Tästä on varmasti käyty monia keskusteluja, mutta nostetaampas asia jälleen kerran esiin. Voiko mies ja nainen olla ystäviä? Voiko olla ystävä jonkun kanssa, jonka kanssa voisit kuvitella seurustelevasi, harrastavasi seksiä?
Minulle on monia kertoja käynyt niin, että kuvittelen olevani vain kaveri jonkin miehen kanssa kunnes tämä tunnustaa tunteensa. Myös olen huomannut tapahtuvan toisin päin, eli joku kaveri mieheni alkaa kiinnostaa. Juuri eilen vietin todella mukavan illan erään vanhan kaverini kanssa, josta huomasin kehkeytyneen varsin salskea nuori mies. En siinä sitten voinut olla miettimättä, voisiko meistä tulla jotain muutakin kuin ystäviä. Myös omakohtaiset kokemukset tervetulleita.
Minulle on monia kertoja käynyt niin, että kuvittelen olevani vain kaveri jonkin miehen kanssa kunnes tämä tunnustaa tunteensa. Myös olen huomannut tapahtuvan toisin päin, eli joku kaveri mieheni alkaa kiinnostaa. Juuri eilen vietin todella mukavan illan erään vanhan kaverini kanssa, josta huomasin kehkeytyneen varsin salskea nuori mies. En siinä sitten voinut olla miettimättä, voisiko meistä tulla jotain muutakin kuin ystäviä. Myös omakohtaiset kokemukset tervetulleita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mies ja nainen voi olla ystäviä keskenään. Suurella todennäköisyydellä ihastuminen hiipii kuvioihin jossain vaiheessa. Eri asia on mitä tälle tunteelle tekee. Kun toisen tunteista ei kehtaa kysyä / olla varma.
Itse olen mies ja syvästi kiintynyt naispuoliseen ystävääni. En kuitenkaan aja asiaa seurustelun tai seksin suuntaan. Niin on hyvä kuin käy.
Mä todella toivon samaa. Jotenkin on luonnollisempaa kaveerata naisen kuin miehen kanssa. Naisen ajatusmaailma on vaan mahdoton ymmärtää miehelle.
Jompikumpi aprikoi ihan satavarmasti tuota asiaa. Jokikinen naispuolinen ystäväni on joko vanha hoito tai sitten niiden kanssa on ollut muuta vispilänkauppaa.
"ystävä poika.. ..vai mahdollinen poikaystävä ?"
Miksi tuollaista asiaa kannattaa pohtia ? Jos (molemminpuolista) kiinnostusta on olemassa, kiinni kuin sika limppuun. Tosiasia on nimittäin se, että aina löytyy tekosyitä sille, miksi en voi tutustua, seurustella tai elää toisen kanssa. Lopulta käy niin, että saa todella elää yksin.
Lopettakaa turha miettiminen, ja tehkää asialle jotakin.
Oon ollut erään poijan kanssa kavereita sen syntymästä asti. Ite olin sillon kolme vuotta vanha. Siitä asti ollaan oltu kuin sisarukset, ehkä tästä johtuukin se miksi ei mitään tunteita ole. Nuoren miehen ulkonäössä eikä luonteessa todellakaan valittamista, mutta ei oo tunteita. Ystäviä aina ja ikuisesti varmastikin :)