen tieto

Omatunto on sisään rakennettu oikean ja väärän mittapuu. Se ei kuitenkaan ole absoluuttinen mittari. Ruotsin- tai englanninkieliset vastineet "samvete" ja "conscience" kertovat omantunnon luonteesta enemmän. Suomennettuna voisi puhua yhteistunnosta. Omatunto sanoo vääräksi sitä, mikä ihmisen oman yhteisön maailmankuvan mukaan on väärää.

Ihminen, joka samaistuu ympäröivään yhteiskuntaamme, saattaa kavahtaa enemmän kolesterolia kuin irtosuhteita.

Aloituksessani on kyse siitä, millainen sitoutuminen Raamatun Jumalaan tarvitaan, jotta omatunto puhuisi Jumalan totuutta.

EJKR kirjoitti:

Omatunto on sisään rakennettu oikean ja väärän mittapuu. Se ei kuitenkaan ole absoluuttinen mittari. Ruotsin- tai englanninkieliset vastineet "samvete" ja "conscience" kertovat omantunnon luonteesta enemmän. Suomennettuna voisi puhua yhteistunnosta. Omatunto sanoo vääräksi sitä, mikä ihmisen oman yhteisön maailmankuvan mukaan on väärää.

Ihminen, joka samaistuu ympäröivään yhteiskuntaamme, saattaa kavahtaa enemmän kolesterolia kuin irtosuhteita.

Aloituksessani on kyse siitä, millainen sitoutuminen Raamatun Jumalaan tarvitaan, jotta omatunto puhuisi Jumalan totuutta.

Lue lisää

Omatunto koostuu kasvatuksen, opetuksen, kulttuurin ja kyseisen henkilön historian vyyhdestä, mutta koska on elänyt jo, mistä voisi erottaa onko sisältä kumpuava ääni omantunnon ääni vai mainitsemanne Jumalan ääni, vai vain kaikua jostain, jota ei ehkä ole?

Nii-in, millainen sitoutuminen sitten tarvitaan? Aito ja rehellinen, mutta milläpä sitä mittaat, sekoittamatta siihen sen oman sisimmän tunteen tai omantunnon ääntä?

kynitty-kana kirjoitti:

Omatunto koostuu kasvatuksen, opetuksen, kulttuurin ja kyseisen henkilön historian vyyhdestä, mutta koska on elänyt jo, mistä voisi erottaa onko sisältä kumpuava ääni omantunnon ääni vai mainitsemanne Jumalan ääni, vai vain kaikua jostain, jota ei ehkä ole?

Nii-in, millainen sitoutuminen sitten tarvitaan? Aito ja rehellinen, mutta milläpä sitä mittaat, sekoittamatta siihen sen oman sisimmän tunteen tai omantunnon ääntä?

Lue lisää

Et voisi kysyä oleellisempaa asiaa. Olet sitä paitsi ilmeisen hyvin perillä sisäisen maailmamme rakentumisesta. Aitouteen, rehellisyyteen ja vilpittömyyteen pyrkivä ihminen, joka haluaisi nähdä itsensä ja maailman selvästi, joutuu etsimään elämänsä suuntaviivoja väistämättä itsensä ulkopuolelta.

Koska ympäröivän maailman viestit ovat kovin ristiriitaisia, ihmisen on pakko tarttua siihen, mikä tarjolla olevista vaihtoehdoista vaikuttaa oikeimmalta. Raamatun Jumala tulee tässä etsinnässä kuitenkin lohdullisen lähelle:

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." Matt 7:7-8

Jo tämä lupaus vihjaa, että tässä puhuu Jumala, joka on koko tämän todellisuuden takana. Kuka muu voisi luvata näin? Eikä tässä etsijää kuitenkaan sidota mihinkään kirkkokuntaan tai ihmisten selityksiin. Jumala avaa tien kuljettavaksi.

Tietä ei kuitenkaan voi kulkea yksin. Jokainen jouttuu väistämättä miettimään, miten suhtautua toisten kristillisyyteen. Tämä jo senkin takia, että tosi sitoutuminen Raamatun Jumalaan tapahtuu Jeesuksen kautta ja toisten ihmisten edessä:

"Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." Matt 10:32-33

Koska Jumala johdattaa etsijää myös näissä kysymyksissä, tunnustaminen ei kuitenkaan muodosta mitään pakkopaitaa. Ihmiselle jää tilaa ja vapautta raivata oma tiensä sille ovelle, josta rakastavan Jumalan valtakunta avautuu. Jeesushan sanoo:

"Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni." Joh 6:45

Kyse on pohjimmiltaan rakkauden löytämisestä, siitä, että me sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen keskellä elävät aikuiset ihmiset uskallamme vähä vähältä ryhtyä katselemaan sisällämme asuvan pienen lapsen silmin häntä:

25. Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. Matt 11:25-30

EJKR kirjoitti:

Et voisi kysyä oleellisempaa asiaa. Olet sitä paitsi ilmeisen hyvin perillä sisäisen maailmamme rakentumisesta. Aitouteen, rehellisyyteen ja vilpittömyyteen pyrkivä ihminen, joka haluaisi nähdä itsensä ja maailman selvästi, joutuu etsimään elämänsä suuntaviivoja väistämättä itsensä ulkopuolelta.

Koska ympäröivän maailman viestit ovat kovin ristiriitaisia, ihmisen on pakko tarttua siihen, mikä tarjolla olevista vaihtoehdoista vaikuttaa oikeimmalta. Raamatun Jumala tulee tässä etsinnässä kuitenkin lohdullisen lähelle:

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." Matt 7:7-8

Jo tämä lupaus vihjaa, että tässä puhuu Jumala, joka on koko tämän todellisuuden takana. Kuka muu voisi luvata näin? Eikä tässä etsijää kuitenkaan sidota mihinkään kirkkokuntaan tai ihmisten selityksiin. Jumala avaa tien kuljettavaksi.

Tietä ei kuitenkaan voi kulkea yksin. Jokainen jouttuu väistämättä miettimään, miten suhtautua toisten kristillisyyteen. Tämä jo senkin takia, että tosi sitoutuminen Raamatun Jumalaan tapahtuu Jeesuksen kautta ja toisten ihmisten edessä:

"Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." Matt 10:32-33

Koska Jumala johdattaa etsijää myös näissä kysymyksissä, tunnustaminen ei kuitenkaan muodosta mitään pakkopaitaa. Ihmiselle jää tilaa ja vapautta raivata oma tiensä sille ovelle, josta rakastavan Jumalan valtakunta avautuu. Jeesushan sanoo:

"Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni." Joh 6:45

Kyse on pohjimmiltaan rakkauden löytämisestä, siitä, että me sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen keskellä elävät aikuiset ihmiset uskallamme vähä vähältä ryhtyä katselemaan sisällämme asuvan pienen lapsen silmin häntä:

25. Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. Matt 11:25-30

Lue lisää

kiinnostaa sekä filosofisessa mielessä että pohdiskeltavana ylipäätään, koska aina tällaisesta on mahdollisuus saada jotain tai uudenlaista näkökantaa itsekin.

Siitä en tiedä, olenko perillä vai harhapoluilla, koska tämän maailmankansalaisen elämänkin tarkastelu näkövinkkeli on mahdollisesti objektiivisempi kuin johon on totuttu. Mutta siitä asiasta ei tuon enempää, se on muuta asiaa.

Millä sisäisen äänen kuulee, erottaa aidoksi ja osaa ummistaa korvansa riitasointuina kuiskivilta itsekkäiltä ajatuksilta, edellyttää monesti tyhjentymistä. Tyhjentyminen on jotain josta joogitkin puhuvat, mutta se ei ole epäjumalien palvontaa, ei myöskään Buddhalaisuutta, ei uskonsa kieltämistä eikä myöntämistä, ei edes itsensä kieltämistä.

Sisäisen äänen tunnistaakseen tulee olla epäitsekäs, aito ja osata asettua mahdollisimman monelta kannalta asioihin suhtautuva sivusta seuraava tarkastelija, joka ei hae vastausta, vaan löytää niitä.

Itsensä sukupuolettomaksi olennoksi asettaminen vapauttaa suhtautumasta ympäröivään maailmaan miehenä tai naisena, ja alkaa suhtautumaan kuin vain tuuli olisi, joka puiden latvoissa kiertää, tai puuksi joiden latvoja tuulet mielensä mukaan pyörittävät. Tällä lailla eläen sisimpänsä ääniä kuulee vaivattomammin, ponnistelematta ja elämää seuraten on kuin kärpäsenä katossa, on kuin ei olisikaan, samalla omien sisäisten äänien erottaminen helpottuu ja osaa pian erottaa oleelliset muista sisältä kantautuvista äänistä ai ulkoa tulevat signaalit. Ympäristö, kulttuuri, kasvatus, elämän kokemus, seurapiirit yms. vaikuttavat ihmisen moraaliin, tapoihin ja myös sisäiseen maailmaan.

Vanha sanonta, joukossa tyhmyys tiivistyy on käännettävissä positiiviseen muotoon ja on käännettykin: Seura tekee kaltaisekseen. Millaisessa yhteisössä elää, sellaisen yhteisön vaikutukset tarttuvat yksilöön ja jäävät alitajuntaan, huomasi sitä tai ei, myönsi sitä tai ei. Usein sanotaan, tappio mielialaa ei saa lietsoa, samaa sukua on lause, huonoa henkeä ei saa luoda, mikä on huono ilmapiiri tai huono henki, sen määrittelee yhteisö pitkälle itse, millaisten arvojen perustaan hengen rakentaa.

Millä saattaa ottaa etäisyyttä asioihin ja ilmapiireihin? Intiaanit sanoivat, aidolla ja alkuperäisellä tavalla, vetäytymällä syrjään, paastoten, näkemällä näkyjä, siis oikeastaan ei kuvittelemalla, vaan tyhjentämällä mielensä kaikesta ja kuuntelemalla sisäisiä ääniä. Joku tekee samaa erakoitumalla, jolloin muut ihmiskunnan signaalit vaimenevat ja etääntymisen kautta pääsee tai joutuu, ajautuu kuitenkin tilaan, jossa itse on kuin ei olisikaan, vaikka on ja tiedostaa tunteensa, havaitsee tuntemuksensa, istuu kuin tuleen tuijottaja istuu yksin erämaan nuotiolla ajattelematta mitään erityistä.

