Olen itse siisti, en mitenkään neuroottinen, mutta viihdyn kodissa, jossa vaatteet säilytetään vaatekaapissa, astiat laitetaan heti syömisen jälkeen pesukoneeseen, kaljapulloja ei jätetä olohuoneeseen, roskat laitetaan roskikeen yms
Avomiehelläni taas on toisenlainen siisteyden taso, häntä ei siis yllä mainittu ja paljon muukaan häiritse yhtään. Riidellään siivomisesta joka päivä, ja minä saan korjailla hänen jälkiään päivittäin. Poikaystäväni on myös saamaton, jos hän lupaa siivota jälkensä tai tehdä jonkun kotityön, sen suorittamista saa osottaa kahdeksankin tuntia ja taas pistää minussa kiukun puolelle. Muillakin elämänaloilla minä saan olla potkimassa häntä eteenpäin. Viimeisin pisara on ollut nyt metsästyskauden ollessa käynnissä se, että ammuksia on ympäri taloa (siis ilman mitään suojapakkauksia tms. - tämä ei kai ole edes laillista). Ärsyttää tämä tavaroiden ripottelu ympäri kotia, mutta nämä panokset myös pelottavat minua, miehen mukaan syyttä. Ehkä niin, mutta tunnen oloni epämiellyttäväksi aseiden ja ammusten läheisyydessä.
Onko jollakin ollut samantyyppistä ongelmaa parisuhteessa; miten olette päässyt sen yli? Voiko mies oppia vai pitääkö minun sopeutua?
Avomiehelläni taas on toisenlainen siisteyden taso, häntä ei siis yllä mainittu ja paljon muukaan häiritse yhtään. Riidellään siivomisesta joka päivä, ja minä saan korjailla hänen jälkiään päivittäin. Poikaystäväni on myös saamaton, jos hän lupaa siivota jälkensä tai tehdä jonkun kotityön, sen suorittamista saa osottaa kahdeksankin tuntia ja taas pistää minussa kiukun puolelle. Muillakin elämänaloilla minä saan olla potkimassa häntä eteenpäin. Viimeisin pisara on ollut nyt metsästyskauden ollessa käynnissä se, että ammuksia on ympäri taloa (siis ilman mitään suojapakkauksia tms. - tämä ei kai ole edes laillista). Ärsyttää tämä tavaroiden ripottelu ympäri kotia, mutta nämä panokset myös pelottavat minua, miehen mukaan syyttä. Ehkä niin, mutta tunnen oloni epämiellyttäväksi aseiden ja ammusten läheisyydessä.
Onko jollakin ollut samantyyppistä ongelmaa parisuhteessa; miten olette päässyt sen yli? Voiko mies oppia vai pitääkö minun sopeutua?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siisti minäkin, en viihdy yhtään sekaisessa asunnossa. Koko neljä vuotisen suhteemme ajan olen yrittänyt saada miestäkin siivoamaan, edes korjaamaan jälkensä, välillä sanonut kaikesta ja odotellut että josko toinen saisi jotain aikaiseksi, välillä taas olen ollut hiljaa ja tehnyt vaan itse kaiken..Mutta ei! Mikään ei ole muuttunut. Tä on ollut niin hermoja raastavaa, mutta nyt en enää jaksa tätä! Meillä ei kyllä muutenkaan suhde ole kunnossa ollut enää pitkiin aikoihin! :( Että eroamassa ollaan...
En valitettavasti osaa neuvoa, mutta näin meillä. Jos teillä kuitenkin suhde muuten kunnossa ja hän on oikeanlainen muilta osin niin ehkä sun täytyy vaan sopeutua, en usko että mies ikinä oppii! (No tietenkin poikkeuksiakin on) :/
Oletteko jutellut kunnolla asiasta, riitelemättä? Sanot ihan rauhallisesti että miltä sinusta tuntuu... (Meillä mies hermostui aina, vaikka rauhallisesti yritinkin keskustella)
Mutta kyllä maailmassa on siistejäkin miehiä ;)
mutta ei parisuhteessa eikä miehen kanssa, vaan ihan itseni :) Siihen on syynsäkin ja annan itselleni anteeksi. En laskisi kovin paljoa miehen (tai naisen) opettamisen varaan. Ei se ainakaan nalkuttamalla ja riitelyllä onnistu.
