Miehen kanssa ollaa nyt seurusteltu tovi. Kaikki oli vielä loistavasti muutama päivä sitten. Riidelty ollaan ennekin, mutta nyt näyttäisi, että tämä on loppu.
Tänään tuli viesti, jossa mies haluaa taukoa. Olen kuulemma ollut ennen häntä lutka, joka lähtee aina jatkoille baarista pyydättäessä. Näin mies oli kuulut mieheltä baarissa, joka päätti ystävällisesti varoittaa miestäni minusta. Ja tämä tapahtui, kun olimme vasta muutaman viikon tapailleet.Omat lauseeni myös kuulemma kertovat samaa. Olen sanonut, että kolmen vuoden seurustelun päätteeksi vietin aikaa useinkin baarissa. Tai jos usein on korkeintaan kerran viikossa. Ilta ei tosin mennyt miehiä kotiin houkutellessa, vaan lähinnä tanssiessa ja muuten hauskaa pitäessä. Miesten kanssa kyllä tanssin ja joskus pari pusua myös vaihdettiin joidenkin kanssa, mutta koskaan en ole heitä kotiini raahannut eivätkä he minua.
Mies ei siis voi sulattaa tätä "lutkamaisuuttani" mikä en siis todellisuudessa ole. Muutama viikko aiemmin hän minulle tästä kertoi ja tänään otti asian uudelleen käsittelyyn. Aiemmin sanoi uskovansa, että en sellanen voi olla. Hän ei vaan tajua kuinka paljon mua satuttaa, kun on antanut pitkään olettaa, että meillä on onnellinen parisuhde ja olen hänelle hyvä sellaisena millaisena hän minua pitää.
Oma sietokykyni saattaa loppua pian. Poikaystävän ei minusta pitäisi olettaa tytöstään mitään tuollaista. Ei edes harkita moista.
Mutta mitä tehdä kun rakastaa toista liikaa ja haluaa olla hänen kanssaan aina. Silti sanat sattuu liikaa ja onnelliset päivät eivät tunnu miltään päivinä, jolloin tuntee itsensä vähintäänkin liian huonoksi miehelle.
kommenttia.
Tänään tuli viesti, jossa mies haluaa taukoa. Olen kuulemma ollut ennen häntä lutka, joka lähtee aina jatkoille baarista pyydättäessä. Näin mies oli kuulut mieheltä baarissa, joka päätti ystävällisesti varoittaa miestäni minusta. Ja tämä tapahtui, kun olimme vasta muutaman viikon tapailleet.Omat lauseeni myös kuulemma kertovat samaa. Olen sanonut, että kolmen vuoden seurustelun päätteeksi vietin aikaa useinkin baarissa. Tai jos usein on korkeintaan kerran viikossa. Ilta ei tosin mennyt miehiä kotiin houkutellessa, vaan lähinnä tanssiessa ja muuten hauskaa pitäessä. Miesten kanssa kyllä tanssin ja joskus pari pusua myös vaihdettiin joidenkin kanssa, mutta koskaan en ole heitä kotiini raahannut eivätkä he minua.
Mies ei siis voi sulattaa tätä "lutkamaisuuttani" mikä en siis todellisuudessa ole. Muutama viikko aiemmin hän minulle tästä kertoi ja tänään otti asian uudelleen käsittelyyn. Aiemmin sanoi uskovansa, että en sellanen voi olla. Hän ei vaan tajua kuinka paljon mua satuttaa, kun on antanut pitkään olettaa, että meillä on onnellinen parisuhde ja olen hänelle hyvä sellaisena millaisena hän minua pitää.
Oma sietokykyni saattaa loppua pian. Poikaystävän ei minusta pitäisi olettaa tytöstään mitään tuollaista. Ei edes harkita moista.
Mutta mitä tehdä kun rakastaa toista liikaa ja haluaa olla hänen kanssaan aina. Silti sanat sattuu liikaa ja onnelliset päivät eivät tunnu miltään päivinä, jolloin tuntee itsensä vähintäänkin liian huonoksi miehelle.
kommenttia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et voi muuttaa toisen ihmisen käsitystä sinusta, oli se sitten miten päin prinkkalaa. Et ainakaan, jos hän haluaa väen väkisin uskoa sinusta noin.
Oletko mielestäsi luotettava?
luotettava. Ainakaan en ole antanut mitään syytä epäillä miksi en olisi. Muutaman kerran baarissa olen ollut ilman miestäni esimerkkinä lauantain. Silloinkin puhui mieheni kanssa muutamaan otteeseen puhelimessa ja heti aamusta, kun olin kaverin kotiin heittänyt menin mieheni luokse.
