Onko kenties vaihdevuodet tulossa vai mikä vaivaa, kun 20 vuotta kestänyt suhde ei enää tunnu miltään? Tekisi mieli päästä menemään vapaasti ja katsoa vieläkö minulle on jotakin muuta tulevaisuuden varalle?
vanhenemisen pelkoako?
44-v. nainen
4760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minullakin on samanlaisia tuntemuksia, vaikka olenkin muutamaa vuotta nuorempi. Yhdessä oloa puolison kanssa takana yli parikymmentä vuotta. Omalta kohdaltani en usko ihan tuohon vaihdevuosijuttuun, pikemmin kysymys on juuri tuosta vanhenemisen pelosta.
Minulla menojalka vipattaisi yöelämän ja elämän suuntaan, pari menokertaa vuodessa ei tunnu enää riittävän. Vieraatkin miehet kiinnostavat, yksi on ollut ihastuksena jo pitkään.
Mietin tosissani, kannattaisiko lähteä, taloudellisesti tulisin hyvin toimeen yksinänikin. Miksi odottaisin kymmenen vuotta lasten poismuuttoa, enkä olisikaan silloin enää yhtä viehättävä? Mitä itseisarvoa pitkässä, koko elämän läpi kestävässä parisuhteessa oikein on? Ei elämänkokemus ainakaan kartu yhtään. Samanlaista harmaata.
olen kanssasi. Miksi toinen osapuoli voi rajoittaa toisen menohaluja, silläkö saa toisen jäämään kuivaan liittoon? Mies ei vaan millään tahdo ymmärtää minua. On sitä mieltä, että vain huorat käy ulkona, ei perheelliset kunnon äidit. Hän kun itse ei halua mennä minnekään, hänellä ei ole kavereita eikä siis ymmärrä minun menohalujani. Hän on sitä mieltä, että jos mennään niin mennään sitten yhdessä. Eipä vois vähempää kiinnostaa...
ilomielin ottaisin sen sinun rauhallisen luotettavan harmaan miehesi. Taitaa sulla olla liiankin hyvin asiat, kun viitsit tyhjästä valittaa ... Etsi sinä sitten sieltä eronneiden ja karanneiden sekametelisopasta loppuelämäsi sitä oikeaa ... ne on nekin juipit, jotka tanssilattialla niin elvistelee ja mielistelee kotona samanlaisia harmaisiin tapoihinsa pinttyneitä miehenjurrikoita kaikki tyynni. Ja kuka tuommoisen narisijan kanssa pidempään alkaisi olemaankaan? Ei se kyllä sellainenkaan jatkuva paremman perään haahuilu ole oikein mistään kotoisin, eikö mielenrauha löydy ennemminkin omasta itsestä ja mielen tasapainosta.
Minunkaan mieheni ei ole kiinnostunut mistään menoista, eikä oikeasti nauti ulkona käymisestä eli ei ole oikein innostavaa seuraa.
Ketäköhän sinä nyt oikein marisijaksi sanoit, meitäkö jotka koemme elämämme tylsäksi. Ehkä sinä olet elänyt aivan erilaista elämää tähän saakka kuin me. Ei me välttämättä paremman perään haahuilla, mutta kun vauhti puuttuu kokonaan, niin kyllä sitä nyt vielä edes vähän pitäisi olla!