Kohta ovat viisi nälkävuotta ohi ja "runsas" eläke tulossa.
Tunnen taas itseni kelvolliseksi ihmiseksi, voin osallistua yhteiskuntaelämään kunniallisena kansalaisena.
Voin jättää sadat turhat hakemukset tekemättä, alkuunhan niitä teki oikein uskossa, että nyt tärppää ja jokainen kielteinen vastaus tai vastaamattomuus tuntui "epäoonistumiselta". Sitten vain pelkästä velvollisuudentunnosta, odottamatta minkäänlaista vastausta.
Taloudellisesti oppi kieltäytymään kaikesta, jopa joskus ruoastakin. Ainoastaan ilmaisharrastukset olivat mahdollisia.
Onneksi olin nuoruusvuodet ulkomailla, jotenka 10 vuotta eläkettä alkupäästä kertyi, verrattuna Suomen oloihin. Loppupään puuttuvat 10 vuotta vaikuttavat myös eläkkeen määrään, mutta pienellä sitä on oppinut tulemaan toimeen.
Sodan jälkeisen sukupolven edustajana on vielä helppo sopeutua niukkuuteen, olihan sitä puutetta lapsenakin, mutta ajattelen huolestuneena kuinka pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa nykyisin n. 40 vuotiaisiin, jotka ovat kokeneet huolettoman lapsuuden ja nuoruuden ja putoavat pimeään, lohduttomaan aukkkoon nimeltä pitkäaikaistyöttömyys. Työssä olijoilla työtahtia kiristetään, eläikää nostetaan. Tuntuu kuin kaikki yritettäisiin tappaa ennen eläkeikää, tavalla tai toisella.
Mielestäni hallituksen pitäisi suhtautua vakavuudella ongelmaan ja ajatella seurauksia. Eivät työttömät Suomesta poistu poistamalla heidät tilastoista.
Tunnen taas itseni kelvolliseksi ihmiseksi, voin osallistua yhteiskuntaelämään kunniallisena kansalaisena.
Voin jättää sadat turhat hakemukset tekemättä, alkuunhan niitä teki oikein uskossa, että nyt tärppää ja jokainen kielteinen vastaus tai vastaamattomuus tuntui "epäoonistumiselta". Sitten vain pelkästä velvollisuudentunnosta, odottamatta minkäänlaista vastausta.
Taloudellisesti oppi kieltäytymään kaikesta, jopa joskus ruoastakin. Ainoastaan ilmaisharrastukset olivat mahdollisia.
Onneksi olin nuoruusvuodet ulkomailla, jotenka 10 vuotta eläkettä alkupäästä kertyi, verrattuna Suomen oloihin. Loppupään puuttuvat 10 vuotta vaikuttavat myös eläkkeen määrään, mutta pienellä sitä on oppinut tulemaan toimeen.
Sodan jälkeisen sukupolven edustajana on vielä helppo sopeutua niukkuuteen, olihan sitä puutetta lapsenakin, mutta ajattelen huolestuneena kuinka pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa nykyisin n. 40 vuotiaisiin, jotka ovat kokeneet huolettoman lapsuuden ja nuoruuden ja putoavat pimeään, lohduttomaan aukkkoon nimeltä pitkäaikaistyöttömyys. Työssä olijoilla työtahtia kiristetään, eläikää nostetaan. Tuntuu kuin kaikki yritettäisiin tappaa ennen eläkeikää, tavalla tai toisella.
Mielestäni hallituksen pitäisi suhtautua vakavuudella ongelmaan ja ajatella seurauksia. Eivät työttömät Suomesta poistu poistamalla heidät tilastoista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pelkkaa pudotusta urani.
Ensin tyosopimuksen perusteeton purku 11-vuotta sitten.
Sen jalkeen patkatoita.
Sitten pitka-aikaistyottomyys.
Nyt kohta nelja vuotta tyottomyyselakkeella.
Reilun vuoden kuluttua pelkka elakelainen.
Alemmaksi ei enaa paase.
Siita huolimatta olemme koko ajan olleet tyytyvaisia elamaamme.
Kun ei vertaa eika valita!