Miespuolisia kavereitakaan minulla ei juuri kotikaupungissani ole.
sattuu vain ajatella, että mieheni uskoo satunnaisen humalaisen puheita kuin minun.
Siis kauanko olette seurustelleet?
Luottamus on tärkein asia suhteessa.
Sen pohjalle homma rakennetaan. Kun luottoa ei ole, miksi toisen kanssa olisi? Haluatko oikeasti olla ihmisen kanssa, joka satuttaa sua noin?
Mun eräs kaveri poti monen vuoden suhteessa monta vuotta pahaa oloa koska häntä epäiltiin pettämisestä melkein jatkuvasti ja täysin syyttä.
Eroon se onneksi lopulta päättyi. Tai onneksi siksi, että saa nyt mahdollisuuden luoda uuden ihmissuhteen joka on terveellä pohjalla.
Mun mieheni on sanonut, että jos joku tulisi hänelle sanomaan, että minä olen häntä pettänyt, saisi kyllä vakuutella hyvin kauan ennen kun uskoisi minusta semmoista. Se oli kiva kuulla, vaikka jotenkin alusta alkaen on ollut semmonen tunne että meillä on kaikki jotenkin niin hienosti että semmoinen hyvän olon kiitollisuuden tunne ilmaantuu vähän väliä mieleen Ollaan myös puhuttu siitä kuinka menneisyydellä ei ole niin väliä, vaan sillä mitä on nyt. Kokemuksemme on tehnyt meistä sen mitä tänä päivänä olemme ja me halutaan olla toistemme kanssa juuri siksi että olemme keitä olemme. Mä lähtisin kävelemään jos huomaisin olevani suhteessa missä mies ajattelisi minusta että olen lutka. Herätys.
Tajuan kyllä sen, että mies tekee väärin sanoessaan minusta noin. Mutta ei mies mitään tunteilleen voi, ja voin oikeastikkin sanoa, että olen iloinen, että hän pystyy niistä minulle puhumaan.
Meille on muuten täydellinen suhde, jos ei ota huomioon näitä riitoja. Siksi haluaisin olla miehen kanssa. Mutta toinen juttu on se, että onko se tosiaan niin täydellinen, että se kestäisi tämän asian. Saattaisin sulattaa asian nyt, mut tulevaisuudessa en tiedä tuleeko se paha olo taas takas.
En todellakaan ole vihainen tästä meidän tauosta miehelle. En minäkään halua olla pusipusituulella miehen kanssa, joka pitää minua lutkana. Enkä myöskään halua seurustella hänen kanssaan, jos hän ei pysty käsitystään muuttamaan. Sattuuhan se hirveesti jos meille ero tulee, sillä voin sanoa, että olen parhaimmat hetkeni viettänyt hänen kanssa. Ei hän minua epäile, että pettäisin (kai), mutta hänen päässään on kuvitelma, että olisin nainen, joka vaihtaa miestä sinkkuaikoinaan kuin sukkaa.
Vaikeaa.
Voitko sitten sanoa olevasi 100% luotettava tapaus? Voiko suhun luottaa ja etkö todellakaan ole koskaan harrastanut yhdenillanjuttuja? Ei sun auta kuin jankuttaa asiaa miehelle. Sanot suoraan, että mitään pusuja pahempaa ei koskaan tapahtunut ja jos hän ei sua usko, niin tiedän suhde vetelee viimeisiään.
Olen aina ollut ns. kilttityttö eli ei mua todellakaan ole saanut mukaan yhdenillan juttuihin. Kyllä minä parilla jatkoilla olen käynyt baarin jälkeen, mutta silloinkin jatkoille on lähtenyt useita muita tyyppejä. Ja silloinkin olen päätynyt parhaan ystäväni enkä satunnaisen miehen viereen nukkumaan.
Pussailu ja tanssiminen ei mielestäni ole kevytkenkäisyyttä. Ja ei minua nyt sentään jokaisen vastaantulevan kanssa ole saatu eritteitä vaihtamaan.
Vaikka hän pyytäisikin anteeksi ja olisi aidosti pahoillaan, että oli ajatellut minusta näin, niin en silti tiedä mitä teen. Rakastan häntä mutta silti ajattelen, että tulevaisuudessa tuntuisi liiankin pahalta, että hän on minusta sillätavalla ajatellut.
Miksi hän ilmoittaa asiasta vasta nyt, kun olen kerennyt rakastua.
