Kuinka moni on jo etsinyt itselleen venäläisen vaimon?
Itselläni on venäläinen vaimo ja sekunttiakaan en vaihtaisi pois yhteisestäajasta.
Miten yhteiselo muilla on sujunut?
Itselläni ei ole ollut mitään ongelmia. Enkä usko sellaisia edes tulevan.
Itselläni on venäläinen vaimo ja sekunttiakaan en vaihtaisi pois yhteisestäajasta.
Miten yhteiselo muilla on sujunut?
Itselläni ei ole ollut mitään ongelmia. Enkä usko sellaisia edes tulevan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vaimo on venäläinen ja voin kertoa ilman sen suurempia yleistyksiä et vetää "suomimuijia" 6-0 niin että heilahtaa.
En ole sen jälkeen, kun tapasimme saanut enää koskaan tarjolle ranskalaisia ja nakkeja ala "suomitypy".
Nyt syödään kunnon lihaa ja sapuskat ovat muutenkin aivan toista maata kuin nämä ranskalaiset/valmis ruoka mussuttajat.
Makkari osastolta voin kertoa sen verran ettei tarttee kyl vieraisiin lähtee tai pitäskö sanoa ettei enää kykene ;)....kyllä muija imee viimosetkin mehut pihalle ja sit vasta nukutaan raukeina.
Ja ettei kaikki olisi ruusuilla tanssimista niin pieni varoituksen sana: venäjältä löytyy TODELLA kauniita ja rehellisiä kunnon naisia, mutta.....löytyy myös "huijareita".
Mitään ongelmaa ei tule JOS käyttää OMIA aivoja ja ajattelee järkevästi asioita ja sitä miten niiden tulee mennä.
Kukin taaplatkoon tyylillään minä olen myös valinnut omani :)
mut vähänkin harjaantunut osaa kyllä erottaa ne, sanotaan että niitä on joitakin tuhansia mutta vapaita naisia kun on kymmeniä ellei satoja tuhansia niin aika vähän niitä lopuksi on suhteessa
Itselläni on myös venäläinen vaimo, naimisissa pian 5-vuotta, yhteistä elämää takana pian 8 vuotta.
Haluaisin lisätä oman kommenttini tuosta ruokakulttuurista - aika jännää että näyttää olevan samalla tavalla myös muilla Suomi-Venäjä pareilla.
Nimittäin myös meillä on mikro/valmisruokailu, pikaruoka, tarjousmakkarat, hampurilaiset ja pitsat muuttuneet täysin laaturuokailuun.
Vaimoni laittaa viikon jokaisena päivänä meillä kotiruokaa, on perunoita, oikeaa lihaa, kalaa, keittoja ja paljon salaatteja ja kasviksia.
Uskon, että omat ruokailutottumukseni ovat ottaneen aimo harppauksen terveellisempään suuntaan sitten poikamiesvuosien ja suomalaisen ex-naisen jälkeen.
Tekeekö vaimosi jo parempaa maksalaatikkoa kuin äitisi? Sori, en vain tajua näitä miehiä, joita hoivataan kuin lasta. Toivottavasti sinä edes olet se, joka siivoaa. Ja joka päivä, eihän se ruoka ilmaiseksi tule.
Palstan vastustajat manaavat monikulttuurisuhteet tuhoon lähes automaattisesti. Minulla ei ole suhdetta Venäjän suuntaan, mutta kiva aina välillä lukea jotakin positiivista, varsinkin että vaimo on miehelle noin rakas ja tärkeä :-) Mitä turhaa sitä väkisin tekohengittämään suhdetta oman maalaiseen puolisoon jos se itselle sopivampi ja "ongelmattomampi" löytyy vähän kauempaa!
Kyllä vaimo on rakas. Rikkautta on saada tutustua ja oppia kotimaisen kulttuurimme lisäksi toistakin kulttuuria ja tapoja. Sekä ennakkoluulottomasti saa itse tutustua ison naapurimme asukkaisiin (vaimon tuttaviin ja sukulaisiin) ja sellaisiin paikkoihin, joihin itse ei olisi ikinä löytänyt.
Toinen mies kehui ruokia. Itse olen samaamieltä nälkää ei todellakaan tarvitse nähdä. Minulla on myös (ex:n) pizzat/pizzataksit vaihtuneet kokolihaan ja salaatteihin. Pöytä aina notkuu ruokaa. Oikeaa ruokaa.
Allekirjoitan myös täysin toisen miehen kommentit seksistä.
Muitakin asioita toinen mies toi esiin, mutta en niitä nyt tähän hätään muista.
Kertokaa lisää kokemuksianne. Kyllä täällä varmaan on muillakin venäläisiä vaimoja ja saahan sitä kertoa jos jollain on venäläinen mies.
