Keskustelun taso on suorastaan olematon.
Onpa täällä kuollutta
huokaus huopatossusta
27964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kaksi vuosisataa Beethovenia myöhemmin hänen jälkeensä jättämä synkkä kuolemanhiljaisuus vain syvenee.
Elävöittääkö se keskustelua musiikista? Eipä juuri minun mielestäni. Ja mikä päähänpinttymä tuo Petoveeni sinulle oikein, tunnetko edes muita säveltäjiä?! Mene kirjoittelemaan noita kuolemattomia aivoituksiasi vaikka huussin seinään.
Olemme kaikki Beethovenin uhreja, veljiä ja sisaria kärsimyksessämme.
Musiikki on hyvin vakava asia. Musiiki edellyttää vakavoitumista ja tekopyhyyttä, valehtelemista.
Mitäs mieltä olette ? Pyritäänkö klassisella
musiikilla kuvaamaan tunteita, elämyksiä, myrskyjä,maisemia ym. Koko elämää ja ympäristöä
sanoitta, pelkän musiikin keinoin?
Viihde -ja iskelmämusiikki sanoin ja sävelin.
Kumpi jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle ?
Entä ns.rock, siinä käytetään erilaista rekvisiittaa apuna, valoja, lavasteita, asuja,
mitä suinkin keksitään, onko mitään osaa mielikuvituksella ? Onko kysymys enää varsinaisesta musiikista ?
Vastaukset:
Olen.
Kyllä.
Mielikuvitukselle on tilaa kummassakin tapauksessa. Otan esimerkin: kun olin lapsi, Veikko Tuomen esittämä tango Musta ruusu soi usein radiossa, ja minun mielikuvituksessani se pyöri kuvitettuna kuin hyvä elokuva.
Rock on enemmän multimediaa, mutta kyllä siihenkin mahtuu todellisia klassikoita, jotka ruokkivat mielikuvitusta ja tunteita siinä missä klassinen musiikkikin. Toinen esimerkki: Queen-yhtyeen Bohemian Rhapsody. En väsy sen sanoitukseen koskaan, enkä ole vielä toistaiseksi sitä tyhjiin ammentanut. Ainakin tämä kappale on mitä suurimmassa määrin musiikkia ja hyvää kirjallisuutta.
Tyhjänpäiväisistä annemattilaiskelmistä en sano mitään.
Kahdesta ensimmäisestä olen samaa mieltä.
Rock taas, siinä on todella klassikoita, Mutta...
mielestäni ne ovat vanhempaa vuosikertaa.
Elvis,ym. Nyt rock:in käsitetään kuuluvaksi kaikenlainen meteli ja kakofonia, mielestäni suorastaan äänisaastetta, Tälläisesta otan esimerkin vanhat herrat, "Rollarit", suurella rahalla saadaan aikaan mölinää jota en kutsuisi
musiikiksi. En käsitä mihin heidän (ja vastaavien) menestys voi perustua. Ilmeisesti
heistäkin tulee klassikoita.Otin heidät esimerkiksi, vastaavia löytyy pilvinpimein.
Koska myös rock-musiikissa on todellisia klassikoita otin asian esille tällä palstalla.
No, Rollarithan ovat jo klassikoita, eivätkä kuulosta levyillään läheskään niin 'pahalta' kuin livenä. Henkilöt sen sijaan laittaisin kategoriaan 'ilmiöt' tai 'legenda jo eläessään', eikä niistä sitten sen enempää. Kuuntelepa vaikka Rollareiden kappale Angie - se ei ainakaan ole sitä suurella rahalla tuotettua älämölöä! Jos et tuijota vain ulkoiseen ilmenemismuotoon (älä käy stadionkonserteissa!) vaan kuuntelet, huomaat kyllä itsekin.
Miksi varmistelet tuolla viimeisellä virkkeelläsi? Tiedän toki, että on olemassa sellaisia puristeja, joiden mielestä klassisen musiikin keskustelussa ei saisi puhua muusta musiikista, mutta itse en ole niin karsinoitunut.
