Mä kaipaisin apua. Että joku voisi kertoa mulle jotain, mitä en itse hokaa tässä käyttäytymismallissani.
Jään kiinni mieheen, joka ei halua sitoutua mun kanssa. Meillä saattaa olla valtavan ihanaa yhdessä (ainakin mun mielestä), mut loppupeleissä tyyppi vaihtaa mut lennosta toiseen. Ja nyt ainakin jo pari kolme kertaa on käynyt niin, et kun ne alkaa oleen sen uuden naisen kanssa, niin yhtäkkiä ne kykenevätkin sitoutumaan. Mitä mä teen väärin? Miksi ne ei haluu sitoutua mun kanssa? Tällainen kuvio saa kasvatettua vaan vähän lisää taas huonommaksi tuntemistani. Mikä on? Kertokaa joku ihmeessä selviytymistarinoita, jos ootte olleet samassa jamassa.
Jään kiinni mieheen, joka ei halua sitoutua mun kanssa. Meillä saattaa olla valtavan ihanaa yhdessä (ainakin mun mielestä), mut loppupeleissä tyyppi vaihtaa mut lennosta toiseen. Ja nyt ainakin jo pari kolme kertaa on käynyt niin, et kun ne alkaa oleen sen uuden naisen kanssa, niin yhtäkkiä ne kykenevätkin sitoutumaan. Mitä mä teen väärin? Miksi ne ei haluu sitoutua mun kanssa? Tällainen kuvio saa kasvatettua vaan vähän lisää taas huonommaksi tuntemistani. Mikä on? Kertokaa joku ihmeessä selviytymistarinoita, jos ootte olleet samassa jamassa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mikä on vikana, sitä oon kans miettinyt?En kyl osaa mitenkään auttaa sua muuten kuin sanomalla,et on meitä muitaki samas jamas.Koetetaan jaksella.
Mullaki oli viimesin juttu just tollanen.Oli mukavaa yhdes, juttuki luisti paremmin kuin hyvin ,kemiat näytti pelaavan yhteen jne.Ja lopulta tuli puheeks sitoutuminen ja mies sano,ettei halua sitoutua kehenkään,kun on jotenkin huono elämäntilanne tai jotai(tässä tapauksessa minuun),mut nyt on kuiteskin jo uus nainen kehissä sillä ja siihen se sitten onkin valmis sitoutuun yks kaks vaikka mulle muuta väittikin.Ja mulle on enenkin käynyt näin miks?Mikä on vikana kukaan ei tunnu ottavan vakavasti vaikka oon oma itteni aina ollu enkä mitään muuta.Pitäiskö sit ruveta jotai roolia vetään jos oon liian tylsä tai jotai.Oon kylläkin menevämpää sorttia en mikään pitsinnyplääjä.
Ei tää kyllä mielialaa nostata jää vähän sellanen hyväksi käytetty olo,kun vaihdetaan aina lennosta uuteen.
Mikä on vikana, sitä oon kans miettinyt?En kyl osaa mitenkään auttaa sua muuten kuin sanomalla,et on meitä muitaki samas jamas.Koetetaan jaksella.
Mullaki oli viimesin juttu just tollanen.Oli mukavaa yhdes, juttuki luisti paremmin kuin hyvin ,kemiat näytti pelaavan yhteen jne.Ja lopulta tuli puheeks sitoutuminen ja mies sano,ettei halua sitoutua kehenkään,kun on jotenkin huono elämäntilanne tai jotai(tässä tapauksessa minuun),mut nyt on kuiteskin jo uus nainen kehissä sillä ja siihen se sitten onkin valmis sitoutuun yks kaks vaikka mulle muuta väittikin.Ja mulle on enenkin käynyt näin miks?Mikä on vikana kukaan ei tunnu ottavan vakavasti vaikka oon oma itteni aina ollu enkä mitään muuta.Pitäiskö sit ruveta jotai roolia vetään jos oon liian tylsä tai jotai.Oon kylläkin menevämpää sorttia en mikään pitsinnyplääjä.
