Kun nainen tapaa miehen, niin nainen alkaa melkein heti pohtia miestä pitkällä tähtäimellä, onko mies vakavastiotettavaa seuraa, voinko kuvitella viihtyväni sen kanssa kauemminkin esim. arkena. Ja kaikkea tuollaista. Jos näyttää hyvältä, niin nainen antaa mennä. Eli kun on kiva mies, niin mikäs tässä on ollessa, hanaa vaan.
Miehet toimii toisin. Tuntuu, siltä että vastuuttomimmin. Miehet ei ajattele pitkällä tähtäimellä. Eli että he voisivat miettiä heti alusta pitäen, että mitä he haluavat naisesta pitemmän päälle ja toimisivat sen mukaan. Antaisivat rukkaset, jos homma ei näytä hyvältä. Syventäisivät suhdetta, kun tulevaisuus näyttää hyvältä. Miehillä saattaa tilanne on periaatteessa avoin koko ajan eli mitä tahansa voi tapahtua. Jokin asia voi tulla suhteen väliin tai olla tulematta. Mielenkiinto voi lopahtaa tai olla lopahtamatta. Mies joko kertoo mielenkiintonsa lopahtamisesta tai voi olla kertomatta siitä.
Naiset osaa ajatella niin, että he tekevät sen, mikä on hyväksi kummallekin. Laittaa poikki, jos jompi kumpi ei voi hyvin. Osaa ottaa miehen tilanteen oman tilanteensa lisäksi huomioon. Mies taas voi antaa naisen kärvistellä soutamalla ja huopaamalla. Tai ajatella jotenkin, että naisesta voisi olla "muuta" seuraa kuin se oma läheisin kulta. Mies ei kysy naiselta, että nyt on näin ja mitä olet mieltä, jos ehdottaisin sinulle tälläistä kevyempää tapailumuotoa. Ei mies ajattele naisen parasta pitkällä tähätimellä, ainakaan alkuvaiheessa.
Kommetteja miehiltä ja naisilta?
Miehet toimii toisin. Tuntuu, siltä että vastuuttomimmin. Miehet ei ajattele pitkällä tähtäimellä. Eli että he voisivat miettiä heti alusta pitäen, että mitä he haluavat naisesta pitemmän päälle ja toimisivat sen mukaan. Antaisivat rukkaset, jos homma ei näytä hyvältä. Syventäisivät suhdetta, kun tulevaisuus näyttää hyvältä. Miehillä saattaa tilanne on periaatteessa avoin koko ajan eli mitä tahansa voi tapahtua. Jokin asia voi tulla suhteen väliin tai olla tulematta. Mielenkiinto voi lopahtaa tai olla lopahtamatta. Mies joko kertoo mielenkiintonsa lopahtamisesta tai voi olla kertomatta siitä.
Naiset osaa ajatella niin, että he tekevät sen, mikä on hyväksi kummallekin. Laittaa poikki, jos jompi kumpi ei voi hyvin. Osaa ottaa miehen tilanteen oman tilanteensa lisäksi huomioon. Mies taas voi antaa naisen kärvistellä soutamalla ja huopaamalla. Tai ajatella jotenkin, että naisesta voisi olla "muuta" seuraa kuin se oma läheisin kulta. Mies ei kysy naiselta, että nyt on näin ja mitä olet mieltä, jos ehdottaisin sinulle tälläistä kevyempää tapailumuotoa. Ei mies ajattele naisen parasta pitkällä tähätimellä, ainakaan alkuvaiheessa.
Kommetteja miehiltä ja naisilta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
sen nyt ottaa. Yhtä hyvin voi sanoa, että miehet ovat vähemmän läheisriippuvaisia ja/tai vauvakuumeisia.
vauvakuume ei normaalisti kuulu suhteen alkuvaiheisiin vaan tulee ajan myötä.
En myöskään puhuisi läheisriippuvuudesta, vaan psyykkisesti ja fyysisesti hyvältä tuntuvasta yhdessä olosta. Eihän siinä ole mitään järkeä pitää yhteyttä, jos toisen kanssa ei ole hyvä olla, eihän?
