Mietityttää se kun en ole vastauksia saanut. Niin voisiko syynä olla se kun asun vanhenpien kanssa kotona. olen kyllä kuvattomana liikkeellä ja tositarkoituksella itselni seuraa haen. Lisäksi kun sen vastauksen saan siis itseni lähettämäänni avaukseen. Niin vastaan siihen sitten heti. Pitäisikö hetki ootella ja ja vastata sitten, ettei tule liian kiinostunutta tai epätoivoista mielikuvaa. Painoakin on pikkusen ehkä liikaa 88 kg ja 180 pitkä. Olen myös koko päivä töissä mutta ilmoitan että aikaa saan järjestettyä. Vai onko se juuri aika mitä teiltä naisilta sitten taas puuttuu ?
Kuinka nopeasti niitä tuloksia voisi odottaa elämä kun on päässy niin sanotusti tylsäksi. Vaapaa aika on niinku makaa aikaa.
Kuinka nopeasti niitä tuloksia voisi odottaa elämä kun on päässy niin sanotusti tylsäksi. Vaapaa aika on niinku makaa aikaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kertoo siitä niille vasta sitten kun on pakko.
Ja ylipäätään naisilta on turha odottaa vastausta, heillä kun on mistä valita. Valitettavasti meidän miesten tosiaan pitää vain yrittää markkinoida itseämme naisille..
Kyllä se aikamoinen turn off on jos 22-vuotias mies vielä asuu kotona... Rippuu tietysti mistä syistä. Jos se on väliaikainen ratkaisu jonkin ongelman takia. Mutta jos olet kokopäivätöissä, niin luulisi sinulla olevan ainakin varaa maksaa vuokraa.
Paino on makuasia. Ei tuo välttämättä liikaa ole, mutta kun monet naiset katsovat sitä kroppaa niin kriittisesti (itse en kuulu heihin).
Ja viel kotona hengaillaan. Jos naiselle ei kelpaa se et asun viel himassa niin ettiköön jonkun joka sit miellyttää. Mitään järkeä muuttaa omaan kämppään ja alkaa maksaan helvetin kallista vuokraa.
Vaikutat epäitsenäiseltä ihmiseltä, jolla ei ole otetta omaan elämään.
Silloin kun rahaa ei ole hirveästi ja vuokriin menee melkoisesti rahaa..
olen kyllä muuttamassa pois kunhan vaan saan töitä sieltä uudesta paikasta. Siihen asti olen ajatellut kerätä rahaa sitten ihan omaan asuntoo.
olen myös miettinyt että pitäisikö jo hakea sieltä paikasta jonne olen ajatellut muuttaa se on vaan reilun sadan kilometrin päässä. no ei kai se matka ongelma sit olis.
Ne, jotka eivät ymmärrä elämän realiteetteja tahtovat olla niitä, jotka ovat "itsenäistyneet" mahdollisimman varhain, eivätkä oikein koskaan oppineet huolehtimaan itsestään saati muista. Minua ennemmin kummastuttaa, jos nuoren henkilön ilman varmoja tuloja on pitänyt muuttaa kotoa, vaikka ei ole etäisyyden tai minkään luomia pakotteita. Tuppaavat olemaan heikosti kykeneviä elämään muiden kanssa ja pahimmillaan vielä oppivat kestämättömät asumistavat elellessään leväperäisesti yksin. Myöhemmin muuttaneista saa parempia kämppiksiä ja ovat muutenkin tasapainoisempia!
Mielestäni se, että joku asuu vanhempiensa kanssa, ei vielä kerro asian todellista tilannetta. Mutta kieltämättä sitä tulee helposti ajatelleeksi, että kotona asuva on jotenkin epäitsenäinen ihminen. Ei kykene hoitamaan omia asioitaan. Varsinkin kun sinulla on kokopäivä työ, mikä tietysti sinänsä on itsessään plussaa, niin vähän pistää miettimään, minkä takia ei hommata omaa kämppää. Kun kerta ei pitäisi olla rahastakaan kiinni. Eli toisin sanoen tulee mielikuva ihmisestä, joka ei halua itsenäistyä ja hoitaa itse omia asioitaan, vaikka siihen ei pitäisi olla rahallistakaan estettä.
Harvan naisen ihannemies kun on henkilö, joka tuppaa pistämään naisen hoitamaan pyykkinsä, siivouksen, kokkauksen jne jne.
Itsekin asuin kotona 22-vuotiaaksi, lukuunottamatta pientä pätkää, jonka asuin itsekseni. Mutta se oli minulle silloin taloudellinen pakko. Minkäänlaisia tuloja ei ollut, enkä halunnut mennä sossun luukulle. Kun sain töitä, aloitin välittömästi asunnon etsinnän ja muutin pois. Olen kuitenkin aina hoitanut omat asiani itse. Vaikka teoriassa asuin vanhempieni kanssa, niin todellisuudessa asuin kuitenkin lähinnä yksin tai siskoni kanssa. Vanhempani kävivät vain nukkumassa yönsä kotona. Tästä syystä olen jo y-asteelta alkaen hoitanut kauppa-reissuja, ruaanlaittoa, taloudenhoitoa, pyykkäystä jne. Olin siis hyvin itsenäinen, vaikka teoriassa asuin porukoilla. Tietenkään sinun tilannettasi en voi tietää.
Asuin pitkään kotona. Tein silti kotitöitä. Avioliitossa tein niitä enemmän kuin pitkään yksin asunut vaimoni.
Olin muutenkin itsenäinen jne.
Jos on sosiaalinen ja seurallinen ihminen eikä ole ihmissuhdeongelmia vanhempien ja sisarusten kanssa, mikä pakko sitä on muuttaa kalliisti erilleen?
On älytöntä, että veronmaksajien rahoja syydetään asumistukina niille, jotka muuttavat erilleen. Maksakoot itse aiheuttamansa kulut!