Ei tää kyllä mielialaa nostata jää vähän sellanen hyväksi käytetty olo,kun vaihdetaan aina lennosta uuteen.
Kertokaa mullekin, asiallisia vastauksia kiitos.
Tai ehkä olen liian kiltti, se syy.
Millainen sä itse olet ihmisenä? Oletko koskaan nähnyt niitä naisia jotka nämä miehet ovatkin sitten kelpuuttaneet? Oletko itse kivannäköinen ja sellainen johon voi luottaa? Mistä sä näitä miehiä olet bongannut? Kuinka monien treffien jälkeen olette päätyneet sinne sänkyyn? Meinaan miehet ei kelpuuta liiankaan helppoa naista, mitä seurusteluun tulee.
Onko näin? Olen iältäni jo 30v. Ja olen kyllä miettinyt totakin. Mutta en silti ihan täysin ymmärrä sitä, kun seksikin on aivan täysin luonnollinen asia, että miksi se voisi kaataa koko jutun, jos se tapahtuu pian. Selittäisitkö?
Kai mussakin sitten vikaa on, pakko myöntää. Mut ihmisenä olen kuitenkin sellainen, että haluisin löytää sen yhden ihmisen jonka kanssa olla. Nämä miehet.. no toinen niistä ainakin kyllä on kelvoton, ei ole ollut sitä pelkästään mua kohtaan. Kyse onkin ehkä enempi siitä, että valitsen aivan vääriä miehiä. Mutta siinä kaipaisinkin just apua, miten löytää joku joka haluaa sitoutua mun kanssa.
Ehkä sun kannattaa avata silmäsi ja alkaa katsomaan pintaa syvemmälle. Ne kunnon miehet voi löytyä ihan muualta kuin baarielämästä.
Sä voisit saada miehen ajatusmaailmasta enemmän selvää ja päästä sisälle sinne henkiseen puoleen, jos et olisi heti parien ekojen treffien jälkeen antamassa. Olen myös jutellut monien miesten kanssa ja suurin osa ei oikein kunnioita kevytkenkäisiä naisia joilla on ollut monta seksijuttua takana. Tottakai sellaista naista käytetään hyväksi, mutta seurusteluun halutaan ihan toisenlainen nainen. Se kiltti, empaattinen, mukava, pullalta tuoksuva naapurintyttö, joka arvostaa parisuhdetta.
Toisaalta oot aivan oikeassa, mutta toisaalta niin pirun väärässä. Tajusin just, ettei mikään ole niin mustavalkoista. Harmaan sävyjä löytyy, vaikka olenkin ehdoton joko tai ei mitään. Mutta pullalta tuoksuva naapurintyttö.. tiedä häntä. Naisen pitäis olla samaan aikaan kiltti, diiva, madonna, äiti ja se huora. Täähän on aivan mahdoton yhtälö. Mites sitten selität ne miehet, jotka nai sen kiltin naapurintytön, perustaa perheen sen kanssa ja muutaman vuoden jälkeen alkaa käymään vieraissa hakemassa jännitystä? Ei tää ei vaan toimi. Onko toimivaa parisuhdetta olemassakaan? Tiedätkö sellaisia?
Itseasiassa mulla on sellainen ystäväpariskunta. Mies bongasi neidin bussipysäkiltä seisoskelemasta ja nyt ovat olleet 12 vuotta yhdessä ja hyvin näyttää menevän edelleen. Niin ja tämä tyttö on just sellainen kiltti naapurintyttö tyyppinen.
Itsekään en voisi koskaan pettää naista. Nyt olen sinkkuna, mutta ehkä joskus tärppää. Eikä toi ole totta, että naisen muka pitäisi olla noita kaikkia mitä luettelit. Kahden kauppahan se suhde aina on. Asioita jaetaan, tehdään yhdessä. En mä ainakaan mitään "äitiä" etsi, vaan naisen jonka kanssa on hyvä olla.
Eli kyllä tää toimii, vaikka välillä siltä tuntuis ettei mistään tule mitään.