Eiköhän tuo nyt ole melkoista luulottelua, että nainen aina olisi heti pohtimassa kauhean syvällisiä ihmissuhdekuvioita miehen tavattuaan. Mielestäni sekä miehet että naiset toimivat näissä asioissa pitkälti fiilispohjalta. Eli katsellaan päivä kerrallaan sen mukaan, kuinka kauan se vastakkainen osapuoli vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Näin miehenä en voi tietty ihan satavarma olla naisten aivoituksista, mutta ei ne naiset käsittääkseni heti ole kelailemassa omakotitaloa, lapsia ja yhteistä tulevaisuutta. Varsinkin nykyään nuoret naiset elävät niin hetkessä, että eivät he vaivaa päätään millään pitkän tähtäimen suunnitelmilla. Pidetään hauskaa niin kauan kuin sitä hauskaa kestää, eikä suhtauduta asioihin niin kauhean ryppyotsaisesti.
"Eli katsellaan päivä kerrallaan sen mukaan, kuinka kauan se vastakkainen osapuoli vaikuttaa mielenkiintoiselta."
Buahahaaa...Eipä taitais olla Mielenkiintoista seuraa mulle tolla asenteella kahta viikkoa kauempaa :D Kyl sitä 2 viikkoa jaksaa katsella arpomista kun ei vielä omaa elämää haittaa moinen liikaa. Pitkän päälle tuon seuraaminen järjen kummaltakin.
Siellä sitä taas nyt on mies, joka ei taida tietää naisista oikeastaan mitään
Mitä tähän nyt muutakaan voi todeta.
yksinkertaistettua ja yleistävää. Mä en usko, et edes sama henkilö käyttäytyy aina noin johdonmukaisesti - saatikka eri sukupuolet. Henk. koht. olen noudattanut noita kaikkia malleja - joskus hengaillut "katellaan"-asenteella, mutta myös lähtenyt niin, että vain taivas on rajana. Kerran taivaan kokeneena mä pyrin ainoastaan enää jälkimmäiseen.
Kun on seurustellut hyvin tyyppien kanssa, ja suhteet on olleet hyviä, niin eipä sitä huonoon halua tieten tahtoen.
Tai jos on joku niin läheisriippuvainen, että on kiva kun ylipäänsä joku hengailee tekemisissä mukana.
Mä en ole koskaan hengaillut "kattellaan"-asenteella. Siinä vaiheessa kun aistii sen, että se on just sitä "kattellaan"-juttua niin tarkottaa musta aika hyvin muuta kuin hyvää juttua. Toki tuota "kattellaan"-asennetta pitänyt sietää silloin, kun juttu on katkolla ja kattellaan että saako tästä vielä jotain vai ei.
asenne ei tosiaankaan ole kovin toimiva lähtökohta. Sitä paitsi se saa äkkiä aikas varautuneeksi ja sen jälkeen kumpikin vain kattelee. Mä en oikein usko, et mikään katellaan tilanne voi ikinä oikeastaan kehittyä parempaan suuntaan - poikkeus etc.
Mutta toinen puoli on tosiaan noi riippumatot, jotka eivät millään usko, että tästä ei ikinä tule mitään. Mä olen vielä aika huono irrottautumaan moisista tilanteista kovin "väkivaltaisesti" - kait se on saamattomuutta.
ei ole kiva ja helppo tehdä. On luonnollista, että päätöksen tekeminen ja eroaminen on ikävää puuhaa. Paitsi sitten, jos on "kattellaan"-tyyppi, niin ainahan voi kinuta takaisin toisen luo, hehe.
Itsellä tulee kypsyttyään aika selvästi mieleen se, että taitaa ero olla käsillä. Mutta sen tekeminen käytännössä on usein epämiellyttävää. Paitsi, että kun tietää, mitä haluaa ja homma toimii huonosti, niin senkin tietää, että lopulta on vain hyvä että erosi toisesta.
Unohtui sanoa, että kun on vakavissaan jokaisen kanssa, jonka kanssa alkaa johonkin, niin huonona puolena siinä on se, että joka kerta on sitten aika iso pettymys ja suru jos homma lopahtaa.
kuinka monta kertaa elämässään ehtii oikeasti olemaan vakavissaan? Kait se riippuu henkilöstä, mutta mä luulen et jos tähän mennessä saldo on yksi, niin kovin moneen pettymykseen ei tarvitse varautua.
Ja toisaalta pettymys ja surukin kasvattaa - ehkä enempi kuin aika katellaan asenteella.