En minäkään laita miehelleni valmisruokia tms KOSKA en syö sellaista moskaa itsekkään, että älähän yleistä!!! Huolehdin muutenkin ulkonäöstäni (kuntoilen JOKA PVÄ, pukeudun aina kauniisti ja olen huoliteltu), eikä mieheni todellakaan juokse vieraissa. Se että sinä et ole saanut tadokasta suomalaista naista EI tarkoita että sellaisia ei olisi. Olemme olleet yhdessä yli 7 vuotta ja kokoajan suhde vain paranee...myös seksi...ja mikä parasta mieheni tietää että olen hänen kanssaan koska rakastan häntä, en sen takia että tarvitsin Suomen kansalaisuuden...
Minun aviomieheni on venäläinen. No eipä ole paljon valittamista, jos totta puhutaan :-) Hommat luistavat paremmin kuin mainiosti joka saralla...
Juu, Venäjällä arvostus ruokaa kohtaa on eri luokkaa kuin täällä Suomessa. Laittoipa mies minut opettelemaan ruoan laittoa, ja siitä onkin tullut kiva yhteinen harrastus.
Mutta kaikista parhainta tässä suhteessa on se, että hän kohtelee minua naisena, eikä minään jätkäkaverina, niin kuin suomalaisilla miehillä valitettavasti hyvin usein on tapana. Enkä syytä siitä pelkästään miehiä, syytä löytyy myös naisista. Mutta minulle tämä vanhanaikaisempi asetelma sopii oikein hyvin :-)
Hienoa. Ehkä sinä osuit ytimeen oikein todella...
"kaikista parhainta tässä suhteessa on se, että hän kohtelee minua naisena"
Minä nimittäin itse koen, että minua kohdellaan miehenä ja tottakai minä kohtelen vaimoani naisena. Tarkoituksenamme on täydentää toinen toistamme. Enkä voi olla hehkuttamatta sitä, että hän todella tietää olevansa nainen ja hän on ylpeä siitä. Se on jotain ihmeellistä ja uskon sen kumpuavan venäläisestä kulttuurista.
Hienoa, että palstalta löytyi nainen jolla on venäläinen mies. Saimme toisinpäin olevaa näkökulmaa keskusteluun. Kiitos.
En voisi kuvitella reaktiotani, jos poikaystäväni kehuisi suhteet ja tunteet-palstalla kokkaustaitojani! Ja sitten laittaisi sen kansalaisuuteni piikkiin. Muutenkin on niin naurettavaa lukea tällaisia kommentteja, että "venäläiset laittaa aina parempaa ruokaa" tai "suomalaiset eivät pidä kotiaan siistinä". Tunnen venäläisiä, muitakin kuin poikaystäväni, ja tunsin heitä jo monta vuotta ennen kuin tapasin hänet. Tunnen maahanmuuttajia, tunnen Venäjällä aina asuneita venäläisiä. Olen saanut eteeni vieraisilla niin kuivaa leipää kuin neljän ruokalajin "iltapaloja". Olen ollut läävissä, joissa ei koskaan olla luututtu lattioita, sekä Moskovan eurotaloissa. Olen kuunnellut tyhmiä tsuhnastereotypoita sekä koskettavia, viisaita tarinoita. Tarkoitukseni ei ollut briljeerata vaan repäytyä irti aivan ahtaimmista keskustelun väylistä. Venäläisille itselleen on ollut vuosisatojen tehtävä määritellä, mikä niin suurta ja laajalle levinnyttä, niin kauan eri yhteiskuntaluokkiin jakautunutta kansaa yhdistää. Ihanaa, että joku suomalainen tosimies saa sen mahtumaan hyvään ruokaan, naisellisuuteen ja kiihkeään seksiin. No, mitä kukin hakee. Ymmärrän kyllä, ettei kellään ole oikeutta puhua kuin omasta puolestaan. Ehkäpä minäkin sitten listaan tähän poikaystäväni piirteitä, joista pidän:
- Häntä ei ole "aivopesty" isänmaallisuuteen. Hän pitää Voiton päivää tekosyynä ryyppäämiselle. Hän tuomitsee patsasjupakan Tallinnassa. Hän naureskelee Putinin demokratialle. Tykkään keskustella politiikasta hänen kanssaan, hän briiffaa minulle uskomattomimpia hölynpölyjä venäläisistä lehdistä.
- Hän harjoittelee suomea, mikä on todella kaunis ele. Saan hassuja tekstiviestäjä! Hän ei häpeä yhtään tehdä virheitä. Tulee ihan mieleen se vitsi kahdesta venäläisesti Rivieran rannalla, ennen kuin lähtevät iskemään tyttöjä(tiedättehän?)
- Hän ei ikinä ole huomauttanut, paljonko tapailuuni on palanut rahaa , matkalippuja tai ajokilometrejä.
- Hänet on kiva viedä suomalaisiin baareihin! Karaokeen, kaupungin halvimman oluen räkälään, teinidiskoihin, sedun muka-hienoihin ylihinnoiteltuihin paikkoihin...ja aina hänen on onnistunut pysyä diskreettinä.
