jalkaa operoitiin nelisen viikkoa sitten, kipsi neljä viikkoa ja nyt vielä kävelykipsi kaks viikkoa. Sen jälkeen vielä kepeillä 2viikkoa ja fys.terapeutti sanoi etten juokse kuukausiin vaikka lääkäri toista lupaili. Kyllä vetää mielen matalaksi kun tietää että edes kävelyyn menee niin kauan saati sitten kunnon juoksulenkkeihin..juoksu on nimittäin ollu elämän tärkeimpiä juttuja. Onko kellään palstalaisella kokemusta pitkästä juoksutauosta ja miten siitä on selvinny? Henkisestihän tää on raskaampaa. Ja vielä odottaa että toimiiko jalka sitten niinkuin pitäis kun se aika tulee..
kun ei saakaan juosta??
depressed*
2517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä tuli vasempaan sääreen rasitusmurtuma alkusyksystä 2004. Eka kuukausi meni ilman jalan rasitusta lähinnä kuntopiiriä tehden. Korvaavina treeneinä tein sillon lääkärin suosituksesta pyöräilyä ja vesijuoksua. Tosin vamman nopeamman paranemisen kannalta pyöräilyn olis voinu jättää väliin. Vaikkei jalassa tuntunu minkäänlaista kipua, ni luulen et ois voinu parantuu nopeemmin. Ensimmäiset juoksuaskeleet otin joulukuun alussa. Lähinnä vaan totuttelua pari kilsaa kerralla muutaman kerran viikossa. Parin viikon jälkeen aloin lisäämään treenien määrää ja pituutta.
Joo, siis maailman tylsimpiä juttuja kun ei pääse liikkumaan... Joka paikkaan särkee, mieli maassa ja kiukuttaa(?) -tuttu juttu
Itsellä vajaa vuosi sitten yhteensä 5 kk juoksutaukoa kun meni polvi rikki, sittemmin korjailtiin tähystyksellä. No joo, maltillisesti treenaamalla kuntoutui kohtuullisessa ajassa ihan ok ja kesällä pääsin jo kunnolla juoksemaan ja rullaamaan.
Nyt taas ainakin 2vko paussilla kun vanha vaiva alkoi vihoittelemaan :(
Mutta joo. Kärsivällisyyttä tauot vaatii, ja etenkin treenien uudelleenkäynnistys.
Mä aloitin tosi varovasti, polven lihaksiston treenauksella, sitten kuvioon mukaan kävelylenkit ja edelleen hölkkä ja juoksu. Malttia vaati etenkin olla alkuun juoksematta joka päivä, tai edes joka toinen tai kolmas... Ja niin, tänkin hetknen tilanne taitaa olla ihan omaa tyhmyyttä kun tuli vähän reviteltyä liikaa..
Mutta joo, kärsivällisyyttä ja pirteää mieltä.