Halusin kirjottaa koska olen epävarma suhteestani jos tätä nyt voi sanoa "suhteeksi" Olen tuntenut kyseisen miehen kanssa 2-3 vuotta ehkä en ole varma. Hänestä tuli tärkeä minulle eka vain meillä oli ns. "silmäpeliä" ja välissä hänellä oli suhteita niin kuin minullakin alkuvuodesta exästäni erottua hänestä tuli suojelusenkelini, tavallaan.
Hän huolehti minusta enemmän kuin minä itse, kerran hän soitti ja oli huolissaan koska oli kuullu että meilläpäin oli sattunut kolari ja luuli että minä olen ollut siinä koska en ollut vastannut hänen puheluihin.
Noh, minä meni kesäkuun lopullaan hänen luokseen, meillä oli hauskaa vaikka minulla olikin samaan aikaan huolia. Olin aika paska hänelle omasta mielestäni vaikka hän sanookin toisin.
Kun lähdin sieltä hän vain suuteli minua ja sanoi:"soittele." Aika tylyä,minusta oikei. Meni viikko ennen kuin uskalsin soittaa ja kysyä että missä mennään eikä hän tiennyt niin kuin en minäkään, seuraavan kerran messengerissä kysyin että haluaako hän olla minun kanssani tämä vain sanoi:"täh?" sen jälkeen en ottanut häneen yhteyttä vaan hän otti minuun.
Viikko meni ja kun aamulla heräsin puhelimeeni oli tullut viesti:"anteeks kaikki tää paska, rakastan sua."
On ollut välissä huonoja ja hyviä päiviä jollon on voinut sanoa suoraan että hän rakastaa ja välittää minusta mutta toisinaan ajattelen 510km välissä hän saisi lähempääkin naisen jos haluaa, miksi minä?
Pahinta tässä on se ettemme ole kesän jälkeen nähneet, hänellä on joka viikonloppu töitä ja jos hänellä ei ole minulla on. Jotenki tuntuu ettei hän haluaisi tavalla vaikka sanookin toista.
Mietin vai kannattaako tämmöinen suhde, minä itse tekisin mitä vaan hänen takiaa mutta entäs sitten hän?
Hän huolehti minusta enemmän kuin minä itse, kerran hän soitti ja oli huolissaan koska oli kuullu että meilläpäin oli sattunut kolari ja luuli että minä olen ollut siinä koska en ollut vastannut hänen puheluihin.
Noh, minä meni kesäkuun lopullaan hänen luokseen, meillä oli hauskaa vaikka minulla olikin samaan aikaan huolia. Olin aika paska hänelle omasta mielestäni vaikka hän sanookin toisin.
Kun lähdin sieltä hän vain suuteli minua ja sanoi:"soittele." Aika tylyä,minusta oikei. Meni viikko ennen kuin uskalsin soittaa ja kysyä että missä mennään eikä hän tiennyt niin kuin en minäkään, seuraavan kerran messengerissä kysyin että haluaako hän olla minun kanssani tämä vain sanoi:"täh?" sen jälkeen en ottanut häneen yhteyttä vaan hän otti minuun.
Viikko meni ja kun aamulla heräsin puhelimeeni oli tullut viesti:"anteeks kaikki tää paska, rakastan sua."
On ollut välissä huonoja ja hyviä päiviä jollon on voinut sanoa suoraan että hän rakastaa ja välittää minusta mutta toisinaan ajattelen 510km välissä hän saisi lähempääkin naisen jos haluaa, miksi minä?
Pahinta tässä on se ettemme ole kesän jälkeen nähneet, hänellä on joka viikonloppu töitä ja jos hänellä ei ole minulla on. Jotenki tuntuu ettei hän haluaisi tavalla vaikka sanookin toista.
Mietin vai kannattaako tämmöinen suhde, minä itse tekisin mitä vaan hänen takiaa mutta entäs sitten hän?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä toi tuntuu jo pahalta, kannattaisi todella rakastaa itseään ja tehdä jotain. Joko muutatte yhteen ja nautitte elämästä. Kaukosuhdekkin voi kestää tai no miten sen ottaa tulla hyvin rakkaaksi ja korjata kurjan liiton. Seurustelimme erään miehen kanssa, mutta hän ei ollut se toivottu sulhanen sukuuni. Lopun tiedät, eli erosimme hyvin rakastuneina ja teimme eron sovussa. Kaipasimme molemmat, mutta annoimme vapaat kädet kummallekkin. Aika kului ja tapasin ns. hyväksytyn sulhasen sukuuni, eli tein mitä suku tahtoi. Nyt on aika se että me molemmat sattumoisin tapasimme toisemme vaikka hän on toisessa maassa, mutta silti sydän on täynnä ajatuksia häneen. Kun tapaamme aina niin kaikki on selvää, eli se on aitoa. Ota sinä vain rohkeasti elämäsi käsiisi ja tee siitä hyvä. Älä anna toisten elää sitää kuten minä. Ja jos hän jättää et varmasti jää yksin kun rakastat itseäsi. Muista sinusta itsestäsi se riippuu mitä teet. Töitä löytyy varmasti aina kun haluaa tehdä. Uskaltakaa elää sillä tämä on meidän elämä ei kenenkään muun. Olen vain hypänhnyt siitä pingottamisesta pois, ottanut rakkauden itselleni ja rakastan miestä joka rakastaa minua.
Älä lähde kumminkaan tyhjänpäälle.