- Hänen mielestään seurustelimme ensisuudelmasta lähtien. Kuka ei olisi sulanut tuollaisen sinisilmäisyyden edessä?
Käykö vaimonne töissä? Itselläni ei ole aikaa kokkailla paremmin, vasta kuin viikonloppuna. Työmatkatkin jo yksistään vievät aimo ajan päivästä. Onneksi minulla on suomi-mies, joka tykkää kokata viikolla :)
ole mistään kansalaisuudesta kiinni.
Sitäpaitsi tavattoman moni suomalainen mies suhtautuu sovinistisesti venäläisiin naisiin.
Hymy huulilla lueskelin noita juttuja. Mä olen itse suomalainen, mutta seurustellut ainoastaan venäläisten miesten kanssa. Miksikö? Siksi, että hyvässä ja pahassa haluan Miehen isolla M:llä. Jos venäläinen nainen pitää kodin kunnossa, sängyn lämpimänä ja kokkaa herkullista ruokaa, niin tässäpä teille suomalisille jurrikoille syitä, miksi venäläinen mies on parempi. Hän on kohtelias ja miehekäs. Avaa oven, auttaa laukkujen kanssa, maksaa ravintolassa, kantaa kauppakassin, kehuu naisen ulkonäköä ja kaikkea muuta "vanhanaikaisen romanttista". Mutta ei tämä ilmaiseksi tule. Minä, suomalainen natasha, laitan melko venäläistyylistä ruokaa, eikä meillä juurikaan eineksiä pöydässä näy. Pidän huolen töiden ohella kodista ruoanlaiton lisäksi. Mies puolestaan kantaa vastuunsa "miestentöistä", huoltaa ja korjaa autot ja tekniset laitteet. Niin alhainen en ole, että alkaisin vertailemaan suomalaisten ja venäläisten mieskuntoa makuukamarin puolella, sillä eihän minulla suomalaista ole ollut, eikä tule. Kai se on jo tottumuskysymys. Minä kuulen mieluumin omalta rakkaalta "ja ljublju tebja" kuin samaa sönkötystä suomeksi. Niin, kotikielenähän on ollu venäjä. Ette te suomalaiset venäläisen naisen saanut jurrikat niin erityisiä ole. Venäläisen naisen kanssa olo ei vaadi minkäänlaisia uhrauksia tai taitoja. Venäläisen miehen kanssa sen sijaan saat pistää elämänarvosi uusiksi, hyvässä ja pahassa. Mutta sellainen se on...venäläinen rakkaustarina...
Olen tavannut useita suomalaisia miehiä jotka ovat naimisissa ei-suomalaisen kanssa. Melkein kansallisuudesta riippumatta ensimmäinen asia mikä mainitaan erilaisena suomalaiseen naiseen verrattuna on ruoka, ja aina ero on ollut parempaan suuntaan. Enkä nyt tarkoita pelkästään italialaisia tai ranskalaisia naisia - niissä maissa kun ruoka on usein elämäntapa - vaan lähes kaikkia kansallisuuksia. Ilmeisesti Suomessa syödään suhteessa runsaasti valmisruokia.
ps. Oma vaimoni on Aasiasta ja meillä ei ole koskaan pöydässä valmisruokia tai puolivalmisteita.
Smetana vetää miehen hiljaiseksi ,koska miehet ovat yksinkertaisia ja se on todettu erittäin epäterveelliseksi(yksinkertaisuus ja smetana:))))))).
erityisen muikialta haisoo ;D
Ihan totta. Ruoka ja yhteinen ateriointi on myös omasta mielestäni todella tärkeää parisuhteessa. Mieheni kanssa harrastamme ruoanlaittoa aromikkaista luomutuotteista, myös matkoilta tuomme mausteita ja herkullisia ruokaöljyjä tuliaisiksi. Minusta on myös ihana tulla töistä kotiin jos toinen on jo ehtinyt aloittaa ruoanlaiton, niitä tuoksuja on hieno seurata kotiovelle. Ex-poikaystävä eli pelkällä voileivällä ja nakeilla, se oli ankeaa. Pöydän kattaus oli hänestä ajanhukkaa. Hän myös luki lehteä ruokapöydässä. Korkeintaan lasagne kävi kaikessa tirisevässä rasvaisuudessaan kaupaksi myös kotona tehtynä. Eksoottiset viritykset ja vihanneshöystöt jäivät syömättä.
Kävin juuri Suomessa lomalla ja ostin pakolliset ruispalat tuliaisiksi. Suomalainen marketti on hyvin varustettu, mutta siellä tuoksui lähinnä muovipussiin pakattu leipä. Kovin neutraalia ja mielikuvituksetonta taitaa tavallisen suomalaisen ruokailu olla moneen muuhun kulttuuriin verrattuna. Minusta hienoa jos kulinaristit löytävät toisensa kulttuurirajojen ylitse :-)