Soisin, etteivät muutkaan olisi.
Niinpä kyllä, varmistelin. Otan toisen esimerkin:
Viulisti Vanessa Mae, hän "ratsastaa" klassisen
artistina, sitä hän mielestäni ei ole. Hän soittaa klassista pop-musiikin tyylillä. mielestäni häntä pitäisi arvioida sen mukaan.
Luonnollisesti klassista voi ja saa soittaa miten
haluaa, mutta jonkinlaista pieteettiä pitäisi olla, ettei alkuperäinen teos muutu aivan toiseksi.Kuuntelen kaikenlaista musiikkia,ainakin itse joudun väkisinkin arvioimaan myös henkilöä/ yhtyettä teoksen yhteydessä. Tämä on tietenkin omakohtainen,hyvinkin subjektiivinen näkemys.
Klassinen tai sen tyyppinen musiikki on jämähtänyt paikoilleen. Esim. Sallinen, E.J Rautavaara ym. en löydä heidän teoksistaan mitään
uutta kehitystä.Niissä on mukana em.mainitsemaani
kakofoniaa.Mielestäni muusiikin pitää "soida".
Musiikin pitää soida tai paremminkin on omakohtaisten mieltymysteni mukaista odottaa, että musiikki soisi. Ns. nykysäveltäjät (tai ainakin nämä uudemmat) ovat jääneet minulle melko vieraiksi.
Pidän Nigel Kennedyä (takavuosien punkkari-viulistia) paljon parempana kuin Vanessa
Maeta. Kennedyhän soittaa ihan 'oikeasti', eikä missään haarakyykyssä.
Jatketaan ! en valitettavast ole kuullut mainitsemaasi viulistia, mahtaisiko youtube:ssa
löytyä ? Kyllä se varmaan on sinullekin tuttu ?
Ellei niin näppäile: youtube Google:ssa, hakuun
avant de mourir, heti ensimmäinen, Roby Lakatos,
(ennen kuolemaa) Mitä pidit? Varmaan oletkin jo
arvannut että olen viulisti ? en tarkoita
että se keskustelun kannalta olisi merkityksellistä. Sopiiko että sinuttelen ?
Jatkaisin mielelläni vuoropuhelua musiikista
laidasta laitaan. Valittevasti palstalla on
paljon "mielipiteitä" joilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.
Et ole kuullut Nigel Kennedyä! No, jopas...Radiostakin häntä kuulee tämän tästä. Hänen piti myös tulla tässä kesemmällä Suomeen, mutta se peruuntui. Joitakin vuosia sitten hän herätti huomiota ulkonäöllään, siitä nimitys punkkari-viulisti. Mutta kyllä hän on ihan ehta viuluvirtuoosi.
Tunnen kyllä youtuben, mutten siellä juurikaan vieraile. Työsuhde-etuihini näyttää kuuluvan mykkä tietokone, joten pelkän liikkuvan kuvan katsominen ei innosta. Kenen sävellys tuo on (siis Avant de mourir)?
N0, sen on säveltänyt Georges Boulanger, tunnet
varmasti, Se on Olavi Virran suomeksi levyttämänä, näin se alkaa: Kun kerran kuljin miettäissin ja tunsin tuskaa polttavaa,
kun aivan yksinäin mä kuljin allapäin, jo hetken
toivoin kuolemaa....
Se on kaikille viulisteille "tunnelmapala",
ei ole erikoisen vaikea, mutta herkkä.
Jos kiinnosttaa, jatketaan keskustelua.
Kuuntelin, oli loistava viulisti, Amatin hieno viulu.Kadehhin.Kirjoittele, kysy musiikista.
Palataanko maanantaina palstoille, on vähän hoppu.
Huomisesta voipi tulla mielenkiintoinen - minut on kutsuttu kolmen muusikon yhteisille synttäreille!
