Mietin tässä vain että voiko "vieraat muksut" täyttää äitivaistonne vai pitääkö olla omia? Voitko "omia" lapset joita et ole itse maailmaan vääntänyt?
Tälleen kolmen lapsen isänä ja sinkkuna mietin että tarviiko useimmat lapsirakkaat naiset vielä omankin jälkikasvun... Melkein jo sitä mieltä että nää sais riittää.
Tälleen kolmen lapsen isänä ja sinkkuna mietin että tarviiko useimmat lapsirakkaat naiset vielä omankin jälkikasvun... Melkein jo sitä mieltä että nää sais riittää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainoa ongelma tulee mahdollisen eron myötä. Ne rakkaat "ei omat mutta omina pidetyt" lapset jäävät pois elämästä.
Adoptio on ok, sijaisvanhemmuuskaan ei olisi huono idea.
Mutta olishan ne omatkin tenavat kivoja. Saisi olla vaikka enemmänkin.. :)
en ottaisi ukkoa, joka ei haluaisi lasta/lapsia kanssani.
Mä itse asiassa ajattelenkin että lapsellinen mies olisi hyvä niin ei tarvitsisi itse niitä tehdä. Mutta mä en kyllä pidä itteäni mitenkään erityisen lapsirakkaana, eikä äidinvaistot ole kovin voimakkaat, ainakaan vielä.
Vieraat lapset eivät ole sama asia kuin omat.Juuri tuon syyn vuoksi en ala suhteeseen yh isän kanssa, riski jäädä itse lapsettomaksi on niin suuri.Mies joka on samassa elämäntilanteessa on paras kumppani, joten yh:t goodbye.
tyydyttävät kyllä äidinvaistoni & hoivausviettini, kun niitä pyörii jaloissa parhaimmillaan pari-kolmekymmentä kerrallaan, kahdeksan tuntia päivässä. Pidän työstäni, mutta työpäivän jälkeen en kyllä kaipaa kotona yhtäkään mini-minää jatkamaan samaa rumbaa, mitä töissä on. Mies kyllä haluaisi lapsia, joten ehkä tässä pitää vaihtaa alaa... En tosin ole varma, muuttaisiko alanvaihdoskaan mielipidettäni lasten hankkimisesta.
Vain väliaikaisesti. Toistaiseksi tyydyn olemaan täti ja kummitäti ja hoitotäti, ja voisin huseerata "kakkosäitinä" miehen lapsille, mutta haluan joskus myös kokea (jos luoja suo!) raskauden, synnytyksen ja sen tunnesiteen ihan ihka omaan lapseen.
Toisaalta - oli miehellä lapsia ennestään tai ei - aina niitä omia lapsia ei voi saada. Silloin uskon että esimerkiksi adoptio täyttäisi tarpeeni, mutta jos miehen lapsilla on jo äiti enkä minä ole koskaan muuta kuin "isän uusi naisystävä", niin enhän minä silloin koe äitiyttä.
Jos nainen haluaa oman lapsen, siinä ei mikään auta, ja suotakoon se hänelle. Sehän on mailman ihanimpia asioita saada lapsi, ihan oma. Yksi elämän loistohetkistä. Omaan lapseen on aivan erityinen yhteys.
Toisen lapseen voi kiintyä. Jos perheen sisäinen dynamiikka toimii. Jos lapsi itse pitää isän uudesta. Siinä kysytään kaikkien aikuisten kypsyyttä.
Kysymys ei ole kovin yksiselitteinen.
Tiedän kolmen lapsen sinkkuäitinä.