Luettuani vastauksesi, heräsi kysymys. Nimittäin, asutko pienellä paikkakunnalla?
Jos näin on, minulle tulee ensimmäisenä mieleen sellainen negatiivinen asia, että jos sinulla on ollut useahkoja miehiä, niin tietyntyyppiset jutut alkavat liikkumaan.
Tylysti sanottuna, sinut on luokiteltu "kevytkenkäiseksi" naiseksi, paikkakuntasi miesten keskuudessa. Ja sinulta lohkeaa helposti "sitä".
Eli onko sinulla huono maine kotiseudullasi? Jollei ole, niin olet vain yksinkertaisesti seurustellut vääräntyyppisten miesten kanssa.
Taitavat olla aika veijareita, ja pelimiehiä kun kerran on samalla jo toinen nainen katsottuna.
Taitaa miesmaussasi olla parantamisen varaa...?
Asun todella isossa kaupungissa, joten kyse ei ole siitä. Vaan siitä, että jään kiinni vääriin miehiin. Siihen kaipaisin apua, mutta eipä sitä täältä virtuaalimaailmasta löydy. Pitäs jotenkin vaan oppia elämään eri lailla. Kiinnostua erilaisista miehistä, mut hankala on itseään pakottaa..
en osaa antaa sinulle kuin että mietit mikä luonteenpiirre ja/tai ulkonäkököön liittyvä seikka miehissä saa mielenkiintosi heräämään.
Valikoitko sitten miehet pelkästään ulkonäön perusteella ja/vai jonkun korostuneen luonteenpiirteen mukaan? Sitten kun saat em. piirteet selville, koita etsiä miestä jolla ne ovat päinvastaiset.
Eittämättä tulee kertomuksestasi mieleen että haet ns. supliikkimiehiä tai komeita miehiä, ovatko sitten loppupeleissä pelimiehiä? En osaa tietenkään sanoa kun en tunne sinua tai ex-miehiäsi.
Kuitenkin, mieti sitä kannattaako kerta toisensa jälkeen, noin kuvainnollisesti, hakata päätänsä tiiliseinään? Jos vastasit kieltävästi, katsele toisen tyyppisiä miehin kuin mitä olet tähän asti katsellut.
Voit yllättyä :-)....
Joo, jostain syystä nykypäivänä (no ennenkin) kiinnitän huomioni kovaäänisiin tai jotenkin esillä oleviin tai todella söpöihin tyyppeihin. Ja niinhän on, että tällaisia tyyppejä haluu moni muukin nainen. Ja ne miehet tietää sen. Ehkä tässä olis jotain... kun historiaa miettii, niin muunlaisetkin miehet saattaa olla todella hyviä tyyppejä.. kummalista tämä elämä.
Sitoutumiskammoisia on nähty jo ihan tarpeeksi, olen tullut tulokseen että minä olen ollut meistä kahdesta se, joka on kokenut ihastumista ja halunnut seurustella. Viimeisemmäksi mies löysi vielä miettiessään haluaako olla minun kanssa vai ei uuden (tietysti kertomatta minulle mitään) ja nyt he asuvat yhdessä, ovat kihloissa ja varmaan kohta saavat tenavan. Siinäpä se onkin, olen miettinyt että miksi ihmeessä minä en kelvannut, se toinen kelpasi heti. En tule muuhun tulokseen kuin että hän ei ollut ihastunut minuun eikä tuntenut minua kohtaan mitä minä häntä kohtaan. Mutta olenpa oppinut jotain, en minäkään enää harkitse edes seurustelua kenen tahansa kanssa johon olen ihastunut. Siihen moni toteaa miten pessimistinen olen, mutta elämä opettaa.
Ja mun ongelma on taas se, että miehet haluavat aina vakavampaan suhteeseen kanssani ja silloin mua alkaa ahdistamaan ja välit on viilennettävä.
Oisko tässä käänteisenä teidän ongelmaanne syy. Te viestitätte liian selvästi heti haluavanne vakavampaa suhdetta ja se ahdistaa miehen tiehensä.