Sitäkin se on, anokaa niin saatte, vaikka toisin sanoin oivallettu, etsivä löytää ( kunhan ei katso liian kauas ) vastauksia hakeva saa vastauksia, vaativalta silmät ummistaa oma liian suuri halu saada vastauksia.

Raamattu on suurimpia teoksia maailmassa, joka puhuu vertauskuvin. Koska se puhuu vertauskuvin, tulee sitä lukea vertauskuvin, sanat aukeavat vaivatta kun tuon oikein oivaltaa, sama pätee itämaisiin vanhoihin viisauksiin. Elämän kokemus on se viisastenkivi, joka avaa oivalluksen ovia, mutta mikään ei sano, etteikö muitakin tapoja olisi : )

kynitty-kana kirjoitti:

kiinnostaa sekä filosofisessa mielessä että pohdiskeltavana ylipäätään, koska aina tällaisesta on mahdollisuus saada jotain tai uudenlaista näkökantaa itsekin.

Siitä en tiedä, olenko perillä vai harhapoluilla, koska tämän maailmankansalaisen elämänkin tarkastelu näkövinkkeli on mahdollisesti objektiivisempi kuin johon on totuttu. Mutta siitä asiasta ei tuon enempää, se on muuta asiaa.

Millä sisäisen äänen kuulee, erottaa aidoksi ja osaa ummistaa korvansa riitasointuina kuiskivilta itsekkäiltä ajatuksilta, edellyttää monesti tyhjentymistä. Tyhjentyminen on jotain josta joogitkin puhuvat, mutta se ei ole epäjumalien palvontaa, ei myöskään Buddhalaisuutta, ei uskonsa kieltämistä eikä myöntämistä, ei edes itsensä kieltämistä.

Sisäisen äänen tunnistaakseen tulee olla epäitsekäs, aito ja osata asettua mahdollisimman monelta kannalta asioihin suhtautuva sivusta seuraava tarkastelija, joka ei hae vastausta, vaan löytää niitä.

Itsensä sukupuolettomaksi olennoksi asettaminen vapauttaa suhtautumasta ympäröivään maailmaan miehenä tai naisena, ja alkaa suhtautumaan kuin vain tuuli olisi, joka puiden latvoissa kiertää, tai puuksi joiden latvoja tuulet mielensä mukaan pyörittävät. Tällä lailla eläen sisimpänsä ääniä kuulee vaivattomammin, ponnistelematta ja elämää seuraten on kuin kärpäsenä katossa, on kuin ei olisikaan, samalla omien sisäisten äänien erottaminen helpottuu ja osaa pian erottaa oleelliset muista sisältä kantautuvista äänistä ai ulkoa tulevat signaalit. Ympäristö, kulttuuri, kasvatus, elämän kokemus, seurapiirit yms. vaikuttavat ihmisen moraaliin, tapoihin ja myös sisäiseen maailmaan.

Vanha sanonta, joukossa tyhmyys tiivistyy on käännettävissä positiiviseen muotoon ja on käännettykin: Seura tekee kaltaisekseen. Millaisessa yhteisössä elää, sellaisen yhteisön vaikutukset tarttuvat yksilöön ja jäävät alitajuntaan, huomasi sitä tai ei, myönsi sitä tai ei. Usein sanotaan, tappio mielialaa ei saa lietsoa, samaa sukua on lause, huonoa henkeä ei saa luoda, mikä on huono ilmapiiri tai huono henki, sen määrittelee yhteisö pitkälle itse, millaisten arvojen perustaan hengen rakentaa.

Millä saattaa ottaa etäisyyttä asioihin ja ilmapiireihin? Intiaanit sanoivat, aidolla ja alkuperäisellä tavalla, vetäytymällä syrjään, paastoten, näkemällä näkyjä, siis oikeastaan ei kuvittelemalla, vaan tyhjentämällä mielensä kaikesta ja kuuntelemalla sisäisiä ääniä. Joku tekee samaa erakoitumalla, jolloin muut ihmiskunnan signaalit vaimenevat ja etääntymisen kautta pääsee tai joutuu, ajautuu kuitenkin tilaan, jossa itse on kuin ei olisikaan, vaikka on ja tiedostaa tunteensa, havaitsee tuntemuksensa, istuu kuin tuleen tuijottaja istuu yksin erämaan nuotiolla ajattelematta mitään erityistä.

Sitäkin se on, anokaa niin saatte, vaikka toisin sanoin oivallettu, etsivä löytää ( kunhan ei katso liian kauas ) vastauksia hakeva saa vastauksia, vaativalta silmät ummistaa oma liian suuri halu saada vastauksia.

Raamattu on suurimpia teoksia maailmassa, joka puhuu vertauskuvin. Koska se puhuu vertauskuvin, tulee sitä lukea vertauskuvin, sanat aukeavat vaivatta kun tuon oikein oivaltaa, sama pätee itämaisiin vanhoihin viisauksiin. Elämän kokemus on se viisastenkivi, joka avaa oivalluksen ovia, mutta mikään ei sano, etteikö muitakin tapoja olisi : )

Lue lisää

Ihmisen toimintaa ohjaavat aina tarpeet. Myös tyhjentymisen idea ja pyrkimys kuuntelemiseen ovat jonkin tarpeen heijastumia. Kristillisyydessä tässä yhteydessä käytetään sana hiljentyminen tai rukous, vaikka sanan sisältö on useimpien mieleen ehdollistunut aivan toisenlaisena.

Epäitsekkyys on mahdottomuus, jos ihminen ei tiedä, mistä tarpeista käsin hän toimii tai pidättyy toiminnasta. Oikean toiminnan löytäminen edellyttää ensin omien tarpeiden löytämistä, sitten niiden kartoittamista ja lopulta niiden luovuttamista Jumalalle. Vasta sitten epäitsekkyys voi tulla kyseeseen.

EJKR kirjoitti:

Ihmisen toimintaa ohjaavat aina tarpeet. Myös tyhjentymisen idea ja pyrkimys kuuntelemiseen ovat jonkin tarpeen heijastumia. Kristillisyydessä tässä yhteydessä käytetään sana hiljentyminen tai rukous, vaikka sanan sisältö on useimpien mieleen ehdollistunut aivan toisenlaisena.

Epäitsekkyys on mahdottomuus, jos ihminen ei tiedä, mistä tarpeista käsin hän toimii tai pidättyy toiminnasta. Oikean toiminnan löytäminen edellyttää ensin omien tarpeiden löytämistä, sitten niiden kartoittamista ja lopulta niiden luovuttamista Jumalalle. Vasta sitten epäitsekkyys voi tulla kyseeseen.

Lue lisää

Kuinka tiedät, että epäitsekkyys on mahdoton? Minulla on jotain, jonka perusteella esittää epäitsekkyyden olevan yhtä mahdollisen kuin ei mitään on kaikki.

En ole uskova, joten saatamme haastella asioista hiukan eri sanoilla ja arvoilla, mutta en pilkkaa enkä väheksy sinua. Silti on kysyttävä, mihin uskot? En ole Jeesus, mutta oivallan Jeesuksen tavoittaneen epäitsekkyyden, sen johon uskotaan ja sen josta puhutaan, mutta uskotko sinä ( anteeksi sinuttelu ) Jeesukseen tai onko hän herrasi, vai sanotko vain niin? Kuinka se näkyy sinussa ja kuinka tiedät Jeesuksen olevan herrasi?

Tuo ei ole pilkkaa eikä ilkeilyä, vaan kysymyksiä jotka hakevat vastauksia, aivan kuin kysyisi minne pitää mennä nähdäkseen meren tai missä ilmansuunnasta aurinko nousee. Tiedätkö itse, ja jos tiedät, se on tärkeintä! Jotta voisit itse olla varma, on hyväksi epäillä, tutkia, kuunnella, löytää, kadottaa ja löytää taas, siten usko punnitaan.

Saatamme ymmärtää jo nyt toisiamme oikein ja samalla aaltopituudella, mutta siitä huolimatta takerruin kolmeen sanaan: epäitsekkyys on mahdottomuus, välittämättä tuosta sen jälkeen tulevasta tekstistä.

Saattaisi olla: Epäitsekkyys on mahdollisuus, jos... Eikö saattaisikin? Mutta kuinka tavoittaa epäitsekkyys ja kuinka se näkyy toimissa?

kynitty-kana kirjoitti:

Kuinka tiedät, että epäitsekkyys on mahdoton? Minulla on jotain, jonka perusteella esittää epäitsekkyyden olevan yhtä mahdollisen kuin ei mitään on kaikki.

En ole uskova, joten saatamme haastella asioista hiukan eri sanoilla ja arvoilla, mutta en pilkkaa enkä väheksy sinua. Silti on kysyttävä, mihin uskot? En ole Jeesus, mutta oivallan Jeesuksen tavoittaneen epäitsekkyyden, sen johon uskotaan ja sen josta puhutaan, mutta uskotko sinä ( anteeksi sinuttelu ) Jeesukseen tai onko hän herrasi, vai sanotko vain niin? Kuinka se näkyy sinussa ja kuinka tiedät Jeesuksen olevan herrasi?

Tuo ei ole pilkkaa eikä ilkeilyä, vaan kysymyksiä jotka hakevat vastauksia, aivan kuin kysyisi minne pitää mennä nähdäkseen meren tai missä ilmansuunnasta aurinko nousee. Tiedätkö itse, ja jos tiedät, se on tärkeintä! Jotta voisit itse olla varma, on hyväksi epäillä, tutkia, kuunnella, löytää, kadottaa ja löytää taas, siten usko punnitaan.

