Mä en ymmärrä miksi mä en pysty unohtamaan erästä miestä. Meillä ei oikeestaan koskaan oo varsinaisesti ollut seurustelusuhdetta, ihan olosuhteiden pakosta. Kuitenkin yhteydenpito oli päivittäistä, ja ikävä huutava. Tunteet oli satavarmasti molemminpuolisia, ja miehen puolelta ehkä vieläkin voimakkaampia, kuin omani.
Kävi kuitenkin niin, että elämä erotti. Yhdessä sovittiin, että jätetään kaikki, kun se on vielä kaunista. Sen jälkeen on tapailtu satunnaisesti, yhteyttä pidetty kuitenkin, ystävyyden merkeissä.
Itselle pelkäksi ystäväksi muuttuminen oli kuitenkin vaikeeta, ja kerroin sen miehelle. Sanoin, että parempi varmasti olis, jos ei tavattais. Varsinkin kun tapaamiset oli usein aika teennäisiä, siis siten, että yritys olla "cool" ja peittää todelliset tunteensa oli liian vaikeeta.
Hiljattain mies kertoi, että tunteet on vielä erittäin lämpimät. Muttei kuitenkaan usko, että vois enää tuntea samalla tavalla kuin ennen. Ja silti ei haluais menettää mua elämästään, ja sanoi, että välillä kyyneleet tulee väkisin silmiin, kun muistelee menneitä hyviä hetkiä. Mies on itse ollut aloitteellinen tapaamisissa, ja on kutsunut mukaansa mökille yms.
Sanoi myös, että jättää nyt pallon mulle, eli on musta kiinni, tavataanko enää.
Sovittiin siis, että tavataan, ja yritetään pitää hauskaa, ja unohtaa nää ns. ikävät asiat. Että ollaan ja jutellaan jne. Sovittiin myös, että hän sitten ehdottais sopivaa päivää tapaamiselle.
Tuosta on nyt kulunut reilut pari viikkoa. Silloin jo sovittiin, että noin kk päästä vois olla hyvä ajankohta. Tietenkin olen odottanut, että jotain ehdotuksia nyt tulisi. Kuitenkin tää asia on tuntunut jäävän unohduksiin, ehkä tahallisesti. Muihin viesteihin yms. on kyllä vastannut, muttei enää itse ole ottanut yhteyttä minuun.
Tätä kirjoittaessani tajuan oikeastaan itsekin, eipä taida miestä kiinnostaa niin paljon enää, että haluaisi mitään illanviettoa enää yhdessä....
Mä en vaan saa sitä ihmistä mielestäni, enkä ymmärrä sen logiikkaakaan yhtään.
Vaikeeta on. Aargh!
Kävi kuitenkin niin, että elämä erotti. Yhdessä sovittiin, että jätetään kaikki, kun se on vielä kaunista. Sen jälkeen on tapailtu satunnaisesti, yhteyttä pidetty kuitenkin, ystävyyden merkeissä.
Itselle pelkäksi ystäväksi muuttuminen oli kuitenkin vaikeeta, ja kerroin sen miehelle. Sanoin, että parempi varmasti olis, jos ei tavattais. Varsinkin kun tapaamiset oli usein aika teennäisiä, siis siten, että yritys olla "cool" ja peittää todelliset tunteensa oli liian vaikeeta.
Hiljattain mies kertoi, että tunteet on vielä erittäin lämpimät. Muttei kuitenkaan usko, että vois enää tuntea samalla tavalla kuin ennen. Ja silti ei haluais menettää mua elämästään, ja sanoi, että välillä kyyneleet tulee väkisin silmiin, kun muistelee menneitä hyviä hetkiä. Mies on itse ollut aloitteellinen tapaamisissa, ja on kutsunut mukaansa mökille yms.
Sanoi myös, että jättää nyt pallon mulle, eli on musta kiinni, tavataanko enää.
Sovittiin siis, että tavataan, ja yritetään pitää hauskaa, ja unohtaa nää ns. ikävät asiat. Että ollaan ja jutellaan jne. Sovittiin myös, että hän sitten ehdottais sopivaa päivää tapaamiselle.
