Seurustelen toista vuotta. Ja poikaystäväni kanssa samat ongelmat tulee jatkuvasti esiin.
Hän nukkuu lähes joka päivä pitkälle iltapäivään ja tekee ohareita kun pitäisi lähteä yhdessä jonnekkin aamulla. Ymmärrän kyllä satunnaiset vahingot mutta kun tämä on toistuvaa (joka toinen päivä). Joudun herättämään puhelimella poikaystäväni ja hän sanoo että nousee heti mutta kun soitan jonkun ajan päästä hän ei vastaa puhelimeen ja myöhemmin selviää että hän oli nukahtanut uudelleen.
Olen yrittäny lähestyä asiaa lempeästi, auttavasti, raivoten, anoen mutta aina loppujen lopuksi päädytään samaan. Enkö ole heräämisen arvoinen jos ollaan sovittu jotain? Jos hän haluaakin nukkua miksi ei sano sitä suoraan vaan antaa minun odottaa turhaan?
Ja sitten kun lopulta sanon etten jaksa enää näin typerästä asiasta riidellä että jos hän ei saa asiaan muutosta niin lähden. On sitä helpompiakin tapoja seurustella... hänen mielestään menen liian pitkälle ku uhkailen erolla!
Ja sitten on toinenkin juttu.
Hänellä on koko seurustelumme ajan ollut toinen naisystävä siis ihan ystävänä. He ovat tunteneet toisensa jo monta vuotta ennen minua ja koskaan ei oo kuulemma ole ollut heidän välillään mitään. Hyväksyin sokeasti aikaisemmin sen kun hän lähti iltasin teelle sen naisen luo sen jälkeen kun oli ollut minun kanssani. Ja hän meni monesti myös riitojen yhteydessä tämän naisen luo. Ja muutenkin yhdessä juhlimaan ( jopa minun syntymäpäivänäni hän oli alkuillan naisen luona ja nähtiin vasta baarissa!). Syy miksi katoin tätä touhua on se etten koe tätä toista naista mitenkään viehättävänä eikä pidä tietääkseni poikaystävänikään. Olen myös itse ollut naisen luona kylässä poikaystäväni kanssa ja hän on ihan mukava tyyppi.
Olen varma asiasta että poikaystäväni ei ole kiinnostunut hänestä mutta alan olla todella vakuuttunut siitä että tämä toinen nainen on (soittelee ja tekstaa poikaystävälleni viikonloppuisin yöllä ja pyytelee luokseen ja myöskin kun poikaystäväni oli armeijassa viestejä tuli sinnekkin).
Kielsin poikaystävääni enää vastaamasta hänelle. Toistaiseksi lupaus on pitänyt. Mutta on niitä aikaisemmin rikottukkin. Välillä ihmettelen miten viitsin katsoa tällaista.
En väitä että itse olen täydellinen. Olen tehnyt virheitä mutta en kuitenkaan toista niitä samoja jatkuvasti. Haluan vaan muiden mielipiteitä tähän asiaan. Mitä te muut tekisitte minun asemassani? Tulen hulluksi.
Hän nukkuu lähes joka päivä pitkälle iltapäivään ja tekee ohareita kun pitäisi lähteä yhdessä jonnekkin aamulla. Ymmärrän kyllä satunnaiset vahingot mutta kun tämä on toistuvaa (joka toinen päivä). Joudun herättämään puhelimella poikaystäväni ja hän sanoo että nousee heti mutta kun soitan jonkun ajan päästä hän ei vastaa puhelimeen ja myöhemmin selviää että hän oli nukahtanut uudelleen.
Olen yrittäny lähestyä asiaa lempeästi, auttavasti, raivoten, anoen mutta aina loppujen lopuksi päädytään samaan. Enkö ole heräämisen arvoinen jos ollaan sovittu jotain? Jos hän haluaakin nukkua miksi ei sano sitä suoraan vaan antaa minun odottaa turhaan?
Ja sitten kun lopulta sanon etten jaksa enää näin typerästä asiasta riidellä että jos hän ei saa asiaan muutosta niin lähden. On sitä helpompiakin tapoja seurustella... hänen mielestään menen liian pitkälle ku uhkailen erolla!
Ja sitten on toinenkin juttu.
Hänellä on koko seurustelumme ajan ollut toinen naisystävä siis ihan ystävänä. He ovat tunteneet toisensa jo monta vuotta ennen minua ja koskaan ei oo kuulemma ole ollut heidän välillään mitään. Hyväksyin sokeasti aikaisemmin sen kun hän lähti iltasin teelle sen naisen luo sen jälkeen kun oli ollut minun kanssani. Ja hän meni monesti myös riitojen yhteydessä tämän naisen luo. Ja muutenkin yhdessä juhlimaan ( jopa minun syntymäpäivänäni hän oli alkuillan naisen luona ja nähtiin vasta baarissa!). Syy miksi katoin tätä touhua on se etten koe tätä toista naista mitenkään viehättävänä eikä pidä tietääkseni poikaystävänikään. Olen myös itse ollut naisen luona kylässä poikaystäväni kanssa ja hän on ihan mukava tyyppi.