Saatamme ymmärtää jo nyt toisiamme oikein ja samalla aaltopituudella, mutta siitä huolimatta takerruin kolmeen sanaan: epäitsekkyys on mahdottomuus, välittämättä tuosta sen jälkeen tulevasta tekstistä.

Saattaisi olla: Epäitsekkyys on mahdollisuus, jos... Eikö saattaisikin? Mutta kuinka tavoittaa epäitsekkyys ja kuinka se näkyy toimissa?

Lue lisää

Epäitsekkyys on mahdoton, koska ihminen on himon orja.

Kysyt: Mihin uskot?
Vastaan: Minulle on annettu ylhäältä usko (en siis ponnistele uskoakseni), että Jeesus on kaikkea sitä, mitä hän Raamatussa sanoo olevansa. Uskon siis, että Hän on Jumalan lähettämä pelastaja, lihaan tullut Jumalan Poika, jonka elämä jat teot ovat täydellisesti Jumalan tekoja ja elämää ja jolla on sijaiskärsimyksensä perusteella oikeus julistaa jokainen häneen turvaava ihminen Jumalan edessä oikeamieliseksi, vaikka omat tekomme eivät sellaiseen oikeuta.

Uskoni pääsisältö on, että Jeesus on Herra. Samoin kuin voi tietää rakastavansa jotakin ihmistä, minä tiedän, että Hän on minun Herrani. Hän edustaa kaikkea sitä, mihin haluan liittyä. Elän rakkaussuhteessa ja kukapa haluaisi rakkautensa kohdetta loukata.
Kysyt myös: Miten se näkyy?
Se näkyy mm siten, että olen vuosikausia tutkinut kaikkea, mitä hän tekee ja sanoo oppiakseni sisäistämään hänen tapansa nähdä asiat. Se mahdollisesti näkyy myös tavassa, jolla kirjoitan täällä, teen työni ja kohtelen lähimpiäni. Hänen tuntemisensa ja seuraamisensa on vuosien varrella kääntänyt ylösalaisin sieluni toimintamallit.

Epäitsekkyys on ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista:

" Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen" Matt 10:39

kynitty-kana kirjoitti:

Kuinka tiedät, että epäitsekkyys on mahdoton? Minulla on jotain, jonka perusteella esittää epäitsekkyyden olevan yhtä mahdollisen kuin ei mitään on kaikki.

En ole uskova, joten saatamme haastella asioista hiukan eri sanoilla ja arvoilla, mutta en pilkkaa enkä väheksy sinua. Silti on kysyttävä, mihin uskot? En ole Jeesus, mutta oivallan Jeesuksen tavoittaneen epäitsekkyyden, sen johon uskotaan ja sen josta puhutaan, mutta uskotko sinä ( anteeksi sinuttelu ) Jeesukseen tai onko hän herrasi, vai sanotko vain niin? Kuinka se näkyy sinussa ja kuinka tiedät Jeesuksen olevan herrasi?

Tuo ei ole pilkkaa eikä ilkeilyä, vaan kysymyksiä jotka hakevat vastauksia, aivan kuin kysyisi minne pitää mennä nähdäkseen meren tai missä ilmansuunnasta aurinko nousee. Tiedätkö itse, ja jos tiedät, se on tärkeintä! Jotta voisit itse olla varma, on hyväksi epäillä, tutkia, kuunnella, löytää, kadottaa ja löytää taas, siten usko punnitaan.

Saatamme ymmärtää jo nyt toisiamme oikein ja samalla aaltopituudella, mutta siitä huolimatta takerruin kolmeen sanaan: epäitsekkyys on mahdottomuus, välittämättä tuosta sen jälkeen tulevasta tekstistä.

Saattaisi olla: Epäitsekkyys on mahdollisuus, jos... Eikö saattaisikin? Mutta kuinka tavoittaa epäitsekkyys ja kuinka se näkyy toimissa?

Lue lisää

Käytän himo-sanaa Raamatun merkityksessä.

Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Room 7:7

Toisin sanoen ihminen, jolla on luonnollisia ja luvallisia tarpeita ja haluja ei voi toteuttaa niitä ilman, että jossain kohden alkaisi himoita. Tässä mielessä epäitsekkyys on mahdottomuus. Jos ihminen alkaa kovasti haluta ja tavoitella epäitsekkyyttä, siitäkin tulee himo.

Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. Joh 8:34-36

Niin, minunkin sydämeni itkee, että nykyään rakkaus on valitettavasti monesti tällaista:

"Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole." Jer 6:13-14

Ajattelen kuitenkin, että meidät on kutsuttu seuraamaan Jeesuksen toimintamalleja. Johannes Kastaja on vanhan liiton mies ja sen loppumisen merkiksi häneltä katkaistiin kaula.

Johannes Kastaja ei kutsunut ihmisiä uuteen liittoon. Hänen saarnansa oli vanhan liiton parannusta. Ts parannus ei tullut siten, että Pyhä Henki olisi lempeästi kutsunut Jumalan rakkauden yhteyteen vaan siten, että profeetan julistama laki pelotti ihmiset parannukseen.

Uudessa liitossa tärkein uskosta osattomia puhutteleva seikka ei ole tulikivenkatkuinen saarna vaan lihaksi tullut sana. Meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus, ei siitä, että muistutamme vanhan liiton profeettoja.

Jos meissä sana tulee lihaksi, meidän elämämme puhuu voimakkaammin kuin Johannes Kastajan sanat. Nimenomaan Jeesuksen elämä, eli lihaksi tullut sana meidätkin uskoon on vetänyt.

Mitä tulee UT:n kirjeiden julistukseen, esim. kun Paavali kiroaa väärää oppia julistavat, niin siinä on kyse viran hoidosta, johon hänet/heidät on kutsuttu/asetettu. Paavalikin intoili ennen uskoon tuloaan. Kun hän tuli uskoon, hän ei lähtenyt heti pakanoita käännyttämään, vaikka Jumala oli hänelle sen tehtäväni ilmoittanut. Kun hän oli palvellut usean vuoden ajan seurakuntaa, Jumalan Henki ilmoitti, että hänet on erotettava työhönsä.

Samoin Pietarilla oli intoa ennen ristiinnaulitsemista mennä kuolemaan Jeesuksen kanssa. Tämä into ei kuitenkaan ollut Jumalalle otollista. Vasta syvän nöyryytyksen ja seurakunnan palvelukseen suostumisen jälkeen hän oli valmis viran puolesta julistamaan kaikkea Jumalan tahtoa.

On hyvä muistaa, että Paavali oli lähikontakteissa aivan eri mies kuin julistaessaan virassaan:

"Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa." 2 Kor 10:9-11

"Jos ajattelee pyhiä kirjoituksia, niin voisi löytää jotain ainesta vastaukseen. Profeetat julistavat..."

- Kannattaa ottaa huomioon että profeettakirjat yms. on oikeastaan poikkeuksetta kirjoitettu juutalaisille, ihmisille jotka elivät lain alla, tilassa jota mm. Paavali kuvaa orjuudeksi.

Mielestäni tästä voi tehdä johtopäätöksen, että mittapuiden etsiminen näistä kirjoista johtaa myös lain alle, tilaan josta Jeesus meidät vapautti.

EJKR kirjoitti:

Niin, minunkin sydämeni itkee, että nykyään rakkaus on valitettavasti monesti tällaista:

"Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole." Jer 6:13-14

Ajattelen kuitenkin, että meidät on kutsuttu seuraamaan Jeesuksen toimintamalleja. Johannes Kastaja on vanhan liiton mies ja sen loppumisen merkiksi häneltä katkaistiin kaula.

Johannes Kastaja ei kutsunut ihmisiä uuteen liittoon. Hänen saarnansa oli vanhan liiton parannusta. Ts parannus ei tullut siten, että Pyhä Henki olisi lempeästi kutsunut Jumalan rakkauden yhteyteen vaan siten, että profeetan julistama laki pelotti ihmiset parannukseen.

Uudessa liitossa tärkein uskosta osattomia puhutteleva seikka ei ole tulikivenkatkuinen saarna vaan lihaksi tullut sana. Meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus, ei siitä, että muistutamme vanhan liiton profeettoja.

Jos meissä sana tulee lihaksi, meidän elämämme puhuu voimakkaammin kuin Johannes Kastajan sanat. Nimenomaan Jeesuksen elämä, eli lihaksi tullut sana meidätkin uskoon on vetänyt.

Mitä tulee UT:n kirjeiden julistukseen, esim. kun Paavali kiroaa väärää oppia julistavat, niin siinä on kyse viran hoidosta, johon hänet/heidät on kutsuttu/asetettu. Paavalikin intoili ennen uskoon tuloaan. Kun hän tuli uskoon, hän ei lähtenyt heti pakanoita käännyttämään, vaikka Jumala oli hänelle sen tehtäväni ilmoittanut. Kun hän oli palvellut usean vuoden ajan seurakuntaa, Jumalan Henki ilmoitti, että hänet on erotettava työhönsä.

Samoin Pietarilla oli intoa ennen ristiinnaulitsemista mennä kuolemaan Jeesuksen kanssa. Tämä into ei kuitenkaan ollut Jumalalle otollista. Vasta syvän nöyryytyksen ja seurakunnan palvelukseen suostumisen jälkeen hän oli valmis viran puolesta julistamaan kaikkea Jumalan tahtoa.

On hyvä muistaa, että Paavali oli lähikontakteissa aivan eri mies kuin julistaessaan virassaan:

"Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa." 2 Kor 10:9-11

Lue lisää

Johannes kastaja toimii vanhan liiton aikana uuden liiton edelläkävijänä, joka osoittaa Kristukseen; Katso Jumalan Karitsa.

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeen yksinomaan osoittaakseen, kuinka älyttömiä galatalaiset ovat toimissaan hyväksyessään väärää opetusta. Mitähän mahtaisi kirjoittaa aikamme seurakunnille?