Minulle jäi epäselväksi kuinka pitkään olette olleet yhdessä, eli tuo "tovi" ja tunsitteko toisenne ennen seurustelua?
Kiinnostaisi myös tietää rajoittuuko miehen kokemukset seurustelusta sinuun tai muuten "kokematttomampi" kun sinä?
puoli vuotta olemme seurustelleet. Oltiin juteltu jonkinverran netissä ennenkuin tapasimme ja aloimme olemaan aktiivisesti yhdessä. tottakai siinä oli myös se tapailuvaihe, milloin mikään ei ollut ns. virallista.
Miehen kokemukset eivät rajoitu pelkästään minuun eikä hän myöskään ole kokemattomampi kuin minä.
Se siinä onkin kun itse tunnen olevani kokemattomampi kuin keskimäärin minun ikäiseni nuori nainen.
Ok... no sitten kuulostaa aika oudolta että jotain noinkin vanhaa juttua alkoi kaivelemaan ja sen perusteella nimitelemään.... Mutta oma mokansa jos on pitänyt puoli vuotta mölyt tyhmänä mahassa. Outoa myös että jos olet vain "pusutellut" niin miten siitä saa lutkan maineen ja kuka se totuuden torvi siellä baarissa on joka miehelle näitä totuuksia on laukonut. Ehkä joku jonka tunnet joka ei saanutu pusuttelua tai sit enempää(?)
Ensimmäisestä viestistä vielä ihmetyttää "Omat lauseeni myös kuulemma kertovat samaa"... mitähän tuollakin tarkoittin... Noh kolme mahdollista päätelmää koko sotkusta heitän silti sokkona.
* Mies haluaa erota muusta syystä, mutta syy ei ole "pätevä" eli hakemalla haetaan jotain - tässä tapauskessa ikiwanhaa draamaa
* Jokin asia on nostanut tämän vanhan jutun pinnalle. Joku riita teidän välillä tai sitten jossain saunaillassa joku kaveri heittänyt puoliviallisen vitsin sinusta / menneisyydestä ja mies purkaa angstin sinuun
* Oikeasti riitelette jostain toisesta syysytä ja tämä lutkittelu ei kuulu siihen ollenkaan - muuten kun lisäammuksena kun halutaan loukata... ja nyt sitten siihen on takerruttu ja "oikea" ongelma jää hoitamatta.
Ei mies halua minua tästä asiasta sanojensa mukaan loukata. Enkä hänestä sitä uskokkaan.
Ja ei hän ainakaan eilen erota halunnut, vaikka tässä olisi hänellä ollut hyvä mahdollisuus. Kuulemma pitää vain jäähdytellä tunteitaan.
On se jännä ku omat tunteet heitti 200 50:neen miestäni kohtaan yhdessä päivässä. Puolella sydämmellä rakastan häntä samalla tavalla kuin ennenkin. Toinen puoli sitten sanoo vain, ettei mun pitäisi sietää tälläistä kohtelua.
Kuulostaa siltä että ensimmäinen tai toinen vaihtoehto sopisivat aika hyvin tähän. Kolmas vaihtoehto kuulostaa aika kaukaa haetulta. Eka vaihtoehto sopii jos mies on pelkuri, toinen jos hänellä on huono itsetunto ja hänellä on ollut vaikeuksia edellisissä parisuhteissa. Toinen vaihtoehto on muuten ikävin niistä, silloin hän tykkää sinusta, mutta hän ei pääse menneisyyden ongelmista yli. Sille et voi mitään, valitettavasti. Hän voi tietysti itse oivaltaa mistä on kyse ja yrittää muuttaa asioita. Ensimmäisessäkään tapauksessa et voi tehdä asialle mitään. Voit olla onnellinen että pääsit hänestä eroon.
Mulla vielä yksi ehdotus.
Mies potee huonoa omaatuntoa jostain.
Yleensä pettäjä syyttää puolisoaan pettämisestä.
