Aamu alkoi siis hyvin. Söin pari ruisleipää salaatilla ja join kupin kahvia mustana. Nooh, sitten koitti päivällis aika. Tein spagettia ruis makaronilla. (Kastikkeen vinkin otin tältä palstalta) ja tein ruokakermasta kastikeen, pistin siihen katkarapuja ja sieniä ja kasviksia. No se oli herkkua ja sitten söin koko kattilallisen ja kun olin pojalleni tehnyt lihapullia ja kasvisperuna muusin niin napsin sitten niitä lihapulliakin varmaan kuusi-seitsemän kappaletta... (Onneksi oli edes vähä rasvaista jauhelihaa.) Kun en pojalle syötä mitään katkarapuja ennekuin olen varma että ei ole allergioita ym. Kyllä on ähky nyt ja niin pettynyt itseeni että ihan ahdistaa. En syö tänään enään mitään...
Sorruin syöpöttelyyn...
Turhautunut olo...
3379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
noh, se oli oma valintasi, ja se on myös oma valintasi, että syötkö tänään mitään vai et.
Mutta elämässä joskus tulee syöpöteltyä ja ahmittua, elämästä pitää nauttia, that's life.
No empä kyllä sanoisi sortumista miksikään elämästä nauttimiseksi... Jokainen tyylillään...
koska on olemassa laihdutusohjelmia (Kiloklubi, Keventäjät jne.) joissa sortumisia ei ole olemassakaan, on vain tilanteita jotka kuuluvat normaaliin elämään (herkuttelu ja suuremman määrän syöminen silloin tällöin kuuluvat näihin). Ei siis ole mitään laihdutusaikaa ja elämää sen jälkeen, vaan kalorivaje pidetään sen verran pienenä ettei mistään taritse kokonaan luopua. Esimerkiksi itse laihdutan Kiloklubissa ja syön päivässä noin 1800 kcal (vajetta kulutukseen reilut 500), tuohon mahtuu ihan kunnolla syötävää. Tuolla 500 kcal:n suositusvajeella lähtee puoli kiloa viikossa.