Kun nyt enää ei syntiä saa sanoa synniksi, eikä oikeastaan ketään syntiseksi, ei kukaan tarvitse myöskään armoa. Jokainen voi olla hyvillä mielin riittävän hyvä itsessään, sitä ei sovi väittää vastaan tai on lakihenkinen. Ei tarvita sovitusta, vaan voidaan nähdä Jeesus hassuna partaukkelina, joka lempesäti neuvoo ihmisiä muistamaan moraalisia hyveitä.

Tämä on aikamme opetusta, eikä siinä ole mitään hengellistä. Siinä ei ole mitään rakkaudellista, vaikka se kuinka lempeästi ja hyväksyvästi saarnattaisi. Siihen on johtanut nykyinen käsitys Rakkaudesta ja tulee johtamaan vielä leväperäisempään julistukseen. Se ei ole kuitenkaan rakkautta, vaan välinpitämättömyyttä.

Siinä, että Paavali pitää kirottuina kaikkia, jotka eivät ota vastaan evankeliumia voidaan nähdä kaksi asiaa. Toisaalta hän vain toteaa yksinkertaisen tosiasian. Toisaalta sen julistaminen voidaan nähdä hänen tehtävänään, kuten se olisi tehtävänä nykyisin vähintään virkaan asetetuilla papeilla, ellei kaikilla yleisen pappeuden perusteella.

Ehkäpä Paavali ei käyttänyt niin kovia sanoja kohdatessaan ihmisiä, vaikka syyt taitavat olla lähinnä siinä, ettei siihen ollut tarvetta. Hän kirjoitti kun tarvetta oli ja tarve oli usein hyvinkin suorapuheiselle saarnalle. Voi tietysti ajatella, ettei sellaista nykyisin tarvita, tai voi ainakin todeta sellaisen kaikuvan nykyisin kuuroille korville. Niin yleisesti on omaksuttu ajatus rakkaudesta vain lepertelynä tai korkeintaan lohdutuksena, ei koskaan nuhteluna tai kovanakin varoituksena.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"Jos ajattelee pyhiä kirjoituksia, niin voisi löytää jotain ainesta vastaukseen. Profeetat julistavat..."

- Kannattaa ottaa huomioon että profeettakirjat yms. on oikeastaan poikkeuksetta kirjoitettu juutalaisille, ihmisille jotka elivät lain alla, tilassa jota mm. Paavali kuvaa orjuudeksi.

Mielestäni tästä voi tehdä johtopäätöksen, että mittapuiden etsiminen näistä kirjoista johtaa myös lain alle, tilaan josta Jeesus meidät vapautti.

Lue lisää

"Mielestäni tästä voi tehdä johtopäätöksen, että mittapuiden etsiminen näistä kirjoista johtaa myös lain alle, tilaan josta Jeesus meidät vapautti."

Mielestäni ei voi tehdä johtopäätöstä, että Jumalan tahdon etsiminen profeettojen sanoista johtaisi lain alle. Kyllä laki ja armo on käsitettävissä ja eroteltavissa, aivan kuten profeettojen sanojen kohdistuminen tiettyyn tilanteeseen on erotettavissa niiden yleisemmästä sanomasta. Olisi aika rohkeaa sanoa, ettei profeetojen julistuksen kautta olisi mahdollista tulla tuntemaan Jumalaa, koska juuri niihin VT:n kirjoituksiin apostolit vetosivat.

Crypticall kirjoitti:

"Mielestäni tästä voi tehdä johtopäätöksen, että mittapuiden etsiminen näistä kirjoista johtaa myös lain alle, tilaan josta Jeesus meidät vapautti."

Mielestäni ei voi tehdä johtopäätöstä, että Jumalan tahdon etsiminen profeettojen sanoista johtaisi lain alle. Kyllä laki ja armo on käsitettävissä ja eroteltavissa, aivan kuten profeettojen sanojen kohdistuminen tiettyyn tilanteeseen on erotettavissa niiden yleisemmästä sanomasta. Olisi aika rohkeaa sanoa, ettei profeetojen julistuksen kautta olisi mahdollista tulla tuntemaan Jumalaa, koska juuri niihin VT:n kirjoituksiin apostolit vetosivat.

Lue lisää

Voisi olla paikallaan tarkentaa mitä sanalla "lain alla" tarkoitamme, näen lainalaisuuden ehdollistetun hyväksynnän tilana:

"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta, kunhan..."


Armon alaisuuden taas käsitän täytenä luottamisena Kristukseen, riippumatta oman uskon ja elämän tilasta:

"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta."

Crypticall kirjoitti:

Johannes kastaja toimii vanhan liiton aikana uuden liiton edelläkävijänä, joka osoittaa Kristukseen; Katso Jumalan Karitsa.

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeen yksinomaan osoittaakseen, kuinka älyttömiä galatalaiset ovat toimissaan hyväksyessään väärää opetusta. Mitähän mahtaisi kirjoittaa aikamme seurakunnille?

Kun nyt enää ei syntiä saa sanoa synniksi, eikä oikeastaan ketään syntiseksi, ei kukaan tarvitse myöskään armoa. Jokainen voi olla hyvillä mielin riittävän hyvä itsessään, sitä ei sovi väittää vastaan tai on lakihenkinen. Ei tarvita sovitusta, vaan voidaan nähdä Jeesus hassuna partaukkelina, joka lempesäti neuvoo ihmisiä muistamaan moraalisia hyveitä.

Tämä on aikamme opetusta, eikä siinä ole mitään hengellistä. Siinä ei ole mitään rakkaudellista, vaikka se kuinka lempeästi ja hyväksyvästi saarnattaisi. Siihen on johtanut nykyinen käsitys Rakkaudesta ja tulee johtamaan vielä leväperäisempään julistukseen. Se ei ole kuitenkaan rakkautta, vaan välinpitämättömyyttä.

Siinä, että Paavali pitää kirottuina kaikkia, jotka eivät ota vastaan evankeliumia voidaan nähdä kaksi asiaa. Toisaalta hän vain toteaa yksinkertaisen tosiasian. Toisaalta sen julistaminen voidaan nähdä hänen tehtävänään, kuten se olisi tehtävänä nykyisin vähintään virkaan asetetuilla papeilla, ellei kaikilla yleisen pappeuden perusteella.

Ehkäpä Paavali ei käyttänyt niin kovia sanoja kohdatessaan ihmisiä, vaikka syyt taitavat olla lähinnä siinä, ettei siihen ollut tarvetta. Hän kirjoitti kun tarvetta oli ja tarve oli usein hyvinkin suorapuheiselle saarnalle. Voi tietysti ajatella, ettei sellaista nykyisin tarvita, tai voi ainakin todeta sellaisen kaikuvan nykyisin kuuroille korville. Niin yleisesti on omaksuttu ajatus rakkaudesta vain lepertelynä tai korkeintaan lohdutuksena, ei koskaan nuhteluna tai kovanakin varoituksena.

Lue lisää

Johannes tosiaan kehottaa katsomaan Jumalan Karitsaan, tuohon yhteen ainoaan, jota meitä kutsutaan seuraamaan.

Luulen, ettei Paavali ryhtyisi koko kristikunnan parantajaksi. Jos hän olisi syntynyt tähän aikaan, hän ei olisi pakanain apostoli, sillä se oli tehtävä, joka oli mahdollinen vain tuona historian hetkenä. Jos hän ylipäänsä olisi tullut uskovaksi meidän päivinämme, hänellä olisi jokin muu Jumalan valmistama paikka.

Itse voisin kuvitella hänet tällaisessa tehtävässä nykypäivänä:

”Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa” Apt 19:9

Aika on todella vaikea tuon synnin synniksi julistamisen kanssa. Itse koen kehoitusta nuhdella sinua seuraavilla sanoilla, mutta teen sen kovin aralla mielellä, sillä aina on vaara, että itse lankean samaan, josta sinua nyt nuhtelen:

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä." Matt 7:1-5

"Sen tähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät." Room 2:1-2


Välinpitämättömyys on todella tällä hetkellä vallalla. Vanhassa liitossa Jumala nuhteli siitä näin:

"Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot. Niinpä minäkin teen teidät halpana pidetyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä, koska te ette ole pitäneet minun teitäni, vaan olette olleet puolueelliset opetuksessa." Mal 2:7-9

Kuitenkaan vanhan liiton aikana ei edes Mooses kelvannut omassa ymmärryksessään ja innossaan pelastamaan Jumalan kansaa:

"Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme?" 2 Moos 2:14

Tänä päivänä kuka tahansa voi esittää jokaiselle meistä (myös minulle) saman kysymyksen.

Miesten, jotka Jumalan seurakunta on asettanut paimenen virkaan, tulisi pitää Jumalan laki arvossa ihmisten silmissä, mutta nyt kun seurakunnissa ei arvosteta Jumalan Sanaa eikä tunneta Jumalan Hengen johdatusta, niin seurakuntia johdetaan maailmallisin arvoin. Tärkeintä niissä on siisti julkisivu, siloiteltu kuva Jumalan rakkaudesta.

Ja mitä yleiseen pappeuteen tulee, niin sehän on jokaiselle uskovalle annettu samoin kuin täydellinen vanhurskautus. Kuitenkin yleisen pappeuden käyttöönotto tulee olla suhteessa pyhitykseen. Eli pappeutta meillä on valtuus hoitaa julkisesti vain siinä määrin kuin elämme Hengessä emmekä lihassa eli siinä määrin kuin meidän jokapäiväisessä elämässämme on totta tämä:

"maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal 6:14

"Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal 2:19-20

"minä en kysy omaa tahtoani" Joh 5:30

"Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niin kuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niin kuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niin kuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niin kuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niin kuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa." 1 Kor 7:29-31

EJKR kirjoitti:

Johannes tosiaan kehottaa katsomaan Jumalan Karitsaan, tuohon yhteen ainoaan, jota meitä kutsutaan seuraamaan.

Luulen, ettei Paavali ryhtyisi koko kristikunnan parantajaksi. Jos hän olisi syntynyt tähän aikaan, hän ei olisi pakanain apostoli, sillä se oli tehtävä, joka oli mahdollinen vain tuona historian hetkenä. Jos hän ylipäänsä olisi tullut uskovaksi meidän päivinämme, hänellä olisi jokin muu Jumalan valmistama paikka.