Mä en ymmärrä et vaikka kuinka kokemuksesta tietää, et nopee isku on parempi kuin pitkäaikainen kidutus niin siihen silti syyllistyy - jotkut jopa useampaan kertaan (ai mä vai?). Ja sekin on totta, et useimmiten/aina lopullisen päätöksen jälkeen on kuitenkin parempi olo.
Onko "Jätä ja tule jätetyksi"-kurssilla kysyntää?
Niin, itselläni on kanssa 1 pettymys takana. Parempi minusta pettyä niiden hyvien kohdalla, kuin olla "kattellaan"-asenteella useamman kanssa, ei samaan aikaan. Tarkoitin sitä, että silloin harvoin kun sattuu kohdalle joku hyvä tyyppi ja voisi kuvitella hänestä jotain, niin sitten on ikävää jos hommasta ei tule mitään. Toisaalta sitten voi olla mielissään, kun on tavannut upeita ihmisiä eikä jotain örveltäjiä.
Mä valitsen aina sen äkkikuoleman. Mulla ei ole mitään fiiliksiä jatkaa kerran toimimattomaksi rankattua juttua. Joku yhteys siinä katkeaa jo ekalla kerralla, mitä ei saa enää entiselleen. Tämä tapahtuu silloinkin, kun esim. uuden tyypin kanssa vaaka kääntyy negatiivisen puolelle. Jossain vaiheessa tulee raja, jonka jälkeen se joku yhteys toiseen ei enää palaudu hyväksi.
kuinka vakuuttaa itselleen, että mä en hellittänyt liian helpolla? Et jos ensimmäisen negatiivisen tunteen kohdattua siirtää käden heittoistuimen kahvalle niin ei sekään oikein toimi. No jokainen oppii omat rajansa - toiset nopeammin ja toiset hitaammin.
Hyvä kysimus. Itseasiassa mä olen aika joustava. Usko tai älä nyt näiden mun juttujen perusteella :) Mulle parisuhde olisi mielellään sitä, että tavallaan jaetaan elämää toisen kanssa. Että on omat jutut ja yhteiset jutut. Tavallaan yhdessä olo ja oma yksityisyys sopivassa mittasuhteissa. Sinkkuna ollessa on tullut tutuksi se, että miten vaikeaa aluksi voi olla sopeutua taas vakiintumiseen sinkkuaikojen jälkeen. Eli kestän musta alussa kyllä tietynlaista suunnan hakemista, ja jotenkin sitä yrittää ainakin tiedostaa sen, että milloin ongelma on itse yhdessäolomisessa tai tykkäämisessä ja milloin on jonkun muun tason ongelma, joka siis ei vie ideaa koko yhdessäolosta vaan vaatii ratkaisua jotakin kautta. Onhan nuo vaikeita asioita. Olisi hyvä pyrkiä puhumaan asiat valmiiksi ennen eroa, ettei tule erottua vaikka väärinymmärryksen takia. Itseni kohdalla toimii se, etten säikähdä muutamilla ekoilla treffeillä vaan katon rauhassa vaikka kolmet neljät treffit, että saa vähän käsitystä asioista. Ja se, ettei eroa ihan heti, kun eroajatus käy ekan kerran mielessä. Se riippuu niin paljon luonteesta. Itse olen aika tunneihminen, ja huomaan aina tietyissä tilanteissa ajattelevani esim. että tästä ei tule yhtään mitään (muissa kuin miesasioissa) mutta tiedän että kyllä siitä tulee jotain kun vaan pääsen asiaan käsiksi. Eli oppii omat tapansa reagoida asioihin. Eli musta tunteet voi valehdella. Ne kertoo omasta suhtautumisesta johonkin asiaan, ei ehkä aina sitä että onko tunne oikeassa.
Ja sit vielä se, että joltain ihmiseltä sietää enemmän kuin toiselta. Jonkun vuoksi antaa hyvillä mielin enemmän anteeksi kuin jonkun toisen vuoksi. Se riippuu jokaisesta ihmisestä erikseen, ainakin mulla. Ai miten niin nää on monimutkaisia asioita.
Oliko "saldo tähän mennessä yksi" faktaa vai fiktiota. Milloin se yksi on elämässäsi ollut?