N36
Oletko miettinyt niitä omia virheitäsi ja luonnettasi, ulkonäköäsi ja sen sellaista? Jossain meinaan mättää jos sua ei kelpuuteta.
riitelin kuulemma liikaa kun en aina suostunut hänen vaatimuksiinsa. Oltiin varmaan liian vahvoja persoonia, kumpikaan ei halunnut antaa periksi.
Mä olen huomannut näissä harvoissa suhteissani aina olevani se vahvempi osapuoli ja se on alkanut ärsyttämään suunnattomasti. Tahtoisin sellaisen kumppanin, joka osaisi pitää puolensa, mutta... Niin, ei varmaan koskaan löydy :DDD
Siinäpä se syy sitten tällä kertaa oli. Kummatkin niin ns. vahvoja persoonia, eikä kummatkaan halunneet antaa missään suhteessa periksi. Siitä lähti sitten ne väittelyt ja riidat. Tietty riippuu vähän, että mitä hän sitten oikeastaan vaati. Oliko ne pikkujuttuja, vai sellaisia mitä kukaan muukaan ei olisi suostunut tekemään/tottelemaan?
Ei se kai ollut sitoutumiskammosta ehkä kiinni, vaan siitä, että teidän suhde oli pääasiassa sellasta kädenvääntöä ja titaanientaistoa, että jompikumpi olis jossain vaiheessa kumminkin pistänyt jutun poikki.
riitelyä pienistä asioista, minä sanoin siihen että mieluummin pienistä asioista kuin isoista. Siinä vaiheessa kun minä tulin ns. puoliväliin vastaan asioissa hän ei sitä koskaan tehnyt. Noh, nyt hänellä on avovaimo, joka varmasti tottelee jokaikistä toivetta.
mene, ei kaikki ole vammaisia. Ei kaikkia ala ahdistamaan rehelliset ihmiset, jotka eivät jaksa pelata pelejä.
Kysykää itseltänne kumpi teistä, sinä vai se toinen nainen olisi parempi äiti...
Tai jos ehditte tapaamaan / näkemään miehen oman äidin, niin tehkää vertailu kumpi teistä oli enemmän äidin kaltainen ja näköinen.
Joko näin tai sitten ne toiset naiset tuli "yllättäen" paksuksi...
Sanoisin että näillä selittyy yli 80% tapauksista.
Eläessäni itse sinkkuna vihelsin pelin poikki parin naisen kanssa, jotka olivat kyllä oikein ihania, mutta eivät tarpeeksi ihania. Olen elänyt melko hyvässä parisuhteessa suuren osan elämästäni ja en halunnut elämän kumppaniksi ihmistä, jonka kanssa suhde ei olisi parempi. Toinen näistä naisista selitti asiaa tuoreella erollani, sitoutumis vaikeudella yms. En halunnut satuttaa häntä ja en korjannut hänen tulkintaansa. Minulle ei riitä, että on kivaa yhdessä. Kommunikaation ja vuorovaikutuksen pitää toimia ja toisesta pitää tulla sellainen olo, että hänen kanssaan on helppo olla oma itsensä ja sellainen ihminen, joka haluaa olla. Nyt olen sellaisen tavannut ja häneen olen sitoutunut.
Totta joka sana. Siinä vain teit suuren virheen, että salasit totuuden siltäkin naiselta. Mä en tajua mikä ihmeen juju siinä on, että kuvittelette että ette halua satuttaa... Paljon enemmän satuttaa se, että kertoo kaikenmaailman selitykset ja parin kk:n jälkeen kuitenkin sitoutuu vakavasti. Silloin paljastuu kaikki. Joten rehellisyyttä peliin enemmän ja selkärankaa olla ottamatta yhteyttä enää, jos ei kerran nappaa.
