mikä teitä vaivaa?

Kun vaan ei jakseta sitoutua.
Ei tää mailikaveruus ole sen kummempaa kuin ennen kirjeenvaihtokaveruus.
Ensin ollaan niin innostuneita ja muutama kirje läheteään ja sitten....ei mitään.
Minulla oli aika hyvä kaveruus kirjeitse, monta vuotta ja nähtiinkin joskus, mutta siinä kävi vaan niin tavallisesti että kun hän löysi poikakaverin niin siihen loppui.
Mutta, kaveri jätti ja pyrki jälleen kaveriksi ja minä intona taas olin ystävää.
Sitten tää ystävä muutti samaan kaupunkiin kuin missä itse asun ja oltiin kavereita, kunnes hänelle jälleen ilmestyi rakkaus ja jäin rannalla, kuinkas muuten.

Ihan samaa on ihmetelly. Ensin täällä itketään että ei oo kamuja ja jos laittaa viestiä niin ei vaivauduta ees vastaamaan.

Juu, minäkin ihmettelen samaa. Ensin ollaan niin yksinäistä että ja pariin viestiin ehkä vastataankin, mutta sitten toinen ei enää kelpaakaan ja koko yhteydenpito vain katkaistaan kuin seinään. Ymmärrän että kaikkien kanssa ei synkkaa, mutta voisi siitä ihan kohteliaasti ilmoittaa vaikkapa tyyliin "hei minusta tuntuu ettei meillä ole yhteistä säveltä, mutta hyvää jatkoa sinulle".

Mutta niin kai se on että yksinäiseksi ei tulla vahingossa. Moni näistä yksinäisistä taitaa olla juuri niin kranttuja että kukaan ei kelpaa; jollei heti löydy sielunkumppania niin ei siihen tutustumiseen viitsitä panostaa. Ihan kuin mikään ystävyys hetkessä alkaisi??? Aikaahan se aina vie. Sitten saa syyttää ihan itseään kun jää taas yksin.

itsekin olen ihmetellyt. Ensin ollaan etsimässä ystävää ja kun sellainen olisi tarjolla ja ystävällisyyttään toiselle vastaa saakin todeta ettei toinen olekaan kiinnostunut. Mitähän tällaisen ihmisen päässä oikeasti liikkuu, kun tällaisen ystävän etsintä ilmoituksen laittaa? Pitäisi ehkä ensin itsessään miettiä, onko edes tosissaan ystävää etsimässäkään ja että meistä monikin ON YSTÄVÄÄ VAILLA TOSISSAAN, eikä vaan leikisti!

Itselleni on käynyt monta kertaa näin. Ehkä pari kertaa kirjoitetaan, mutta sitten ei henkilöstä kuulu enää mitään. Ehkä jokin selitys tai syy olisi kuitenkin paikallaan, ellei sitten enää kiinnostakaan. On typerää itse odottaa, ihmetellä ja kysellä perään. Eikö kohteliasta olisi kuitenkin ilmoittaa, mikäli ei haluakaan enää jatkaa tai mikä syy sitten onkaan? Ainakin se kertoisi jotain ihmisestä, että ei ole täysin tunteeton tai 'aivoton' yksilö kysymyksessä.

paikkakuntaa tai edes ilmansuuntaa missäpäin asuu
eli jos on tosi yksinäinen, sitä haluaisi myös jossain vaiheessa tavatakin ja sehän ei onnistu jos välimatka kovin pitkä. Itse en viitsi edes kirjoittaa jos se jää vaan kirjoittelun tasolle.
Ois kiva tietää, kuinka moni muu haluaa löytää ihan
live-ystävän, eikä pelkkää mailikamua??
Tosin on hyvä jo ensimmäisessä viestissä hyvä ilmoittaa, että etsii kaveria josta lähiseudulta. Eipä sitten tarvitse sen kummemmin vastapuolen ihmetellä, jos viestejä ei enää tule.
Jotkut kyllä hakeekin vaan meilikamuja, joten silloinhan ei ole väliä missä toinen asuu. Itse
olen kuitenkin enempi kiinnostunut tapaamaan ihmisiä, kuin kirjoittelemaan. Tosin alussa kyllä
kannattaa meilailla jonkin aikaa, jotta tutustuu
paremmin ja selviää onko mitään yhtäläisyyksiä.
Yleensäkin noissa ystävähaku viesteissä on niin vähän tietoja, ettei viitsi vastatata.