Milloin olet viimeksi laittanut kätesi heittoistuimelle liian hätäisesti?
Väkivaltaa on mitä suurimmassa määrin myös se, että jäät paikallesi ja tutkailet mikro- tai makroskoopilla toista, joka kiemurtelee kun jollain tasolla ymmärtää, että vain kattelet! Se on huono asia, todella huono!
Hyeena tappaa uhrinsa raastamalla siltä vatsan auki, jolloin sisälmykset valuvat savannille. Raakaa, julmaa, mutta tehokasta. Saalis menee sokkiin ja kuolema on melko armollinen.
Leijona tarttuu uhriaan kurkusta ja tukahduttaa sen hitaasti, mutta varmasti kuoliaaksi. Saalis ehtii tajuta tilanteen, pelkää ja kärsii enemmän. Silti siistimmän ja salonkikelpoisemman näköistä. Rintamus tuhriutuu verestä vasta kun saalista aletaan syödä. Joskus leijona tosin kohtaa seepran, joka kuolinkamppailussaan onnistuu potkaisemaan turhan lujaa.
Kahdesta hyvästä on paha valita. Oletko mieluummin leijona vai hyeena?
tarkoitti sitä, että hengailija on se osapuoli, joka ei tajua lähteä, koska on kiva kun on seuraa...Sitäpaitsi riippumatossa löhöily on ilmeisen mukavaa löhöilijälle, jos hän sitä jatkaa. Haloo, tuskin hän sitä ihan vain pyyteettömästä lähimmäisenrakkaudesta ja hyväntekeväisyydestä tekee? SPR.fi ottaa mielellään lahjoituksia vastaan! Voit päästä tukemaan vaikka ihmisiä, jotka loukkaantuivat eilisessä lento-onnettomuudessa. Voi turistiraukkoja!
saatanan hyvännäköinen ja karismaattinen jätkä, että olen tosi usein kusessa kun muijat ei vain tajuu, että näin hyvännäköisestä miehestä pitää riittää monelle...elämä on lyhyt.
kiitos
mun mielestäni sukupuolten välillä on tässä asiassa vähemmän eroa kuin esim. eri sukupolvien välillä. Lisäksi on kulttuurisia ja yksilöllisiä eroja.
Mä tunnun itse törmäävän aina sellaisiin huolehtiviin miehiin, joille on tärkeä tietää mitä tapahtuu puolen vuoden päästä ja joilla on selkeä kuva siitä, miten asioiden pitää edetä ja millä aikataululla. Ehkä mä jotenkin etsin sellaista vastavoimaa, kun en itse osaa ajatella asioita niin?
ehkä niin, että jompikumpi niistä asioista huolehtii, että juttu pysyy hanskassa. Joko sun mies tai sinä sitten.
mutta tämä palauttaa taas maan pinnalle kun on kyse naisen "vastuullisuudesta"
http://www.youtube.com/watch?v=CfLD_Q9zeIg
En menisi kyllä yleistämään tuolla tavalla, sillä ainakin omakohtaiset kokemukset kertovat jotain aivan muuta.
"Naiset osaa ajatella niin, että he tekevät sen, mikä on hyväksi kummallekin. Laittaa poikki, jos jompi kumpi ei voi hyvin. Osaa ottaa miehen tilanteen oman tilanteensa lisäksi huomioon."
Tämä on nyt ainakin ihan täyttä skeidaa.
Ihmetyttää naisten vauvakuume. Miks pitää synnyttää, vaikka ei ole minkäänlaisia mahdolisuuksia antaa lapselle onnellinen lapsuus. Taloudellisista edellytyksistä puhumattakaan. Miehiä on turha syyllistää, koska mies ei päätä synnyttämisestä.
Ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten, jos mitään lisääntymisviettiä ei ole. Lähes 100% luotettavan ehkäisyn keksiminen on mahdollistanut seksin ja lisääntymisen erottamisen toisistaan. Kysymyshän voitaisiin asettaa myös näin: miks (miehen) pitää harrastaa seksiä (naisen) kanssa, vaikka ei ole mitään halua ottaa riskiä, että tulee lapsi? Ja se, että vahingon jälkeen tehdään abortti ei ole synnyttämättä jättämisestä päättämistä vaan murha! Naisia on turha syyllistää, sillä he harvoin harrastavat yksin seksiä!