Itse voisin kuvitella hänet tällaisessa tehtävässä nykypäivänä:

”Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa” Apt 19:9

Aika on todella vaikea tuon synnin synniksi julistamisen kanssa. Itse koen kehoitusta nuhdella sinua seuraavilla sanoilla, mutta teen sen kovin aralla mielellä, sillä aina on vaara, että itse lankean samaan, josta sinua nyt nuhtelen:

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä." Matt 7:1-5

"Sen tähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät." Room 2:1-2


Välinpitämättömyys on todella tällä hetkellä vallalla. Vanhassa liitossa Jumala nuhteli siitä näin:

"Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot. Niinpä minäkin teen teidät halpana pidetyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä, koska te ette ole pitäneet minun teitäni, vaan olette olleet puolueelliset opetuksessa." Mal 2:7-9

Kuitenkaan vanhan liiton aikana ei edes Mooses kelvannut omassa ymmärryksessään ja innossaan pelastamaan Jumalan kansaa:

"Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme?" 2 Moos 2:14

Tänä päivänä kuka tahansa voi esittää jokaiselle meistä (myös minulle) saman kysymyksen.

Miesten, jotka Jumalan seurakunta on asettanut paimenen virkaan, tulisi pitää Jumalan laki arvossa ihmisten silmissä, mutta nyt kun seurakunnissa ei arvosteta Jumalan Sanaa eikä tunneta Jumalan Hengen johdatusta, niin seurakuntia johdetaan maailmallisin arvoin. Tärkeintä niissä on siisti julkisivu, siloiteltu kuva Jumalan rakkaudesta.

Ja mitä yleiseen pappeuteen tulee, niin sehän on jokaiselle uskovalle annettu samoin kuin täydellinen vanhurskautus. Kuitenkin yleisen pappeuden käyttöönotto tulee olla suhteessa pyhitykseen. Eli pappeutta meillä on valtuus hoitaa julkisesti vain siinä määrin kuin elämme Hengessä emmekä lihassa eli siinä määrin kuin meidän jokapäiväisessä elämässämme on totta tämä:

"maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal 6:14

"Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal 2:19-20

"minä en kysy omaa tahtoani" Joh 5:30

"Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niin kuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niin kuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niin kuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niin kuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niin kuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa." 1 Kor 7:29-31

Lue lisää

Tuomitseminen on aika mielenkiintoinen aihe, koska se nähdään niin monella tavalla. Tuomio on siis eräänlainen oikeustoimi, jota voi käyttää vain se, jolla on valta tuomita. Tuomio nähdään kuitenkin myös toisella tavalla. Jos joku sanoo, ettei homoseksuaalisuuttaan harjoittava henkilö voi Raamatun mukaan päästä Jumalan valtakuntaan, niin ei mene kauan kun joku lainaa tuota mainitsemaasi kohtaa.

Olen kuullut erään torilla traktaatteja jakaneen kertomana, kuinka hänen sanansa ”Jeesus rakastaa sinua” on otettu vastaan. Hänelle on vastattu: Älä tuomitse!

Näen tuomion rajan aika ohuena, mutta varsin selkeänä. Jos joku sanoo toiselle: Sinä et pääse Jumalan valtakuntaan. Se on tuomion lausumista, vaikka siihen ei ole oikeutusta. Sanoja ei voi tietää toisen ihmisen kohtaloa. Jos joku sanoo toiselle: Sinä et pääse Jumalan valtakuntaan, ellet tee parannusta. Se on väite, jonka mukaan kuulija on tiellä, joka ei johda Jumalan valtakuntaan. Jos väite on perusteltavissa Raamatun yksiselitteisellä ilmoituksella, silloin se on perusteltu toteamus siinä missä toteamus homoseksuaalisuutta harjoittavan kadotukseen johtavasta tiestä, ellei hän tee parannusta.

Siis tuomiosta puuttuu mahdollisuus siihen, että voisi pelastua sen uskon kautta, joka vaikuttaa parannuksen tekemisen. Sellainen usko, joka ei vaikuta parannuksen tekemistä, ei ole todellista. Silloin usko ei vaikuta mitään muutakaan ja jos usko ei vaikuta mitään, ei ole mitään uskoa. Teot ilmaisevat asenteen, kuten Johannes toteaa: ” Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.”

Johanneksen ensimmäisen kirjeen aikamuodot eivät välity suomennoksesta kovin selvästi, mutta siinä on hyvin selkeä ajatus. Jos joku lankeaa syntiin, hänet Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. Jos taas joku elää synnissä, hän ei elä Kristuksessa.

Se on seurausta uskosta, ettei uskova voi elää synnissä. Voi hetkellisesti langeta syntiin, mutta jos elää Kristuksessa, ei voi jäädä syntiin. Jos jää syntiin, ei elä Kristuksessa. Se ei ole ihmisen omien ponnistelujen tulosta, vaan se ainoastaan ilmaisee sen, mikä ihmisen sydämen asenne on.

Minua on syytä nuhdella monesta asiasta, ehkä tuomitsemisestakin. Nuhteella ei kuitenkaan ole merkitystä, ellen itse voi sisäistää toisenlaista käsitystä siitä mitä on tuomitseminen. Jos suorapuheisuus on tuomitsemista, niin silloin tuomitsen jatkuvasti, en vain itse voi pitää sitä tuomitsemisena ennen kuin ymmärrän sellaisen näkemyksen olevan perusteltu.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Voisi olla paikallaan tarkentaa mitä sanalla "lain alla" tarkoitamme, näen lainalaisuuden ehdollistetun hyväksynnän tilana:

"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta, kunhan..."


Armon alaisuuden taas käsitän täytenä luottamisena Kristukseen, riippumatta oman uskon ja elämän tilasta:

"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta."

Lue lisää

”Voisi olla paikallaan tarkentaa mitä sanalla "lain alla" tarkoitamme, näen lainalaisuuden ehdollistetun hyväksynnän tilana”

Hyväksyntä on kuitenkin eri asia kuin armo. Jos kaikki hyväksytään, ei armoa tarvita mihinkään, koska ei ole mitään mistä armahtaa kun kaikki on hyväksyttävää.

Jos ajatellaan armon tarkoittavan:
"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta."

Voidaan kysyä miten? Raamattu vastaa uskon kautta, sen uskon, jonka Jumala Hengen kautta synnyttää. Henki kirkastaa Kristuksen ja sovitustyön merkityksen, jonka saa vastaanottaa.

Siinä mielessä on totta:
"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta, kunhan..."

Kunhan ei kieltäydy armosta. Tämä oikeus ihmisellä on, ihminen saa halutessaan kieltäytyä armosta.

Tässä ei ole kysymys edes siitä mitä ihminen sanoo, koska ulkokultaisuudesta ei ole hyötyä, vaan ulkokultaisista sanotaan: ” He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.”

Eiväthän kaikki, jotka sanovat Herra Herra, pääse Jumalan valtakuntaan. Jos sanotaan ettei ole oikein pitää mukana sekä lain, että evankeliumin näkökulmia, niin voisi yhtä hyvin sanoa ettei ole oikein lukea Raamattua. Jumala on tehnyt kaiken tarvittavan ihmisten pelastumiseksi, ei tarvita enää mitään muuta, eikä siihen saa lisätä mitään muuta. Se on Jumalan lahja, jonka ihminen saa vastaanottaa tai torjua.

Crypticall kirjoitti:

”Voisi olla paikallaan tarkentaa mitä sanalla "lain alla" tarkoitamme, näen lainalaisuuden ehdollistetun hyväksynnän tilana”

Hyväksyntä on kuitenkin eri asia kuin armo. Jos kaikki hyväksytään, ei armoa tarvita mihinkään, koska ei ole mitään mistä armahtaa kun kaikki on hyväksyttävää.

Jos ajatellaan armon tarkoittavan:
"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta."

Voidaan kysyä miten? Raamattu vastaa uskon kautta, sen uskon, jonka Jumala Hengen kautta synnyttää. Henki kirkastaa Kristuksen ja sovitustyön merkityksen, jonka saa vastaanottaa.

Siinä mielessä on totta:
"Pelastun ja tulen Jumalan hyväksymäksi armosta, kunhan..."

Kunhan ei kieltäydy armosta. Tämä oikeus ihmisellä on, ihminen saa halutessaan kieltäytyä armosta.

Tässä ei ole kysymys edes siitä mitä ihminen sanoo, koska ulkokultaisuudesta ei ole hyötyä, vaan ulkokultaisista sanotaan: ” He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.”

Eiväthän kaikki, jotka sanovat Herra Herra, pääse Jumalan valtakuntaan. Jos sanotaan ettei ole oikein pitää mukana sekä lain, että evankeliumin näkökulmia, niin voisi yhtä hyvin sanoa ettei ole oikein lukea Raamattua. Jumala on tehnyt kaiken tarvittavan ihmisten pelastumiseksi, ei tarvita enää mitään muuta, eikä siihen saa lisätä mitään muuta. Se on Jumalan lahja, jonka ihminen saa vastaanottaa tai torjua.

Lue lisää

"Hyväksyntä on kuitenkin eri asia kuin armo. Jos kaikki hyväksytään, ei armoa tarvita mihinkään, koska ei ole mitään mistä armahtaa kun kaikki on hyväksyttävää. "


- Uuden liiton armo on olotila, paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin pelkkä anteeksiantotapahtuma. Ihminen joka on osallinen Pyhän Hengen antamasta uskosta on Kristuksessa, "-ssa" eli sisällä armossa, vähänkuin sisällä talossa tms.

Armon olotilassa Jeesuksen ansiot luetaan minun hyväkseni, eli olen yhtälailla Jumalan hyväksymä kuin Jeesus on. UT:n käyttämä ilmaisu "vanhurskautus" voisi kääntää "Jumalalle kelpaavaksi (tai Jumalaa miellyttäväksi) julistaminen".