Tuosta on nyt kulunut reilut pari viikkoa. Silloin jo sovittiin, että noin kk päästä vois olla hyvä ajankohta. Tietenkin olen odottanut, että jotain ehdotuksia nyt tulisi. Kuitenkin tää asia on tuntunut jäävän unohduksiin, ehkä tahallisesti. Muihin viesteihin yms. on kyllä vastannut, muttei enää itse ole ottanut yhteyttä minuun.
Tätä kirjoittaessani tajuan oikeastaan itsekin, eipä taida miestä kiinnostaa niin paljon enää, että haluaisi mitään illanviettoa enää yhdessä....
Mä en vaan saa sitä ihmistä mielestäni, enkä ymmärrä sen logiikkaakaan yhtään.
Vaikeeta on. Aargh!
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä jo kaksi viikkoa ennen epämääräistä "määräaikaa" hermostua?
Muuten kuulostaa siltä, että on epäselvää kenen hallussa se pallo oikein on.
"Tuosta on nyt kulunut reilut pari viikkoa. Silloin jo sovittiin, että noin kk päästä vois olla hyvä ajankohta."
"Tätä kirjoittaessani tajuan oikeastaan itsekin, eipä taida miestä kiinnostaa niin paljon enää, että haluaisi mitään illanviettoa enää yhdessä...."
Olen samaa mieltä kuin edellinenkin vastaaja.
Jos olette sopineet, että kuukauden kuluttua voisi olla tapaamiselle sopiva ajankohta, ei mies välttämättä edes halua häiritä sinua enää ko. asialla, ennenkuin se tulee ajankohtaiseksi. Jos siitä jauhettaisiin koko ajan, eikö olisi sama tavata samantien, eikä sopia mitään keinotekoisia aikoja kuukauden päähän ja kyllästyttää itsensä ja toisen koko ideaan jo ennalta puhumalla siitä?
Tod. näk. odotat liikaa siltä illalta, kun se lopulta sitten koittaa. Mitä enemmän asiaa vatvotte, sitä enemmän odotatte ja sitä enemmän petytte.
Ei taida ihan pelkkä kahvillakäynti enää riittää? Suunnitelmissa on ykköset päällä (ainakin sinulla) ja pidemmän kaavan kautta (ravintolaillalliset, iltaohjelma jne? Ja sit se tulee farkuissa ja haluu vaan kahville, kun sillä on joku meno 1/2h kuluttua.
Vielähän tässä on 2 viikkoa aikaa... miksi sopia vielä mitään aikoja ja paikkoja, kun ne ehtisivät kuitenkin muuttua moneen kertaan?
"Tod. näk. odotat liikaa siltä illalta, kun se lopulta sitten koittaa. Mitä enemmän asiaa vatvotte, sitä enemmän odotatte ja sitä enemmän petytte.
Ei taida ihan pelkkä kahvillakäynti enää riittää? Suunnitelmissa on ykköset päällä (ainakin sinulla) ja pidemmän kaavan kautta (ravintolaillalliset, iltaohjelma jne? Ja sit se tulee farkuissa ja haluu vaan kahville, kun sillä on joku meno 1/2h kuluttua. "
Olet varmasti oikeassa. Odotan varmasti liikaa siltä illalta, jos sitä edes tulee. Toisaalta alunperinkin puhe olikin vain parista bissestä jossain, ja erikseen sanoin, että voidaan sitten lähteä omille teillemme molemmat, jos siltä tuntuu. Ei ainakaan kummankaan tarvii ottaa paineita siitä, että illan päätteeksi pitäis päätyä yhdessä johonkin.
Kiitos kommentista, taidan tosiaan hätäillä itse liikaa. Toisaalta tunnen miehen kuitenkin aika hyvin, ja luulenpa, että saatan odottaa iltaa vielä vappunakin ;)
mielenkiinnon? Ei riitä, että kerran ottaa suihin. Mielenkiinto pitää ansaita joka päivä.
se että pallo on sinulla nyt. Niin sen tapaamisen sopimisen suhteen kuin koko suhteen jatkon osalta.
Suora lainaus: "Sanoi myös, että jättää nyt pallon mulle, eli on musta kiinni, tavataanko enää."
Jos nyt jäät vaan odottelemaan, niin mahdollisuus on menetetty.