Miten olet alunperin lihonut? Minä lihoin sillä että en liikkunut kuin vain keittiön ja olohuoneen väliä jos en kaupassa ollut. Esim spagetti annokseen pistin PALJON juustoa ja annoskin oli aika valtava, ja niitä tuli syötyä usein. Karkkia oli usein myös, suklaalevy saattoi mennä hetkessä ja päälle sipsit ja popparit ja muuta irtomakeista ja suklaapetukkaa ja mehua ja kahviin pistin yhdessä vaiheessa vähintään 4 lusikallista sokeria!Ruokaa piti olla paljon ja sen piti olla herkullista. Leipää saattoi mennä useita siivuja päivässä,päällä makkaraa ja juustoa ym. Täytekakku meni parissa-kolmessa päivässä, pullapitko päivässä ym. Ja kaikki telkkaria katsellen... Näin jälkikäteen ihan hirvittää, uskomatonta että olen saattanut tehdä niin! Nykyään en syö mitään noista ja harvoin tekee enään edes mieli. Paitsi spagettia ja sitä ihanaa juustoa ja niitä ihania "napsahtavia" nakkeja, mutta en osta ja sillä selvä. Nyt ei ole enään edes televisiota niin tulee liikuttuakin enemmän... Eli eipä tässä olla mitään tekosyitä keksitty,ihan omaa typeryytäni olen lihonut.
Lihomis kertomukseni.
Ei tekosyitä..
3573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa, että olet pystynyt luopumaan noista herkuista, mutta miten teit sen? Miten kauan oot ollu ilman epäterveellisiä herkkuja? Kiitos jos viitsit vastata, sillä se merkitsisi minulle paljon. Olen meinaa itse edelleen tuossa ahmimiskierteessä enkä ole pystynyt sitä lopettamaan, vaikka oon yrittänyt. Ja liikuntaa harrastan lähes päivittäin, mutta ei se auta, kun ahmin liikaa.
Kyllä se aika paljon vaati itsekuria,mutta päätin että haluan laihtua. Siitä on nyt 4kk aikaa. Suunnittelen etukäteen mitä kaupasta ostan ja teen ruokaa vain ja tasan sen verran minkä syön,niin ei voi ottaa lisää jos ei ole mitä ottaa. Kun en kuitenkaan jaksa uutta satsia kokata :) Jos tekee mieli mussuttaa niin ostan kurkkua ja miniporkkanoita,hedelmiä ja joskus joa viinirypäleitä. Kaupassa kierrän karkit ja makkarat ym kaukaa. Sanon vaan itselleni että en noita osta. Alussa tuli sorruttua mutta kun kieltää itseään ja pitää pahana asiana niitä herkkuja ostaa niin kyllä se siitä. Se on vain itsestä kiinni. Joskus olen ostanut yhden pienen jäätelöpuikon (eskimopuikko 100kaloria) kun on oikein kovasti tehnyt mieli hyvää,ja vähän jotain rahkaa mutta vain sen yhden purkin. Kun jättää ostamatta niin niin käy helposti että (minulle ainakin) että poissa silmistä,poissa mielestä. Kun ei ole mitään ahmittavaa niin ei ahmi :)
Olen ollut tukevammassa ja hoikemmassa kunnossa vaihtelevasti, mutta jos nyt kerron viimeisimmän lihoamistarinani :)
Olen aina ollut suht hoikka, pahimmillaan painoindeksini oli kuitenkin 25,7 eli lievää ylipainoa oli. Kuitenkin, olen siis syönyt aina terveellistä perusruokaa, mutta heikko kohtani on ollut herkut (karkit, jäätelö, sispsit) ja, no joo, kausiluontoiset pikaruokapiikit jolloin on tullut baarin jälkeen käytyä kebabilla. Nyttemmin olen vähentänyt baari-illat noin yhteen iltaan kuussa tai harvempaan, joten kebab-houkutusta ei ole niin usein.
Kun nyt viimeksi alkoi paino taas nousta, olin tekemässä lopputyötä ja paria kilpailutyötä koulussa, ja vietin helposti 12 tuntia päivässä koulussa. Kun sitten lounas oli klo 11 ja jäljellä vielä 7-9h töitä, kävin usein ostamassa lähikaupassa suklaalevyn - tai pahempaa, usein kaverini toi sellaisen tullessaan eli en edes mennyt happihyppelylle! Kun sitten tulin kotiin, palkitsin itseni uutterasta aherruksesta karkeilla sun muilla. Olin niin kiinni sokerissa, että sitä on nyt vaikea kuvitella. Ei mennyt päivääkään ilman karkkia, ja ajattelin, että kunhan olen koulun käynyt (kolmisen kuukautta jäljellä), alan keskittymään taas syömiseen. Tuntui vain niin mahdottomalta ajatukselta ottaa vielä yksi lisäprojekti kiireeseen ja stressiin.
Nyt pohdin, olisinko jaksanut raskaita päiviä paremmin, jos olisin syönyt tervellisemmin. Toisaalta sitähän sanotaan, ettei stressitilanteessa kannata yrittääkään alkaa laihduttamaan. En tiedä.
Eli minä lihotin itseni karkeilla, enkä myöskään pitkän päivän jälkeen jaksanut lähteä lenkillekään. Herkuista irti pääseminen oli todella vaikeaa, mutta tässä vähitellen edetään kohti tavoitteita. Karkkilakkoa on kestänyt päälle 2kk, mutta silti edelleen syön välillä jotain herkkua mitä kotiin eksyy kun on kahvittanut sukulaisia tms. En muuten osta kotiin itse mitään herkkuja enää, sillä tiedän, että jos niitä on, syön ne.
Kävin viime viikolla laivalla, ja ostin sieltä kaksi sellaista isoa Toblerone-patukkaa. Ne odottavat tuolla hyllyn perällä nyt karkkilakon loppumista. Karkkilakko taas loppuu, kun puntari näyttää 65 kiloa.
Saas nähdä säilyvätkö ne siellä niin pitkään...?
-174cm, 69kg