Crypticall kirjoitti:

Tuomitseminen on aika mielenkiintoinen aihe, koska se nähdään niin monella tavalla. Tuomio on siis eräänlainen oikeustoimi, jota voi käyttää vain se, jolla on valta tuomita. Tuomio nähdään kuitenkin myös toisella tavalla. Jos joku sanoo, ettei homoseksuaalisuuttaan harjoittava henkilö voi Raamatun mukaan päästä Jumalan valtakuntaan, niin ei mene kauan kun joku lainaa tuota mainitsemaasi kohtaa.

Olen kuullut erään torilla traktaatteja jakaneen kertomana, kuinka hänen sanansa ”Jeesus rakastaa sinua” on otettu vastaan. Hänelle on vastattu: Älä tuomitse!

Näen tuomion rajan aika ohuena, mutta varsin selkeänä. Jos joku sanoo toiselle: Sinä et pääse Jumalan valtakuntaan. Se on tuomion lausumista, vaikka siihen ei ole oikeutusta. Sanoja ei voi tietää toisen ihmisen kohtaloa. Jos joku sanoo toiselle: Sinä et pääse Jumalan valtakuntaan, ellet tee parannusta. Se on väite, jonka mukaan kuulija on tiellä, joka ei johda Jumalan valtakuntaan. Jos väite on perusteltavissa Raamatun yksiselitteisellä ilmoituksella, silloin se on perusteltu toteamus siinä missä toteamus homoseksuaalisuutta harjoittavan kadotukseen johtavasta tiestä, ellei hän tee parannusta.

Siis tuomiosta puuttuu mahdollisuus siihen, että voisi pelastua sen uskon kautta, joka vaikuttaa parannuksen tekemisen. Sellainen usko, joka ei vaikuta parannuksen tekemistä, ei ole todellista. Silloin usko ei vaikuta mitään muutakaan ja jos usko ei vaikuta mitään, ei ole mitään uskoa. Teot ilmaisevat asenteen, kuten Johannes toteaa: ” Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.”

Johanneksen ensimmäisen kirjeen aikamuodot eivät välity suomennoksesta kovin selvästi, mutta siinä on hyvin selkeä ajatus. Jos joku lankeaa syntiin, hänet Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. Jos taas joku elää synnissä, hän ei elä Kristuksessa.

Se on seurausta uskosta, ettei uskova voi elää synnissä. Voi hetkellisesti langeta syntiin, mutta jos elää Kristuksessa, ei voi jäädä syntiin. Jos jää syntiin, ei elä Kristuksessa. Se ei ole ihmisen omien ponnistelujen tulosta, vaan se ainoastaan ilmaisee sen, mikä ihmisen sydämen asenne on.

Minua on syytä nuhdella monesta asiasta, ehkä tuomitsemisestakin. Nuhteella ei kuitenkaan ole merkitystä, ellen itse voi sisäistää toisenlaista käsitystä siitä mitä on tuomitseminen. Jos suorapuheisuus on tuomitsemista, niin silloin tuomitsen jatkuvasti, en vain itse voi pitää sitä tuomitsemisena ennen kuin ymmärrän sellaisen näkemyksen olevan perusteltu.

Lue lisää

Ehkä tuomitsemisen viittaavat Raamatun kohdat eivät osuneet asian ytimeen ja ehkä kykyni nähdä raja Hengen johtaman terveen opin puolustamisen ja lihallisen kiistelyn välillä on puutteellinen, mutta laitan tähän kuitenkin vielä pari lisäystä.

Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan. Snl 19:2

Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden 2 Tim 2:23-25

Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niin kuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niin kuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi. Ps 133

EJKR kirjoitti:

Ehkä tuomitsemisen viittaavat Raamatun kohdat eivät osuneet asian ytimeen ja ehkä kykyni nähdä raja Hengen johtaman terveen opin puolustamisen ja lihallisen kiistelyn välillä on puutteellinen, mutta laitan tähän kuitenkin vielä pari lisäystä.

Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan. Snl 19:2

Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden 2 Tim 2:23-25

Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niin kuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niin kuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi. Ps 133

Lue lisää

Yritin hieman miettiä jotain sellaista sanomaa, joka ei sisältäisi lihallisia motiiveja, mutta en keksi mitään muuta kuin täydellisesti hengellisen sanoman. Täydellisen hengellistä sanomaa taas en tiedä, minulla on tässä jonkinlainen aukko sivistyksessä, tai sitten sellaista ei ainakaan ihmisten välittämänä ole. Hengellisyyden voi nähdä tulevan ilmi monissakin sanomissa, mutta vain osittaisena, koska mielestäni ne aina sisältävät myös jotain lihallista.

Hengen toiminta on koettavissa olevaa, mutta ei ihmisen välitettävissä olevaa. Siten ajattelen vain suoran hengellisen yhteyden olevan ainoan asian, jota lihallisuus ei väritä. Heti kun sitä tulkitaan, se värittyy.

Paavali kirjoittaa erityisiä ohjeita Timoteukselle, joka toimii seurakunnan johtajana ja opettajana. Tämän soveltaminen mielipidepalstalle on vaikeaa. Voidaan sanoa sen olevan hieno ihanne, mutta yhtä hyvin voidaan todeta, ettei se koskaan toteudu mielipidekirjoituksissa. Ihanteena siitä ei tule luopua, mutta silti sen käyttäminen jonkinlaisena mittapuuna antaa epätodellisen kuvan toisenlaisista tilanteista, kuin mihin se on kohdistettu.

Kadulla elämänsä asunut huumediileri ilmaisee asioita toisella tavalla kuin pitkän linjan diplomaatti. Onko silti mahdollista, että molemmat onnistuisivat ilmaisemaan totuuden jostain asiasta omalla tavallaan? Onko ilmaisun tapaan keskittyminen hengellistä, vai lihallista? Raamatun ilmaisutapa on suoraa, joidenkin mielestä liian suoraa ja suorastaan tuomitsevaa. Ehkäpä se onkin tuomitsevaa, sellaista, että se sanoo asioita julki piittaamatta seurauksista.

Taidosta ja innosta usein puhutaan julistajien kohdalla. He ovat toisille liian innokkaita, toisille liian taitamattomia ja vieläpä joillekin he eivät ole riittävästi kumpaakaan. Julistajan ja opettajan pitäisikin olla tarkka noissa asioissa, heiltä vaaditaan paljon ja ihan oikeutetusti. Liian monien ei pitäisi pyrkiä julistajiksi tai opettajiksi. Toisessa päässä on esimerkiksi mielipidepalstat, joilla kirjoittavat usein pääasiassa maallikot. Sellaiset, jotka eivät ole opettajia, eikä julistajia, vaan kirjoittavat mielipiteitään julkisesti niille, jotka niitä viitsivät omaksi viihteekseen katsella. Useimmille kirjoittajille ne myös ovat ajankulua ja keskustelua toistensa kanssa. Paljon myös omien mielipiteiden testausta ympäristössä, jossa on toisin ajattelevia.

Suloisessa sopusoinnussa eläminen on tietenkin hieno tavoite, mutta ei silloin jos se maksaa liian paljon. Esimerkiksi jos se maksaa omien periaatteiden kieltämisen. Suvaitsevaisuus on sitä, että voi elää myös erimieltä olevien kanssa, niiden joiden mielipiteitä ei hyväksy. Se ei tarkoita sitä, ettei omia periaatteita voisi esittää tai puolustaa avoimesti. Se ei tarkoita myöskään suoran valheen hyväksymistä tai edes suvaitsemista, mielestäni ihan kaikkea ei tarvitse edes suvaita, silloin voi aina erota niistä joita ei voi suvaita.

Henkilökohtaisella tasolla tämä tarkoittaa sitä, että koet tarvetta nuhdella minua. Ilmeisesti kysymys ei ole vain ilmaisun eroista tai muusta lihallisesta asiasta, vaan jostain hyvin periaatteellisesta. Taitoa tai intoa minulla ei mielestäni ole ja nyt edustan tai olen vähintäänkin hetkellisesti langennut edustamaan jotain sellaista, jota sinä vastustat ja pidät vääränä ja nuhdeltavana. Minua kyllä ilahduttaisi, jos sanoisit sen ihan suoraan, kuten itselläni on tapana. Jos olet liian diplomaatinen sanoaksesi sen suoraan julkisessa keskustelussa, jota seuraa kymmenisen henkilöä, niin löydät sähköpostiosoitteeni.

Mielestäni silti olisi mielenkiintoinen keskustelunaihe myös tuomitseminen, kuten myös tämä taidollisuus ja innokkuus. Tarkoitan siis ihan yleisellä tasolla ja myös siinä mielessä, miten niitä pitäisi ymmärtää. Me emme voi verrata itseämme Paavaliin, se on mielestäni yksi ajatus. Voimme pitää ihanteenamme vaikka Jeesusta, voimme myös nuhdella itseämme siitä, ettemme ole kuin hän. Kuitenkaan se ei voi mielestäni olla lopullisen tuomion peruste.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"Hyväksyntä on kuitenkin eri asia kuin armo. Jos kaikki hyväksytään, ei armoa tarvita mihinkään, koska ei ole mitään mistä armahtaa kun kaikki on hyväksyttävää. "


- Uuden liiton armo on olotila, paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin pelkkä anteeksiantotapahtuma. Ihminen joka on osallinen Pyhän Hengen antamasta uskosta on Kristuksessa, "-ssa" eli sisällä armossa, vähänkuin sisällä talossa tms.

Armon olotilassa Jeesuksen ansiot luetaan minun hyväkseni, eli olen yhtälailla Jumalan hyväksymä kuin Jeesus on. UT:n käyttämä ilmaisu "vanhurskautus" voisi kääntää "Jumalalle kelpaavaksi (tai Jumalaa miellyttäväksi) julistaminen".

Lue lisää

”- Uuden liiton armo on olotila, paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin pelkkä anteeksiantotapahtuma. Ihminen joka on osallinen Pyhän Hengen antamasta uskosta on Kristuksessa, "-ssa" eli sisällä armossa, vähänkuin sisällä talossa tms.”