Olen varma asiasta että poikaystäväni ei ole kiinnostunut hänestä mutta alan olla todella vakuuttunut siitä että tämä toinen nainen on (soittelee ja tekstaa poikaystävälleni viikonloppuisin yöllä ja pyytelee luokseen ja myöskin kun poikaystäväni oli armeijassa viestejä tuli sinnekkin).
Kielsin poikaystävääni enää vastaamasta hänelle. Toistaiseksi lupaus on pitänyt. Mutta on niitä aikaisemmin rikottukkin. Välillä ihmettelen miten viitsin katsoa tällaista.
En väitä että itse olen täydellinen. Olen tehnyt virheitä mutta en kuitenkaan toista niitä samoja jatkuvasti. Haluan vaan muiden mielipiteitä tähän asiaan. Mitä te muut tekisitte minun asemassani? Tulen hulluksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tottakai olet kurkkua myöten täynnä. Lakkaa paimentamasta poikaystävää. Onko herättelystä ja soitteluista ollut apua? Ei ole, siis lopeta se. Totuus on mielestäni se, ettei sitä kiinnosta pätkän vertaa lähteä mukaasi. Kukaan ei ole niin unelias, ettei saa tarpeen vaatiessa itseään sängystä ylös. Tai jos on, ei ainakaan sovi mitään tapaamista ja sanoo sen myös suoraan. Tosi epäkohteliasta roikuttaa ketään tuolla tavoin. Tekeekö hän muuten samoja ohareita muillekin vai pelkästään sinulle?
Toisesta naisesta.. hmm. Minä en ihan niele noin tiivistä ystävyyttä. Kaikkein helpointa olisi kysyä asiaa aivan suoraan seuraavan kerran, kun olette kaikki koolla. Nimittäin jos ne kerran ovat niin hyviä ystäviä, niin poika on varmasti sanonut epäilyistäsi ystävätytölle, joka varmasti olisi halunnut rehellisesti selvittäää asian kanssasi ja hälventää epäilyt. Mutta jos on hiljaa, todennäköisesti kärkkyy poikaystävääsi ja yrittää saada teidät riitelemään/eroamaan.
Sano suoraan, kysy suoraan. Älä räyhää, vaan lataa faktat päin naamaa. Älä esitä ratkaisuja vaan anna muitten nähdä vaihteeksi vaivaa. Ilmeisesti ette asu yhdessä, joten siinäkin mielessä sulla on helpompaa ottaa hiukan etäisyyttä. Jollei poika pian ilmesty aamulla pirteänä ovellesi hakemaan sopimillenne treffeille, dumppaa koko tyyppi ja etsi arvoisesi mies.
Moni muu on sanonut mulle samaa. Ja olen erittäin kiitollinen rehellisestä mielipiteestä ja olen samaa mieltä ! Mielestäni tuo on jätkältäni erittäin välinpitämätöntä. Aina kuitenki lupaukset paremmasta saa mut hämmentymään ja lopulta taipumaan. Uskon aina kaiken lapsellisesti ja sokeasti ja sitten taas petyn. Olen sanonut suoraan jätkälleni että häntä ei kiinnosta minä ja minun tunteeni. Mutta hän väittää muuta. Teot kertovat kuitenkin enemmän.
Olen samaa mieltä myöskin siitä että nyt on hänen vuoronsa tehdä jotain asialle ja vielä kaiken lisäksi hyvittää kaikki minulle. Typerää on että annoin ymmärtää eilen että suhteemme on vaakalaudalla, ja muutaman anteeksipyyntö viestin jälkeen (joihin en vastannut) jätkästä ei oo kuulunu mitään. Uskon että tätä hän haluaakin. Olla minusta erossa. Muuten hän näkisi vaivaa että asiat järjestyy!
Paskamaisinta tässä on se että hän on ensimmäinen poikaystäväni (olen 19 v) ja en tiedä paremmasta. Välitän hänestä todella enkä voi tajuta miksi joudun aina kerjäämään itsestään selviä asioita! Jos tämä on tällaista kahden vuoden jälkeen niin mitä se on myöhemmin? En vain ymmärrä miksi en saa tarpeekseni. Katson tätä kerta toisensa jälkeen ! Harmittaa rakastaa toista kun ei saa samalla mitalla vastakaikua.