Annoinko jotenkin väärän kuvan itsestäni ?
En varmastikaan ole mikään netti-ahdistelija/
ehdottelija.Keskustelen mielelläni musiikista.
Siis, olen muusikko, soitan viulua/alttoviulua
jousikvartetissa, enimmäkseen ns.kamarimuusiikkia,
mutta myös viihde ja iskelmämusiikkia (evergreen).
Kerro terveisiä muusikko ystävillesi,Hyvää viikon
vaihdetta.
Miten päädyit luulemaan, että annoit 'väärän kuvan' itsestäsi...? Minulla todellakin oli perjantaina ja koko viikonlopun ajan vähän kiire - nyt on juhlat juhlittu ja arki jatkuu. Hauskaa oli, mutta huomasinpa taas, ettei enää jaksa valvoskella samaan tapaan kuin nuorempana, tämä maanantaiaamukin tuli ihan liian nopeasti! Onneksi ei sentään ole 'haikia huomen' kuten eräällä Jope Ruonansuun luomalla henkilöhahmolla (joka on sivumennen sanoen minun suosikkini kaikista hänen hahmoistaan).
Sorry ! Lähden nyt aamupäivällä yhteisharjoitteluun urkurin kanssa (kirkkourut)
Minun pitäisi ensi perjantaina soittaa soolona
siunaustilaisuudessa.Ensin Tomaso Albinonin,
Adagio ja toisena Bach:in Air. Varmaan tunnet
ainakin Adagion,se hyvin kaunis.Hyvää työpäivää !
Ihan peruskamaa. Minä puolestani kuulin soitettavan virsiä kolmella pasuunalla, tuuballa ja baritonitorvella. Kovin kauniisti soittivat sysipimeässä syysillassa.
Jopas ! oli kokoonpano, mutta mikäs siinä,
en tunne puhaltimia kovinkaan hyvin.Tuuballa
ei varmaan paljolti sooloilla, enemmältikin soitetaan taustaa, rytmiikkaa. Baritonitorvi
lienee tuuban pikkuserkku, ääniala hivenen
korkeampi (oktaavi ?) Sillä jo pystyy puhaltelemaan melodioita varsin hyvin. Vetopasuuna onkin sitten varsinainen yleistyökalu
kaikenlaisessa musiikissa jazz:ia myöten.Varmaan soittivat taitavasti. Niinkuin tuossa kirjoitin,en paljoakaan puhaltimia tunne.Olen muutaman kerran esiintynyt parin tuttavani kanssa, toisella poikkihuilu ja toinen puuskuttaa oboeta.
Taustaa on silloinkin hoitanut aina pianisti.
Jatkan edelleen. Mitäs mieltä olet ?
Ketkä mielestäsi ovat onnistuneet musiikillaan kuvaamaan maansa luontoa parhaiten ? Heitän esimerkin, eteläamerikan intiaanit harpuillaan ja huiluillaan, soiko niisä Andit ?
Norjalaiset kansanmusiikilaan ja myös Grieg,Ole Bull.Saksalaiset mahtipontissuudellaan .
Suomalaiset, etunenässä Sibelius. Tällaiset tulivat äkkiseltään mieleen.Niitähän voisi esittää leegioittain.
Nyt heitit mielenkiintoisen kysymyksen! Kyllä, olen aina ollut sitä mieltä, että esim. Grieg on niin norjalainen, niin norjalainen - ei tarvitse kummoistakaan mielikuvitusta 'nähdäkseen' hänen musiikissaan Norjan jylhää ja vähemmän jylhääkin luontoa. En oikein osaa sanoa, mistä se johtuu. Jos en olisi ikinä kuullutkaan Griegiä ja sitä minulle soitettaisiin ja kysyttäisiin säveltäjän kotimaata, niin luulenpa melkein, että sanoisin Norja. Ole Bull on toinen esimerkki samasta ilmiöstä.