Niin, Uudesta testamentista löydämme vertauksen, jonka mukaan se on olemista sisällä, vähän kuten arkissa, joka kertomuksen mukaan pelasti Nooan perheineen.

”Armon olotilassa Jeesuksen ansiot luetaan minun hyväkseni”

Jos jatketaan Uuden testamentin antaman linjan mukaan, niin juuri noin puhutaan ihmisistä, jotka ovat Kristuksessa. He ovat paitsi saaneet, myös vastaanottaneet armon ja se on heidän. Heidän armonsa on se, että he ovat Kristuksessa.

”eli olen yhtälailla Jumalan hyväksymä kuin Jeesus on.”

Tähän tuo edellinen johtaa.

”UT:n käyttämä ilmaisu "vanhurskautus" voisi kääntää "Jumalalle kelpaavaksi (tai Jumalaa miellyttäväksi) julistaminen".”

Näin julistetaan Jumalalle kelpaaviksi kaikki, jotka ovat ”pukeneet päälleen Kristuksen”. Siis käytännössä ottaneet vastaan sen armon, joka on tarjolla kaikille. Näin siis UT:n opetuksen mukaan. Ja jos joku on vastaanottanut tuon kaikille tarjolla olevan armon, se myös näkyy hänen elämässään. Näin siis ihmisten elämästä on nähtävissä se, ovatko he Kristuksessa vai eivätkö ole.

Crypticall kirjoitti:

”- Uuden liiton armo on olotila, paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin pelkkä anteeksiantotapahtuma. Ihminen joka on osallinen Pyhän Hengen antamasta uskosta on Kristuksessa, "-ssa" eli sisällä armossa, vähänkuin sisällä talossa tms.”

Niin, Uudesta testamentista löydämme vertauksen, jonka mukaan se on olemista sisällä, vähän kuten arkissa, joka kertomuksen mukaan pelasti Nooan perheineen.

”Armon olotilassa Jeesuksen ansiot luetaan minun hyväkseni”

Jos jatketaan Uuden testamentin antaman linjan mukaan, niin juuri noin puhutaan ihmisistä, jotka ovat Kristuksessa. He ovat paitsi saaneet, myös vastaanottaneet armon ja se on heidän. Heidän armonsa on se, että he ovat Kristuksessa.

”eli olen yhtälailla Jumalan hyväksymä kuin Jeesus on.”

Tähän tuo edellinen johtaa.

”UT:n käyttämä ilmaisu "vanhurskautus" voisi kääntää "Jumalalle kelpaavaksi (tai Jumalaa miellyttäväksi) julistaminen".”

Näin julistetaan Jumalalle kelpaaviksi kaikki, jotka ovat ”pukeneet päälleen Kristuksen”. Siis käytännössä ottaneet vastaan sen armon, joka on tarjolla kaikille. Näin siis UT:n opetuksen mukaan. Ja jos joku on vastaanottanut tuon kaikille tarjolla olevan armon, se myös näkyy hänen elämässään. Näin siis ihmisten elämästä on nähtävissä se, ovatko he Kristuksessa vai eivätkö ole.

Lue lisää

"Näin siis ihmisten elämästä on nähtävissä se, ovatko he Kristuksessa vai eivätkö ole."


- En voi mitenkään allekirjoittaa ko. näkemystä, koska ihmisen kyky nähdä hengelliseen maailmaan on lähtökohtaisesti olematon.

Toki olen sikäli samoilla jäljillä ettei armo ole pelkkää sanahelinää, muttei se myöskään ole moraalisella suunnanmuutoksella ostettavissa oleva ansio. Armon osallisuus on hengellistä todellisuutta.

Hengellistä todellisuutta on siis se että olen täydellinen Jumalan silmissä Kristuksessa elämäni tilasta riippumatta. Yhtälailla hengellistä todellisuutta on se että minussa (ja kaikissa uskovissa) asuu Pyhä Henki, Kristus minussa. Hän liittää minut Jumalan todellisuuteen, ei oman mieleni usko tai uskomukset. Hän myös luo uskovaan kaipauksen Jumalan etsimiseen ja hänen tahtonsa kuuntelemiseen, mutta Pyhän Hengen luoma Jumalan tahdossa eläminen ei tapahdu "armon ansaitsemiseksi" vaan se on harjaantumista yhteistyöhön hänen kanssaan sen jälkeen kun olemme jo armossa.

Uskova on "uusi luomus" eli ihminen jossa asuu Jumalan henki ja hänen kauttaan yhteys Jumalaan, hän ei koskaan voi elää sopusoinnussa itsensä kanssa jos on jatkuvassa ristiriidassa Pyhän Hengen kanssa, Hengen joka on nyt (tietyltä kannalta katsottuna) osa häntä.

Ei ole mitään syytä vesittää armoa siksi että jotkut mahdollisesti vesittävät Pyhän Hengen todellisuuden.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"Näin siis ihmisten elämästä on nähtävissä se, ovatko he Kristuksessa vai eivätkö ole."


- En voi mitenkään allekirjoittaa ko. näkemystä, koska ihmisen kyky nähdä hengelliseen maailmaan on lähtökohtaisesti olematon.

Toki olen sikäli samoilla jäljillä ettei armo ole pelkkää sanahelinää, muttei se myöskään ole moraalisella suunnanmuutoksella ostettavissa oleva ansio. Armon osallisuus on hengellistä todellisuutta.

Hengellistä todellisuutta on siis se että olen täydellinen Jumalan silmissä Kristuksessa elämäni tilasta riippumatta. Yhtälailla hengellistä todellisuutta on se että minussa (ja kaikissa uskovissa) asuu Pyhä Henki, Kristus minussa. Hän liittää minut Jumalan todellisuuteen, ei oman mieleni usko tai uskomukset. Hän myös luo uskovaan kaipauksen Jumalan etsimiseen ja hänen tahtonsa kuuntelemiseen, mutta Pyhän Hengen luoma Jumalan tahdossa eläminen ei tapahdu "armon ansaitsemiseksi" vaan se on harjaantumista yhteistyöhön hänen kanssaan sen jälkeen kun olemme jo armossa.

Uskova on "uusi luomus" eli ihminen jossa asuu Jumalan henki ja hänen kauttaan yhteys Jumalaan, hän ei koskaan voi elää sopusoinnussa itsensä kanssa jos on jatkuvassa ristiriidassa Pyhän Hengen kanssa, Hengen joka on nyt (tietyltä kannalta katsottuna) osa häntä.

Ei ole mitään syytä vesittää armoa siksi että jotkut mahdollisesti vesittävät Pyhän Hengen todellisuuden.

Lue lisää

”Ei ole mitään syytä vesittää armoa siksi että jotkut mahdollisesti vesittävät Pyhän Hengen todellisuuden.”

Jeesuksen kieltäminen on kohtalokasta siksi, että Isä löydetään vain Jeesuksen kautta. Pyhän Hengen kieltäminen on kohtalokasta siksi, että Isä ja Poika löydetään vain Pyhän Hengen kautta. Ilman Pyhän Hengen ilmoitusta elävä voi pilkata Isää ja Poikaa, mutta se annetaan anteeksi, koska hän ei ilman Pyhää Henkeä tiedä mitään Isästä ja Pojasta. Hän tekee sellaista, mistä ei mitään tiedä. Kun Pyhä Henki välittää hänelle tiedon Isästä ja Pojasta, mutta hän silti pilkkaa Pyhää Henkeä, ei enää ole mitään, minkä kautta hän pelastuisi. Tämä ei viittaa keneenkään palstan kirjoittajaan, koska en usko kenenkään palstan kirjoittajan tietoisesti pilkkaavan Pyhää Henkeä, mutta on niitä, jotka eivät tiedä ja silti esittävät varmoja ns. tietoja.

Tämä asia ilmaistaan varsin selvästi: ” Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!”

Ennen kuin ihminen tietää laista, hän elää kuin ilman lakia. Kun laki tulee, se tuo ihmiselle sanoman siitä, että hän on kuolemalla kuoleva. Siihen tilanteeseen tuo evankeliumi pelastuksen, sen välittää Pyhä Henki. Jos ihminen torjuu tuon Pyhän Hengen välittämän sanoman, ei enää ole mitään, millä ihminen voisi itseään pelastaa. Ei ole toista evankeliumia, joka pelastaisi hänet, ei mitään, vain tuomion odotus niille, jotka ovat päässeet totuuden tuntoon (joille Pyhä Henki on välittänyt sanoman Isästä ja Pojasta) ja silti torjuneet sen.

Jos nyt joku haluaa pelastautua Pyhän Hengen vaikutuspiirin ulkopuolella, niin hänen tiensä on kadotukseen vievä. Se on yksinkertainen ja suora Raamatun sanoma, jonka voi perustella hyvin vaivattomasti.

”- En voi mitenkään allekirjoittaa ko. näkemystä, koska ihmisen kyky nähdä hengelliseen maailmaan on lähtökohtaisesti olematon.”

Kysymys ei olekaan ihmisen näkökyvystä.

” Toki olen sikäli samoilla jäljillä ettei armo ole pelkkää sanahelinää, muttei se myöskään ole moraalisella suunnanmuutoksella ostettavissa oleva ansio. Armon osallisuus on hengellistä todellisuutta.”

Ei tässä osteta eikä myydä. Kysymys on siitä, mikä _osoittaa_ ihmisen toimivan Hengen mukaan. Kysymys ei ole siitä, mitä ihmisen olisi _tehtävä_, osoittautuakseen toimivansa hengen mukaan. Ihminen ei _voi_ sitä tehdä, sen joko tekee luontaisesti tai sitten ei. Jos niin toimii, _osoittautuu_ toimivansa Hengen mukaan, jos niin ei toimi, _osoittautuu_ toimivansa jonkin muun, kuin Jumalan Hengen mukaisesti.