Ja mitä tulee tähän naisystävään. Olen puhunut hänenkin kanssaan asiasta. Hän kielsi kaiken humoristisesti mutta ei tunnu kuitenkaan ymmärtävän sitä että viikonloppuisin poikaystäväni ( AINAKIN LUULLAKSENI) on mielummin tyttöystävänsä eli minun kanssa. Hän ei lopeta viestittelyä ja hiillostamista. Vaikka hänellä olisikin tunteita ei sitä ainakaan minulle myönnetä. Ja vaikka poikaystäväni nyt lupasikin ettei ole hänen kanssaan niin sitä en usko ... ainakaan vielä.
Tiedän että ansaitsen parempaa kohtelua mutta asian hyväksyminen vie ilmeisesti aikaa ettei poikaystäväni taidakkaan olla minussa niin kiinni kuin minä hänessä.
Mutta hänen kanssaan en enää ole. Ei ennen kuin tosiaan hän on yhdeksältä aamulla ruusujen kanssa ovella.
Kysymys: Sanotaan että toista ei voi muuttaa. Vaikka hän tekisikin kaiken oikein lepyttääkseen minua niin miten voin tietää että hän ei taas repsahda siihen samaan?
että jos se johtuu jostakin? Ja sitäpaitsi toiset tarvitsee enemmän unta kuin toiset, syystä tai toisesta
.
Monet asiat tekevät nykyäikana ihmisille väsymystä esim. huono ravinto vitamiinin puute jne.
Olen kuunnellut ihmisiä, jotka ovat ottaneet ravinnon lisäksi jotakin mikä antaa lisäenergiaa ja heistä on tullut sen jäleen virkeitä.
Esim. Herbalife on sellainen, jota monet kehuu, että kun ei jaksa, että se anta voimaa. Ja ihmisistä on tullut virkeitä kun on käyttänyt sitä.
Ja onko hän terve ruumiillisesti?
Joskus joku ihminen on saattanut olla toisten mielestä laiska ja saamaton. Mutta vuosien saatossa hänestä onkin saattanutlöytyä jokin sairaus esim. heikko sydän.
Ei asiat sins ole niin yksinkertaisia kun ne monesti näyttää.
Miksi ette kävis jonku ammatti-ihmisen luona, joko yhdessä tai erikseen? Sellaisen, jolla on taito auttaa ja joka välittä vilpittömsti ihmisistä ja osaa ajatella toisen parasta.
jossa vaan yritetään särkeä suhde.
Asiathan pitäis korjata niin, että se suhde ei särkyisi ja selvittää asiat.
Aikaisemmin jo mainitsin että olen yrittänyt kaikkea. Olen ottanut huomioon senkin että se voi johtua muustakin. Olen kehottanut vaihtaan ruokavaliota ja muuta mutta enhän voi olla vahtimassa että hän ottaa kaikenmaailman vitamiinit ja syö salaattia tai jotain..
Tuntuu että toinen ei edes halua muuttua. Jos haluaisi hän tekisi jotai asian eteen. Kyse ei ole siitä etteikö hän heräisi.. ainakaan enää. Vaan siitä että hän jatkaa nukkumista vaikka joku on jo herättänyt. Päättää torkkua vielä hetken, vaikka varmasti tietää ettei se kannata. Hän myöntää että koko juttu on ongelma mutta minun tehtäväni ei ole ratkaista sitä vaikka haluankin auttaa! vai onko??
Tarkoitukseni ei ole täällä pohjustaa eroa. Jos sitä haluaisin en olisi täällä jankuttamassa asiasta! Olen vain niin turhautunut etten tiedä mitä enää tehdä. Kurjaa jos vain minun takiani tämä suhde pysyy yllä.
Auttaako herbasi myös tunteitten muuttumiseen? Jaksaahan miekkonen viettää aikaa myös ystävänsä seurassa? Sitäpaitsi läheiseksi tuntemalleen ihmiselle varmasti puhuisi fyysisestä väsymyksestään ja pyytäisi tukea tai neuvoja.
Tuollaiseen tilanteeseen tavalliset nuoret ihmiset eivät todellakaan tarvitse mitään ammattiapua, vaan asiat on selvitettävä ihmisten itsensä kesken. Joskus suhde päättyy tai kaikki kääntyy sittenkin hyväksi. Sitä kutsutaan elämäksi ja kasvamiseksi. Nuo asiat tulevat meillä kaikilla eteen ja joskus se valitettavasti kirpaiseekin.
Mielestäni on tosi hienoa, että Kurkkuamyötentäynnä haluaa miettiä asioita perinpohjin myös muitten kuin itsensä kantilta. Toivotan parhainta syksyn jatkoa, miten ikinä käykään!