Eli itse olen siisti ja sitä mieltä että kaikkien on korjattava omat jälkensä. On epäkunnioittavaa kuvitella toisen siivoavan mun sotkuni. Ukko oli sitten just tämmönen että kaikki kamat ja vaatteet hujanhajan ja aina, mitään ei siivonnut. Puhuttiin ja tehtiin jopa siivousvuorot listalle mistöä seurasi se että jouduin kulkeen perässä ja höpöttään ku ukko ei kattonut edes listasta oisko sillä jotain siivottavaa sille viikolle. Ainoa mikä auttoi asiaan oli erilleen muutto. Nyt ukko saa sotkia ja siivota omassa kämpässään sen minkä lystää ja minä sain ihmisarvoni ja mielenrauhani takasin ja sun siistissä talossani onnellisena. Seukataan kuitenkin vielä ja tavataan toisiamme hyvän ruuan, saunomisen, elokuvien yms. mukavan parissa. Ei sunkaan tartte ruveta äidiksi aikuiselle ihmiselle, siinä kyllä rakkaus ja kunnioitus rapisee hyvin äkkiä.
Ennen tuntui ettei mistään muusta riideltykään kuin siivoamisesta. Toinen oli kova sotkija ja toinen todella siisti. Aika sovittaminen siis yhteen;)
En oikeastaan täysin muista miten tilanne sitten laukesi, kaipa siinä molemmat tuli puolitiehen vastaan. Itse opin korjaamaan jälkiäni paremmin ja mies oppi olemaan hermostumatta jokaisesta pienestä epäkohdasta kodissa. Tämä vaati toki sitä, että molemmat ymmärsivät toisen näkökulman asiaan ja yrittivät ottaa sen huomioon. Liikaa ei voi painottaa toisen asemaan asettumista missään ja puhumista asioista..
Aikaa tämä vei silloin varmaan vuoden. Nyt homma on tasapainossa=) Itse olen oppinut nauttimaan siististä kodista ja ukko sen, että yksi tiskikoneeseen laittamaton muki tai vaate lattialla ei maailmaa kaada(kärjistäen).
ootte jos saitte asiat kuntoon. Se on harvinaista. Kyllä mekin tuota yritimme. En meuhklannut joka pikkuasiasta ja totuinkin siihen että kaikki ei ole ihan tiptop, saa ne likaiset housut siinä sohvalla venyä vaikka viikon. Mutta sitten meni hermot, kun ukolla ei ollut yhtään ainutta vaatetta kaapissa vaan KAIKKI olivat pitkin kämppää ja sitten kehtasi valittaa miksi ei ole puhtaita. Minä kun en niitä pesuun keräaile vaan pesen ne mitkä on pesukorissa toisin ku ukko jok aei passytt muuta kuin käskettäessä....joten tilanne oli todella kärjistetysi ääripäästä :(
minun ex mies oli kauheen siivous intoilija! Minä taas en. Se oli todella ahdistavaa kun joka ikisestä asiasta napistiin(siltä se ainakin tuntui) Minä kun en välitä jos onkin vähän sotkua! Ehkä sun pitäis vaan tottua tohon et sun mies ei ole nyt niitä maailman siisteimpiä ihmisiä ja ajatella niitä muita hyviä puolia mitä hänessä on! Tai jos et kestä miehes sotkuja (on niitä pahempiakin asioita maailmassa??)AINAKIN MINUN MIELESTÄ) niin ehkä teidän on sitten parempi erota?
Niin tosiaan olen harkinnut eroamista tämän vuoksi. Eroaminen siivoamisen takia tuntuu todella mitättömältä syyltä erota, mutta minkäs teet jos toinen epäsiisteydellään ärsyttää sinua joka hetki. Minulla alkaa tulla vastaan tilanne, että jo miehen olemus ärsyttää. suhteemme ei tämän vuoksi ole "muilta osiltakaan" kunnossa.
Viestini kirjoittamisen jälkeen olen kokeillut keinoa huomauttaa joka ikisestä asiasta kun huomaan hänen laiminlyöneen jonkun tekemisen. eli että sanon että vie astiat pöydältäsi tiskikoneeseen, laita päällystakki heti naulakkoon, vie kaljapullo tämän päivän aikana niille tarkoitettuun koriin, siivoa heti partakarvasi (partaa ajettaessa kylpyhuoneesta). sanon kaiken neutraalilla äänensävyllä ja toivon että mies oppisi itsenäisesti toimimaan. ilmapiiri kärsii aina vähän, kun huomauttelen joten toivon miehen huomaavan tämän ja toimivat itse etukäteen välttääkseen huomautuksen.
Me nyt erottu lopullisesti. En tiedä rakastinko edes koskaan ex miestäni, koska muistan että jo suhteen tosi varhaisessa vaiheessa mua rupes niinpaljon ärsyttää mies. Just toi epäsiisteys ja koko olemuskin välillä.
Ja meilläkin partakarvat oli aina ympäri kylppäriä, mies ei ikinä siivonnut niitä kunnolla, tai joskus mukamas siivos, mut silti niitä oli siellä ympäriinsä. Heh!
minullakin on sellainen ongelma, etten vain voi sietää epäsiisteyttä! avokkini väittää, että keskityn vain siivoukseen ja että minun pitäisi keskittyä enemmän opiskeluun. ja paskat!!! onneks muutan kohta yksin omaan kämppään niin ei tartte valittaa kellekkään!!!!
