Ongelmani on että naisten maailmassa en pärjää, jos minusta ei tykätä. Alan pelätä ja menen kuoren sisään. Muistan nuoruudestani T-paidat, joissa luki "Good Girls go to heaven, bad girls go to London/go anywhere". Pääsin siis taivaaseen jo enkä muualle uskalla..Olen kolmasti pahasti polttanut siipeni muutaman Angelina Jolie-mäisen naisen kanssa. Yksi uhkasi valeystävyyden päätteeksi hakkauttaa minua (miehen/-sten takia, josta en ollut edes kiinnostunut itse), toinen järjesti posset eristämään mut ulkopuoliseksi (kiitän tosin nyt, että niin kävi, parempi näinkin) ja kolmas taisi ratsastustunnilla ohjata äkäisen tamman oman orimaisen ruunani aivan lähelle jne.
Olen myös törmännyt erilaisissa laitoksissa (opinahjot, kurssit, yms.) naisiin jotka sähisevät mulle hampaat irvessä vain, koska pätevät täten omalla poikamaisuudellaan ja angstillaan.
En hallitse alkeellisiakaan itsesuojelukeinoja! Alan vain höpöttää jotain millä viittaan omaan erikoiseen persoonaani, ikäänkuin että "anteeksi että olen minä, arka ja nössö".
Miten voisi kokonaan jäädä ulkopuoliseksi pahisten ja prätkämimmien ghettosta, en tahdo sinne enää edes tirkistelemään? Oma taivaani on se, että pukeudun vaaleanpunaiseen tai valkoiseen, harjaan aina hampaat, en tapaile miehiä liukuhihnalla vaan "jonkun ehkä joskus sattumalta" ja vanhuksia kohtaan olen kunnioittavainen enkä rähjäävä.
En siis kykene lentämään omilla enkelisiivilläni pumpulimaailmassani jos joku harppu alkaa tykittää mua sarkasmillaan.
On niin pahat traumat jäänyt niiltä kerroilta, kun "nämä army pump kovisvaimokkeet" ovat uhanneet thainyrkkeillä tai kick some ass. Itse vain ajattelen pyykinpesua ja puistoja ja pieniä koiria, ja vapisen heti kun illalla hämärtää.Kaljanjuonti saa minut voimaan pahoin, samoin nahkatakit. Diplomaattiset dialogini eivät koskaan pääse kohtaamis aaltopituudelle räväkkien ja katu-uskottavien ikiteinien kanssa..En heitä vihaa mutta pelkään joten en pyri tällaisten seuraan edes kaverin puolikaverina, joten oikeasti ilmaisin jo asiani ja aihe on tässä loppuun käsitelty. Mutta vain pieni lisäys: ne miehetkin osaavat valita!
Olen myös törmännyt erilaisissa laitoksissa (opinahjot, kurssit, yms.) naisiin jotka sähisevät mulle hampaat irvessä vain, koska pätevät täten omalla poikamaisuudellaan ja angstillaan.
En hallitse alkeellisiakaan itsesuojelukeinoja! Alan vain höpöttää jotain millä viittaan omaan erikoiseen persoonaani, ikäänkuin että "anteeksi että olen minä, arka ja nössö".
Miten voisi kokonaan jäädä ulkopuoliseksi pahisten ja prätkämimmien ghettosta, en tahdo sinne enää edes tirkistelemään? Oma taivaani on se, että pukeudun vaaleanpunaiseen tai valkoiseen, harjaan aina hampaat, en tapaile miehiä liukuhihnalla vaan "jonkun ehkä joskus sattumalta" ja vanhuksia kohtaan olen kunnioittavainen enkä rähjäävä.
En siis kykene lentämään omilla enkelisiivilläni pumpulimaailmassani jos joku harppu alkaa tykittää mua sarkasmillaan.
On niin pahat traumat jäänyt niiltä kerroilta, kun "nämä army pump kovisvaimokkeet" ovat uhanneet thainyrkkeillä tai kick some ass. Itse vain ajattelen pyykinpesua ja puistoja ja pieniä koiria, ja vapisen heti kun illalla hämärtää.Kaljanjuonti saa minut voimaan pahoin, samoin nahkatakit. Diplomaattiset dialogini eivät koskaan pääse kohtaamis aaltopituudelle räväkkien ja katu-uskottavien ikiteinien kanssa..En heitä vihaa mutta pelkään joten en pyri tällaisten seuraan edes kaverin puolikaverina, joten oikeasti ilmaisin jo asiani ja aihe on tässä loppuun käsitelty. Mutta vain pieni lisäys: ne miehetkin osaavat valita!
Vastaukset 4
Vanhimmat
satuilee? :D
joku pojannulikka se vaan haaveilee omasta pikku-prinsessasta.
Olethan uskollista laatua ja suostut huolehtimaan minusta sen jälkeen kun olen raahannut pahikset nurkan taa ja vähän opettanut niitä?
Kai ymmärrät, että en ole pohjimmiltani paha, vaikka käytänkin toisinaan väkivaltaa selviytyäkseni ja heikompia suojellakseni?
Kärsin siitä itsekin, mutta mies ei kyyneleitään näytä. Kun olisikin joku, jonka kanssa elää vaaleanpunaista unelmaa ja jonka tyttömäistä viattomuutta voisi vain ihailla.
Olen kiltti ja nössä itsekin ja nämä kovisprätkämimmit sylkevät minua suurin piirtein kasvoihin, ainakin mielessään.
Mutta tiedätkö, ei välitetä siitä.
Eletään vaan vaaleanpunaisessa pumpulissa, jos se tekee meidät onnellisiksi! Ei poikatyttöydessä ole mitään ihailtavaa, olen huomannut, että useimmat heistä eivät ole ihan tasapainossa itsensä kanssa.
Ei voi olla ikinä onnellinen jos yrittää olla jotain muuta kuin mitä on.
Tsemiä ja halauksia sinulle :)