minä en kertonut kaiken mailman selityksiä. Mitään en sanonut mitä en olisi tarkoittanut. Nainen itse tulkitsi asioita ja en hänen tulkintojaan tohtinut korjata. "Pelkuruutta" se toki on minun puoleltani silti. Jos ihminen on ihana, niin hänestä ei kuitenkaan (ainakaan minä) osaa heti sanoa onko hän sellainen jonka kanssa voi ajatella pidempää parisuhdetta. Varmasti naiset ovat yleensä samanlaisia. Se, että tulee torjutuksi sellaisen ihmisen taholta josta pitää, on aina kipeää, mutta ei se sille torjujallekaan ole aina helppoa. Harva ihminen kuitenkaan haluaa ehdoin tahdoin toista satuttaa.
mulla on aivan sama virsi kuin sulla... Olen n 30 nainen, ihan vissiin mukiinmenevän näköinen kun noita miesehdokkaitakin on aina tarjolla, mutta..... Aina kun tutustun paremmin ja haluisin jotain enemmän mies pakenee... Ja kohta on aloittanu uuden suhteen vakavissaan jonkun toisen kanssa. Siis aivan käsittämätöntä. En ole ns "helppo" en lähde joka jannun matkaan, en harrasta yhdenillan juttuja, tykkään puhua suoraan ja rehellisesti... Lie sitten se ongelma kun ei osaa esittää mitään tai leikkiä jotain ihmissuhde "peliä" saadakseen jonkun nalkkiin.... Jos jostain tykkään, tuon sen ilmi ja toivon parasta. Olen miettiny totakin että onko miestyypissä johon ihastun joku tietty kaava, mutta ehkä ei kuitenkaan, toki joskus saattaa hetkellisesti ajatus sumentua jonkun lepertelyistä mutta yleensä turhat lipruilijat ei tod kiinnosta. On sattunu kohdalle pelimiestä...ihan tavallista..vähemmän tavallista... Aivan sama millanen tyyppi, aina kun haluisin tutustua paremmin ja ehkä mahdollisesti alkaa seurustella niin.... Kaveri juoksee suurinpiirtein karkuun tai keksii jotain muuta. Kaippa se on vaan uskottava, että itessä on joku vika jota esim ystävät ei nää, kun ne aina jaksaa ihmetellä tätä mun tuuria miesten kanssa/sitä miten näin mukava (heidän mielestään) ei löydä itelleen ketään kivaa rinnalleen.
Eipä sillä, pärjää näinkin itsekseen mutta kyllä sitä kaipaa vierelleen sitä puuttuvaa palasta.... Sitä jotain joka odottaa sua ja jonka kainaloon käpertyminen karkoittaa kaiken maailman pahan....
Mutta jäänee haaveeks.
on todella huono tuuri tai sitten kyseessä on oman mies makusi aiheuttama ongelma. Mieshän voi olla naisesta kiinnostunut säätönä vaikka tietääkin jollain tasolla ettei halua sitoutua tähän pysyvästi. Moni nainen tulkitsee tällaisten miesten tarjolla olemisen merkkinä omasta haluttavuudestaan, mutta ihan näinhän se ei mene. Itseäni mitkään "pelailut" eivät nimen omaan kiinnosta vaan aitous ja avoimuus on kaiken A ja O.
Toki tiedän, että moni mies on hyvin ulkonäkö keskeinen, mutta silti "ihan vissiin mukiinmenevän näköinen" kommentin naisten itsensä arvioissa aina tökkäävät silmään. Ihan niin kuin se olisi SE tekijä jolla päädytään parisuhteeseen! Se on se tekijä jolla pääsee helpommin sänkyyn, mutta harvalla miehille se kantaa sen pidemmälle.
Siis sitä tossa äsken vain "ääneen" spekuloin... Että mikä lie vikana...Vai onko vika sitten mies maussani...? Itseänsä on niin hankala arvioida ja virheitään, toiset ehkä näkee paremmin. Ja ei se paljon oloa tee sen "haluttavammaksi" jos loppu tulos on aina kuitenkin sama....