..."ensin sotken, sitten siivoan" -tyyppi. Ja minä taas "siivoan jälkeni" -tyyppi.
Eli minun tyylini on, että jos kokkaan, niin tiskaan heti sen jälkeen astiat, ja siivoan keittön pöydät ja lattian, ja vaatteet menevät käytön jälkeen suoraan joko pyykkikoriin tai ripustetaan takaisin henkariin.
Mies taas jättää tavarat/vaatteet/astiat/leivänmurut/partavaahdot jne. hujan hajan ympäriinsä, ja sitten suunnilleen kerran viikossa saa siivouskohtauksen. Tällöin myös minä saan osani siitä saarnasta, kuinka olen laiska siivoamaan, ja talo on kuin räjähdyksen jäljiltä...
Aluksi pahoitin tästä saarnaamisesta mieleni, ja loukkaannuinkin, koska minähän en ole se, joka sotkun pääasiassa on aiheuttanut. Sen jälkeen olen muun muassa selittänyt miehelle ystävällisesti näkökulmani, karjunut näkökulmani, ja nykyään vain naureskelen kun hän aloittaa kohtauksensa. Mieskin on sopeutunut - kaiketi ymmärtänyt kuka on sotkun aiheuttanut - eikä saarnoja enää tule niin usein.
Eli näin meillä. Siisteysvaatimukset ovat kokemukseni mukaan sellainen asia, joka on melkein mahdoton muuttaa. Olen melko varma, että se mikä toiselle on "sotkuinen" ja kaipaa siivousta, on ihan rehellisesti toiselle "siisti", eikä siivous ole tarpeen. Jos aikoo elää samassa taloudessa erilaisen "siisteystason" edustajan kanssa, niin se vaatii kompromisseja, ja useimmiten erityisesti siltä siistimmältä osapuolelta, koska se epäsiistimpi osapuoli ei välttämättä edes huomaa sotkuisuutta, eikä koe sitä ongelmaksi...
tommosien tiukkapipojen kanssa, herra varjele.
Ei siellä luolassakaan niin siistiä ollu, vaikka ruokaa riitti. Siivousintoilu on ELÄMÄN puutetta.
...kun kysyn, mutta mitenköhän kommenttisi liittyi minun kirjoitukseeni? En ole tietääkseni intoillut yhtään mistään, kaikkein viimeiseksi siivouksesta.
Kenen kanssa asut, kun on niin kauheeta? Voisitko harkita muuttavasi muualle elämään elämääsi?
Meillä homma on aina niin, että ensin siivotaan asunto tiptop-kuntoon (pyyhitään pölyt,tiskataan kauhea tiskivuori,imuroidaan, pestään lattiat, kerätään tavaroita eripuolelta kämppää jne.) Sit menee pari päivää ja kämppä on kuin myrskyn jäljiltä. Muija vittuilee, että minä sotken ja kun katselen asuntoa niin huomaan että mun tavaroita ei ole hujan hajan pitkin kämppää vaan kaikki tavarat on muijan. On meikkipussia ja kassia ja nyssykkää,vaatteita,nenäliinoja ym. pitkin asuntoa. Sanon muijalle että katseleppas ympärilles niin huomaat kenen tavaroita täällä oikein on pitkin poikin. Kuitenkin porukalla taas siivotaan eli minä ns. pääsyyllisenä, vaikka muijan tavaroita siivotaan...alkaa vituttaa. Nyt teen niin, että laitankin aina tiskini suoraan koneeseen/korjaan kaikki jälkeni niin katsotaan perkele kuka täällä oikein sotkee.
Siinä vaiheessa kun kämpän siivous alkaa olla ajankohtaista, niin sovitte vaikka että "tänään järjestetään omat tavarat paikoilleen ja huomenna vasta suoritetaan varsinainen siivous, helpompi siivota kun ei ole lattialla tavaraa". Naisen tavaroiden kerääminen ei ole sun hommaa, ethän sä edes voi tietää mihin mikäkin niistä kuuluu.
Saat olla käytännössä rauhassa omissa oloissasi naisen keräillessä rojujaan lattialta, kun omat tavarasi ovat jo valmiiksi siellä missä kuuluu.:) Ota vaikka olut sillä aikaa, se rentouttaa.
Seuraavana päivänä sitten imuroitte ja moppaatte järjestyksessä olevan kämpän yhdessä.
Tietty se nopeasti uudelleensyntyvä epäjärjestys vituttaa, mutta siihen auttaa jos sulla on asunnossanne oma siisti vyöhyke (edes oma työpöytä) minne naisen nyssäköillä ei ole MITÄÄN asiaa.