Mutta Sibelius sitten. Hän ei merkitse minulle yleensäkään niin paljon kuin joillekin suomalaisille tuntuu merkkaavan. Minä en edes pidä kaikesta mitä Sibelius on säveltänyt! Ei hänen musiikistaan täydykään pitää vain sen takia, että hän on suomalainen ja ns. suuri säveltäjä, ellei peräti 'nero'. Suomessa on muitakin säveltäjiä!
Kyllä Heino Kaskikin osaa maalailla maisemia kuulijansa korviin, niin sanoakseni. Sibeliukseen palatakseni sanon vielä, että olen kerran tai pari kuullut jonkin hänen pienimuotoisen kappaleensa, jota en edes tunnistanut Sibeliukseksi, ja se minun mielestäni hieman nosti hänen arvoaan silmissäni. Että ei hänkään rypenyt pelkästään suomalaisessa metsä-Kalevala-kansanrunous-aiheistossa, vaan kuulostaa joskus ihan eurooppalaiselta tai 'maailmalliselta'. Ja onhan hänellä se puu-sarja, joka kyllä kuvailee esim. kuusta ihan kelvollisesti, ainakin minä niin koen.
Mihin unohdit tsekkiläiset säveltäjät? Ovat ehkä lähimpänä minun sydäntäni, hyviä luonnonkuvailijoita hekin.
Joo, ensi kertaa näin baritonitorven ihan livenä. Minusta on aina hienoa, kun pääsee kuulemaan elävää musiikkia. Pääsin myös kokeilemaan, saanko pasuunasta mitään ääntä aikaiseksi, eikä se ihan huonosti mennyt.
Ai, niin, nuo Andien soundit. Pidän kyllä niistäkin, ovat hyvää taustamusiikkia jollekin mieluisalle puuhastelulle (askartelen aika paljon).
Sullahan on omien näppäintesi ääressä mahdollisuus nostaa tasoa ja kiinnostavuutta kertaheitolla. Eli naputtelepas meille nyt jotain kuolematonta ja ylevää äläkä marmata siellä.
Täytyy sanoa kuin entinen kirjallisuuskriitikko kantaaottavasta runoudesta, ettet sinäkään juuri keskustelun kenttää rikastuta.
Miksi pitäisi kirjoittaa jotakin kuolematonta ja ylevää? Eikö ihan oma kuolevainen mielipide riitä, sinä snobbailija? En ole asiantuntija muussa kuin omassa elämässäni, mutta kyllä se minulle piisaa. Se ei silti tarkoita, etteikö minulla olisi mielipiteitä ja sanottavaa monestakin asiasta.
Luepas se ensimmäinen viestisi tässä ketjussa, silkkaa valitusta. Eli se siitä "sanottavasta monestakin asiasta".
Toimi äläkä itke.
Jos olet jostakin syystä huonolla tuulella, etkä halua osallistua vaatimaasi 'toimintaan' eli musiikista keskustelemiseen, niin äläpä avaa tietokonettasi ollenkaan tänään, jooko? Jätä meidät muut rauhaan ja jörötä karvat korvissasi ihan itseksesi. Aurinkoista loppuvuotta sinulle :)
P.S. Ensimmäinen viestini oli pelkkä toteamus, ei valittamista.
Minne katosit, nimim. 'keskustellaan sitten'? Alan aavistella, että olet tehnyt tämän katoamistempun ennenkin, eri nimimerkillä tosin, ja juuri kun alettiin päästä keskustelussa jonnekin. Mikä tuli?
Pettikö kantti vai etkö sitten lopultakaan ole se, joksi itseäsi mainostit? Minusta on epäreilua jättää toinen keskustelija roikkumaan ikään kuin tyhjän päälle, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Jos olet ollut kiireinen ja poissa jossakin, ymmärrän toki, mutta katson samalla, että tämä keskustelu on sitten förbi. Hyvää jatkoa.