Tunteet kuumana, olleet niin pitkään kuin muistan, kummallakin mitä ilmeisemmin. Ei ole asiasta puhuttu, mutta näkeehän sen. Koskaan ei ole mahdollista sen mihinkään johtaa, perheellisistä ihmisistä kun on kyse, mutta ei se ota sammuakseenkaan. Onko vinkkejä tai kokemuksia,onko mitenkään mahdollista tämmöistä suhdetta kehittä kaveruudeksi ilman että se mihinkään sen kummempaan johtaa?
Miten muuttaa ihastus ystävyydeksi??
umpikujassa
123200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sama vika, vaikka syy saamattomuuteen ei ole se että olisimme varattuja. Tietoinen ratkaisu siitä että haluaa ystävyyden on edellytys. Ja ystävyys on ihan oikeasti parempi ratkaisu kuin jatkuva kyteminen. Itse olen päässyt alkuun. Olin pitkään tietoisesti kylmä. Sitten tuijottelevan kauden jälkeen tapahtui käänne. Nyt pystymme jopa puhumaan ja hymyilemään toisillemme normaalisti. Kamalaahan se on kun katse edelleen viipyy ihan liian pitkään ja kumpikin mitä ilmeisemmin tajuaa sen, mutta pääasia ettei muut huomaa. Muut nimittäin huomaa sen vaivaantuneen välttelynkin.
Jos keksit, niin kerrothan mullekkin...?
ja jos aika ei hoida, niin sitten se on tosi rakkautta. Sitten ei pidäkään muuttua
vähän kerrassaan on tunteet tasoittuneet, mutta silti tuntuu, että voiko toista ajatella vain työkaverina. Se on ehkä mahdotonta...ainakin nyt ajatellen. Kun haluais vain halata..
Tuttu tunne tuo että halata vaan tahtoisi. Mutta voihan ystävääkin halata? Tarkoitan että toinen voi olla joko -työkaveri -ystävä tai sitten -jotain muuta. Eli se että haluaa toisen kanssa olla tekemisissä enemmän kuin perustyökaverin, voiko sen pitää sillä tasolla että olisi ystävä, eikä se mihinkään johtaisi siitä? Sitä tässä yritän pohdiskella, enkä vielä ole aivan varma onko se mahdollista.
on ollut ihan hupsua, siis kun ajattelee ulkopuolisen silmin. Hän on minua (n) nuorempi ja muutenkin, tuskin minusta kiinnostunut muuna kuin korkeintaan hyvänä työkaverina.
Se olisikin kaikkein paras, jos voisin hänelle sen sanoa ja kuitenkin voitas olla ihan vaan todella hyvät työkaverit..silloin saattais minun tunteetkin selkiintyä ja kaikki olis kunnossa. kukaan ei tuntisi oloaan vaivaantuneeksi
No niin..miksi en sitten voi sanoa sitä hänelle? Varmaan se luottamuksen puute..en tietenkään halua, että asia leviäisi kenenkään tietoon. Ja kun tiedän työyhteisön, luottamus on vielä pienempi.
Avoimuus on kaikkein parasta, ikävää, kun tulee patoutumia, ne rasittaa. Osaako mies ja naistyökaveri olla niin avoimia, että kertoa tunteet ja jatkaa siitä tavallisina työkavereina?
Muutenkin työkaverit ystävinä ei ihan kaikkialla toimi, riippuu työpaikasta, toimialasta.
Parempi olisi olla ystävä kuin kuitenkin ihastuminen aiheuttaa myöhemmin vihastumista, jos mitään ei tapahdu. Kaikki alkaa harmittaa, elää vain unelmissa.
tilanne.En halua riskeerata suht hyvää työystä-
vyyttää kertomalla olevani ihastutut.Olen kyseiseen naiseen todella "kiintynyt" oikein odotan "työasioissa" keskustelutuokioita.Mutta
en uskalla kertoa välittämisestäni mitään.Uskoi-sin että vastapuolella samankaltainen ajattelu..
T:MINNALLE etelä-suomeen/HKI
porukalla treffaamiset..nekin vois tasoittaa tunteita, koska voi olla silloin oma itsensä, työminä jää työpaikalle ja "ihastumisetkin" saattaa laueta normaalissa kanssa käymisessä.
Jotain tälläistä kaipaisin..
Meillä on ollut rientoja vapaa-ajalla työporukalla, eikä ole kyllä yhtään auttanut asiaa. Muiden läsnäolo on häirinnyt, tosi hankalaa olla, kun ei haluaisi mitään juttuja liikkeelle ja kuitenkin viihtyisi juuri tämän henkilön kanssa. Toisaalta tuon tyyppiset tilaisuudet ovat ainakin turvallinen paikka, ettei mitään pääse tapahtumaan juorujen pelossa. Voiko työkaverit tavata kahdestaan vapaa-ajalla vai meneekö jo liian epäilyttäväksi?
Viisasta on tietysti ajatella aina niitä juoruja, mutta jos haluaa olla jonkun kanssa, miksi salassa.
Itse en ole siihen päässyt, mut silti toivoisin, että jos tavattais, oltaisiin ilman pelkoja, eli ihan vapaasti.
Mun mielestä voi. Niinhän muualla maailmassakin tehdään.
Ystävyys tällaisen jälkeen voi olla hyvin syvää ja ihanaa, ei pinnallista vaan toisesta todella välittävää. Suosittelen.
Jo kohta 10 vuotta - katseita - kaipausta - ei mene ohi, ei sitten millään - lopulta halauksia - kuumia suudelmia - ei siis tietenkään töissä - jatkuvaa ikävää ja toisen näkemisen odotusta. Perheet molemmilla - ei halua tuhoa - vain rakkautta ja onnellisuutta - mutta ei ole oikein - MUTTA mitä teet kun tunne vain jatkuu ja jatkuu.... - en tiedä onko tämä rakkautta vai mitä - mutta jotakin todella vahvaa