Kysymys ei ole siitä, mitä olisi tehtävä, vaan siitä mitä jo tehdyt teot sellaisenaan osoittavat. Teot kertovat ketä palvelet, eivät sanat. Tämäkin on vaivattomasti Raamatulla perusteltavissa, jos niin toivot.

Crypticall kirjoitti:

”Ei ole mitään syytä vesittää armoa siksi että jotkut mahdollisesti vesittävät Pyhän Hengen todellisuuden.”

Jeesuksen kieltäminen on kohtalokasta siksi, että Isä löydetään vain Jeesuksen kautta. Pyhän Hengen kieltäminen on kohtalokasta siksi, että Isä ja Poika löydetään vain Pyhän Hengen kautta. Ilman Pyhän Hengen ilmoitusta elävä voi pilkata Isää ja Poikaa, mutta se annetaan anteeksi, koska hän ei ilman Pyhää Henkeä tiedä mitään Isästä ja Pojasta. Hän tekee sellaista, mistä ei mitään tiedä. Kun Pyhä Henki välittää hänelle tiedon Isästä ja Pojasta, mutta hän silti pilkkaa Pyhää Henkeä, ei enää ole mitään, minkä kautta hän pelastuisi. Tämä ei viittaa keneenkään palstan kirjoittajaan, koska en usko kenenkään palstan kirjoittajan tietoisesti pilkkaavan Pyhää Henkeä, mutta on niitä, jotka eivät tiedä ja silti esittävät varmoja ns. tietoja.

Tämä asia ilmaistaan varsin selvästi: ” Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!”

Ennen kuin ihminen tietää laista, hän elää kuin ilman lakia. Kun laki tulee, se tuo ihmiselle sanoman siitä, että hän on kuolemalla kuoleva. Siihen tilanteeseen tuo evankeliumi pelastuksen, sen välittää Pyhä Henki. Jos ihminen torjuu tuon Pyhän Hengen välittämän sanoman, ei enää ole mitään, millä ihminen voisi itseään pelastaa. Ei ole toista evankeliumia, joka pelastaisi hänet, ei mitään, vain tuomion odotus niille, jotka ovat päässeet totuuden tuntoon (joille Pyhä Henki on välittänyt sanoman Isästä ja Pojasta) ja silti torjuneet sen.

Jos nyt joku haluaa pelastautua Pyhän Hengen vaikutuspiirin ulkopuolella, niin hänen tiensä on kadotukseen vievä. Se on yksinkertainen ja suora Raamatun sanoma, jonka voi perustella hyvin vaivattomasti.

”- En voi mitenkään allekirjoittaa ko. näkemystä, koska ihmisen kyky nähdä hengelliseen maailmaan on lähtökohtaisesti olematon.”

Kysymys ei olekaan ihmisen näkökyvystä.

” Toki olen sikäli samoilla jäljillä ettei armo ole pelkkää sanahelinää, muttei se myöskään ole moraalisella suunnanmuutoksella ostettavissa oleva ansio. Armon osallisuus on hengellistä todellisuutta.”

Ei tässä osteta eikä myydä. Kysymys on siitä, mikä _osoittaa_ ihmisen toimivan Hengen mukaan. Kysymys ei ole siitä, mitä ihmisen olisi _tehtävä_, osoittautuakseen toimivansa hengen mukaan. Ihminen ei _voi_ sitä tehdä, sen joko tekee luontaisesti tai sitten ei. Jos niin toimii, _osoittautuu_ toimivansa Hengen mukaan, jos niin ei toimi, _osoittautuu_ toimivansa jonkin muun, kuin Jumalan Hengen mukaisesti.

Kysymys ei ole siitä, mitä olisi tehtävä, vaan siitä mitä jo tehdyt teot sellaisenaan osoittavat. Teot kertovat ketä palvelet, eivät sanat. Tämäkin on vaivattomasti Raamatulla perusteltavissa, jos niin toivot.

Lue lisää

"Jos niin toimii, _osoittautuu_ toimivansa Hengen mukaan, jos niin ei toimi, _osoittautuu_ toimivansa jonkin muun, kuin Jumalan Hengen mukaisesti.... Teot kertovat ketä palvelet, eivät sanat."


- Uskoakseni ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tähän olisi tehtävä sellainen huomautus että todellisuudessa käytöksemme ja tekomme johtuvat monista muistakin asioista kuin siitä olemmeko uskossa vai emme. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita mielenterveyden. Henkilö jonka mielenterveys on järkkynyt, tuomitaan mustavalkoisen logiikan mukaan automaattisesti ei-uskovaksi.


"...Tämäkin on vaivattomasti Raamatulla perusteltavissa, jos niin toivot."


- Omaan makuuni näkemyksissä säilyy enemmän aitoutta kun ne kerrotaan omin sanoin.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"Jos niin toimii, _osoittautuu_ toimivansa Hengen mukaan, jos niin ei toimi, _osoittautuu_ toimivansa jonkin muun, kuin Jumalan Hengen mukaisesti.... Teot kertovat ketä palvelet, eivät sanat."


- Uskoakseni ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tähän olisi tehtävä sellainen huomautus että todellisuudessa käytöksemme ja tekomme johtuvat monista muistakin asioista kuin siitä olemmeko uskossa vai emme. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita mielenterveyden. Henkilö jonka mielenterveys on järkkynyt, tuomitaan mustavalkoisen logiikan mukaan automaattisesti ei-uskovaksi.


"...Tämäkin on vaivattomasti Raamatulla perusteltavissa, jos niin toivot."


- Omaan makuuni näkemyksissä säilyy enemmän aitoutta kun ne kerrotaan omin sanoin.

Lue lisää

"Omaan makuuni näkemyksissä säilyy enemmän aitoutta kun ne kerrotaan omin sanoin."

Omaan makuuni on parempi, että omat sanansa voi perustella muullakin kuin omilla sanoillaan.

"Henkilö jonka mielenterveys on järkkynyt, tuomitaan mustavalkoisen logiikan mukaan automaattisesti ei-uskovaksi."

Toisenlaisen mustavalkoisen logiikan mukaan sama henkilö tuomitaan automaattisesti uskovaksi, kumpi oikein?

Crypticall kirjoitti:

”- Uuden liiton armo on olotila, paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin pelkkä anteeksiantotapahtuma. Ihminen joka on osallinen Pyhän Hengen antamasta uskosta on Kristuksessa, "-ssa" eli sisällä armossa, vähänkuin sisällä talossa tms.”

Niin, Uudesta testamentista löydämme vertauksen, jonka mukaan se on olemista sisällä, vähän kuten arkissa, joka kertomuksen mukaan pelasti Nooan perheineen.

”Armon olotilassa Jeesuksen ansiot luetaan minun hyväkseni”

Jos jatketaan Uuden testamentin antaman linjan mukaan, niin juuri noin puhutaan ihmisistä, jotka ovat Kristuksessa. He ovat paitsi saaneet, myös vastaanottaneet armon ja se on heidän. Heidän armonsa on se, että he ovat Kristuksessa.

”eli olen yhtälailla Jumalan hyväksymä kuin Jeesus on.”

Tähän tuo edellinen johtaa.

”UT:n käyttämä ilmaisu "vanhurskautus" voisi kääntää "Jumalalle kelpaavaksi (tai Jumalaa miellyttäväksi) julistaminen".”

Näin julistetaan Jumalalle kelpaaviksi kaikki, jotka ovat ”pukeneet päälleen Kristuksen”. Siis käytännössä ottaneet vastaan sen armon, joka on tarjolla kaikille. Näin siis UT:n opetuksen mukaan. Ja jos joku on vastaanottanut tuon kaikille tarjolla olevan armon, se myös näkyy hänen elämässään. Näin siis ihmisten elämästä on nähtävissä se, ovatko he Kristuksessa vai eivätkö ole.

Lue lisää

Yksinkertaistat melkoisesti:

”Näin siis ihmisten elämästä on nähtävissä se, ovatko he Kristuksessa vai eivätkö ole.”

”Teot kertovat ketä palvelet, eivät sanat.”

Koska asia hieman monimutkaisempi, lainaan Paavalia:

15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Room 7

Crypticall kirjoitti:

"Omaan makuuni näkemyksissä säilyy enemmän aitoutta kun ne kerrotaan omin sanoin."

Omaan makuuni on parempi, että omat sanansa voi perustella muullakin kuin omilla sanoillaan.

"Henkilö jonka mielenterveys on järkkynyt, tuomitaan mustavalkoisen logiikan mukaan automaattisesti ei-uskovaksi."

Toisenlaisen mustavalkoisen logiikan mukaan sama henkilö tuomitaan automaattisesti uskovaksi, kumpi oikein?

Lue lisää

"Omaan makuuni on parempi, että omat sanansa voi perustella muullakin kuin omilla sanoillaan. "


- Hengellistä tietoa ei voi mielestäni irrottaa kokemuksesta, tarkoitan kokemustamme Jumalasta itsestään. Eihän kyse ole tieteenomaisesta teologiasta vaan näkymättömästä todellisuudesta ja meidän osastamme siinä, suhteesta Luojaamme. Näin mm. Paavalikin käsittääkseni eli, en muista tarkkaa lainausta mutta hän sanoi jotain tyyliin "emmehän seuraa sepiteltyjä satuja vaan mitä olemme itse nähneet, kokeneet ja todeksieläneet".

Jumalan tunteminen on nimenomaan tuntemista tutustumisen kautta, vrt. ihmisen tunteminen. Jonkun tuttunsa persoonasta ja olemuksesta saaduista vaikutelmista puhuttaessa on vaikeaa käyttää objektiivista ohjenuoraa, vaan subjektiivisuus on, ei vain välttämätöntä vaan myös oikea lähestymistapa.



"Toisenlaisen mustavalkoisen logiikan mukaan sama henkilö tuomitaan automaattisesti uskovaksi, kumpi oikein?"


- vastaus lienee ilmeinen: ei kumpikaan, vaan on otettava huomioon vaihtoehto että ko. henkilö saattaa ilmaista teoillaan todennäköisesti enemmän henkistä kuin hengellistä tilaansa.