Kiitos sipuli4eva herättävistä suorista kannanotoista ! Ja hyvää syksyn jatkoa sinullekkin :)
Pystyn samaistumaan sun tunteisiin ja aiheeseen paremmin kuin hyvin.Minulla on naisystävällä samanlaisia piirteitä hyvine selityksineen...sillä poikkeuksella että olen nähnyt sen verran paljon vaivaa että hän on palanut kertomuksien oikeellisuudesta.(valhetta vain kaikki)ja samalla lailla hänellä on mies puolinen "ystävä joka pahimmassa tapauksessa löytyy hänen kotoa kylästä puolenyön jälkeen kun sinne onkin mennyt ilmoittamatta.(vielä he eivät ole löytyneet samasta sängystä)enkä sitä kyllä jää odottamaan.asiat on tällähetkellä puhtaalla valehtelulinjalla mutta tuskin muuttuu.Ongelmana meillä on kotien väli 750 km.Kuitenkin kaikkeen mikä olisi yhteiseen tulevaisuuteen edistävää tuntuu löytyvän selityksiä miksi ei näin voi toimia.Eikä hänellä ole selkärankaa katkaista välejä tuhon ns.ystävään joka pyytää rahaa jopa 1,5 km autimatkasta joka olisi samaan suuntaan,(kyseinen ystävä kyllä keitättää kahvit tai on keitättänyt satoja kertoja syönyt useasti mutta eihän aivoton niitä millään tavoin huomioi)myös ihmettelen asian ymmärtämistä tyttöystävän suunnasta.Joku on todennäköisesti se syy miksi tämä jatkuu jota ei minulle kerrota.
Itse olen nyt päättänyt tehdä lopun tästä mahdollisimman pian.suhde on kestänyt 1,5 vuotta.
Etä suhde ei pelaa jos luotto katoaa,eikä näköjään ole itsestään selvyys kaikille olla niin kuin puhuu tai on sopinut.
Toista ihmistä ei voi muuttaa. Älä turhaan yritä. Lopulta huomaat saman asian kuitenkin, mutta olet saattanut tuhlata sen ymmärtämiseen vuosia elämästäsi.
Pahinta tässä tilanteessa on se että poikaystäväni naisystävä on ollut alun alkaen kuvioissa. Eli minulla ei tavallaan ole ollut ainakaan alkuaikoina oikeutta (tai pokkaa) kieltää heidän ystävyyttään. Niinpä koko juttu kasvoi tavallaan mukaan. Ja nyt kun sanon asiasta kun ollaan jo hyvän aikaa seurusteltu niin vaikutan kohtuuttomalta?? ärsyyntyminen asiaan kasvoi pikkuhiljaa, kun poikaystävä heittää minut illalla kotiin ja sanoo menevänsä naisystävän luo käymään. Kaikki on periaatteessa ollut ns. viattomalla pohjalla. Mutta olen ollut sokea. Todella.
Joku sanoi että voi olla että naisystävällä on jotakin mitä minulla ei ole. Voi olla niinkin.. ja siihen tulokseen olen itsekin tullut. Kieltämättä kirpaisee.
Nyt olen vetänyt jyrkän linjan. En edes vastaa poikaystäväni puheluihin ja viesteihin ellei nainen katoa meidän elämästämme ja toi nukkuminen ei muutu sellaiseksi kuin muillakin ihmisillä. Olen katsonut tätä aivan liian pitkään. Päätöksestäni on kulunut viikko eikä poikaystäväni ole käynyt edes ovella. Muutama viesti iltaisin ei riitä sovitteluksi. En voi uskoa että minä olen pitänyt kaikkea yllä.
Ja joku sanoi myös ettei toista voi muuttaa. Eipä niin. Olen sen huomannut. Kaikki tämä on uskomattoman typerää ja surullista.
tiedän miltä tuntuu, valitettavaa minun tapauksessa oli se että mieheni petti "naiskaverin" kanssa minua. Vielläkin varmaan kieltäisi asian, mutta kyllä oma sydän ja muiden kertomat jutut kertoo toista.
Kuullostaa ehkä siltä että tämä sinun miehen naisystävä ehkä antaa jotain mitä sinulla ei ole...niin raaltakin kun se kuullostaakin.
Välillä on vain pakko kuunnella mitä sydän sanoo, minulla se on ainakin osunut aina oikeaan.
jaksamisia :o)
No minkä takia sun pitää olla ain menossa johonkin heti aamusta? Mikset voi antaa toisen nukkua jos nukuttaa? Tylläisitkö muka itse siitä, jos sua oltaisiin repimässä jokapaikkaan aamuisin aina sillon kun sulla kerrankin olisi aikaa nukkua pitkään?
Etkö sä itse pysty sovittamaan omia tapojasi niin, että molemmat olisitte ttytyväisiä? Vai onko sulle tärkeämpää että hän aina tekee kuten sinä määräät?
Yleensä jos seurustellaan jonkun kanssa, niin sillon molemmat joutuu joustamaan. Jos toinen on aamuuninen niin sitten yritetään löytää sopivampi aika myöhemmin päivällä, ei sen luulisi olevan niin vaikeaa.