Ja en todellakaan tarkoittanut kommentillani ulkonäöstäni että oisin sen helpommin löytämässä sitä kumppania, tai mitään muutakaan seuraa. Kuten jo kirjoitinkin pelkkä sänky seura ei todellakaan edes kiinnosta! Mutta siltikin voin määritellä itseäni ihan reilusti omasta mielestäni ihan mukiinmenvän näköiseksi, se on vain mielipide, jokaisella on kuitenkin omansa... kauneus on katsojan.. jne..Enkä silti kuvittele sen mitä itsestäni ajattelen määrittävän sitä, että löytyykö sitä kumppania vai ei.
Ehkäpä sä olet liian vakava, suora ja itsevarma. Ehkä miehet pelkää tollasta. Tai sit sä kiinnostut jus tniistä komistuksista, jotka haluaa vaan bailata, ilman sen kummempia sitoumuksia.
ei kannata yleistää. Jatkuva vakavuus on ikävää, mutta vielä pahempaa on iänikuinen kepeä bimboilu. Suoruus ei haittaa minua paitsi, jos se ilmenee epäkohteliaisuutena (joskus tätä näkee). Itsevarmuus taas ei haittaa lainkaan paitsi, että se tekee ehkä ensi lähestymisen hiukan pelottavammaksi.
vakavaksi en todellakaan itseeni tunnista.... Suora olen kyllä, mutta en kyllä omasta mielestäni liian itsevarmakaan. Mutta pirustako sitä tietää minkälaisena muut sitten näkevät ja kokevat, voihan sitä itselläkin olla vääristynyt kuva itsestään...
Mutta tää nyt on sitä iänikuista miettimistä... Tiedän kyllä, että en todellakaan ole ainut joka miettii samoja asioita. Mutta välillä on ihan hyvä pohtia "ääneen" saattaa jostain tulla kommentti mitä ei ole itse tullut ajatelleeksi....
Ehkäpä sä olet niitä söpöliinejä, jotka kelpaa vaan sinne viltin alle ja ehkäpä sä kiinnostut just vääristä miehistä, kun katsot vaan tiettyä miestyyppiä. Ulkonäköä ja sen sellasta. Sä tiedät, että vakavalla mielellä olevia miehiä on olemassa, mutta itse et edes sylkäisisi sinne suuntaan. Mä en edes uskaltaisi tulla sulle juttelemaan.
Oletkos miettinyt että miksi sinä haluaisit juuri näihin miehiin sitoutua...? tai siis olisitko oikeasti halunnut.
Itsellä sama kaava toistuu, mutta kumpaankin suuntaan... "kiinnostun" niistä miehistä joista näkee jo itsekin pitkälle että hommasta ei tule mitään. Onpahan hyvä taas syyttää jotain toista siitä että oleminen jatkuu yksin jne keskittyä duuneihin ja harrastuksiin.
Kun sitten vastaan tulee hauska mukava fiksu mies joka haluaisi sitoutua vetäisee sitä itse jarrun päälle, jep
Kerta toisensa jälkeen, aina sama juttu. Mies ei haluu sitoutua!
Nyt taas alko uus samantyyppinen homma, tuore juttu vielä mutta melko selkeetä on että suhde on pinnallinen jos tästä jatkuu.
Ahdistaa vitusti ku taas lähden samaan leikkiin mukaan!! :(
katkaisevasi tätä kierrettä? Tarkoitan siis, et nyt kun susta tuntuu tolta, niin viheltäisit vaan pelin poikki. Tosin kokemuksesta tiedän 2 vuotta pisimmillään roikkuneena, että se ei ole helppoa. Jotenkin se homma menee niin, et kun ite teet jonkun järkevän päätöksen jutun suhteen, niin yhtäkkiä se mies ei haluukaan päästää sua menemään. Mutta, on nyt sen verran itelle tullu noita vastaan, että haluan arvostaa itseäni seuravalla kerralla ja uskoa ensimmäisiä merkkejä siitä, että se ei haluu sitoutua mun kanssa. Silti se sattuu, eikä todellakaan ole helppoa.