Vähän ton tyylistä sen mun kaverin kanssa.
noniin joo se varoitus baarissa ensin.ekoil treffeil rupee puhuun innokkaasti huorista..niitten hinnoista..sihteeriopistosta..laittanut hakemuksen jonnekkin alaston juttuun(vitsillä varmaanki kyllä).tollasta kuuntelin ja vain ihmettelin ja kummastelin miksi kertoo mulle kun pitäis vaikutusta yrittää tehä.eikä siinä mitään.juttu etenee ja sitten toisil reffeil kertoo kuinka liftas baarista kotio kaverin kans jätkien kyydis ja ne pyysi suihinottoo palkaks naisen kämpillä ja piste juttu jää siihen,häh.ja samal toistuu noi aikasemmat jutut.no sitten tulee että viettänyt villiä aikaa tässä vähän liiankin villiä ja ei haluais mennä baariin kun on liikaa exiä..no mennään toiseen...no sielläkin on niitä liikaa..njaa.no sit kuuntelee kuinka se vois ottaa vaikka tolta suihin ja tolta(mitä vattua)minkälainen nainen kertoo tollasta uudelle miehellensä.viimenen niitti kun baaris kysy että missä olit niin vastaus...kävin ottaan erkiltä suihin(nimi muutettu ja se sattuu oleen minun tosi hyvä kaveri jonka kans käydään vaikka baaris)kuka sanoo tollasta ja tapailtu vasta 2kk.kun noita edellä mainittuja asioita ym ym kuuntelee koko ajan ja tarkotan että koko ajan ja muistaa sen ekan baari reissun missä tavattiin ja se äijä avautu mulle niin tulee kyllä jos jonkinmoista ajatusta.kysymys olenko ainoa?toisekseen pystyn uskoon nyt kuitenkin ettei hän ole sellainen mitä ajattelin...aivan liian suuri suu tai sitten minulla tooooodella huono huumorintaju tai ei tarpeeksi omituinen.heh selvitetään asiaa täällä ei voi kuin nauraa...sattu käymään säkä että töissä on tylsää ja rupesin selaan tätä.joo kettu kuittaa.
Tosiaan. Juttua vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle jos haluais ja miettiä mistä kaikki johtuu. Jääköön siis viimeiseksi.
Kuten sanoin, niin hassuja on tultu puhuttua, mutta ei ne puheet vaan teot eikö? Mistä nää puheet sitten johtuu on jo toinen tarina. Liftaaminen ei kait oo kevytkenkäistä, eikä sitä aina voi tietää millainen kuski on. Pitääkö siitä rangaista, että joutuu "väärään" kyytiin?
Juu. Ja tyhmiä, ilkeitä ja epäsopivaa on tultu sanottua, niillä mitään enempää tarkoittamatta. Joskus on hyvä pitää suu kiinni, vaikka ketuttais kuinka.En tiedä oonko halunnu näpäyttää sulle jotakin takaisin huonolla hetkellä (ja tiedät mistä puhun). Se siinä on, kun en kaikkia asioita edes ymmärrä ite mitä on sanonut (saati niiden vaikutuksia). Ethän sinäkään sillä mitään tarkoittanut, kun sanoit, että olet ihastunut toiseen. Ainakin niin väitit. Ja sanoit vielä minulle, että et tajunnut, että otan asian sillä tavalla kuin otin.
Ja jotku kohdat noista ei ihan täsmää. Niitä en tässä ala selittelemään, koska tuskin näen siitä olevan mitään hyötyä, varsinkin kun tiedät ne itsekkin. Tää riita ollaan jo puhuttu.
Ja sinä ajattelit,että olen sellainen. Kyllä myönnän, että olen ehkä sellaisen kuvan antanut. Mutta miksi et voinut uskoa heti, kun sanoin etten olen. Olen kyllä erittäin iloinen siitä, että kuitenkin uskoit, tai ainakin sanoit uskovas. Aina kun en minäkään tiedä mitä sun päässäs liikkuu.
Tiedän, että olen loukannut sua hirveesti puheillani. Et vain voi väittää, että minä olisin ainoa, joka niin on tehnyt.
Ei tän viestin alkuperänä ollu todellakaan tehdä susta pahista ja näyttää ite enkeliltä, vaan purkaa vaa omaa vitutusta ja pahaa oloa. En mielestäni puhunut susta negatiiviseen sävyyn?
Mutta katsellaan tässä ja hyvää työpäivää kulta.
Mä en tiedä mitä haluat mun sanovan. Omasta mielestä en voi sanoa ja tehdä enää mitään. Tää juttu sovittiin kaikin puolin. Sä annoit anteeks mulle ja minä sulle. Miksi siis pitää vielä jatkaa?
Onko se väärin jos haluan purkaa tunteitani? Pitäskö mun pitää kaikki sisälläni ja sit ehkä vuoden päästä kertoa, että mulla oli sillon paha olla. mä sanoin etten mä syytä sua mistään, mitä sä tunteilles voit.
Tiedän olevani paska, paskempi, paskin. En mä todellakaan ole nauttinu siitä mitä olen sanonut / antanut sun ymmärtää. En todellakaan.
Mua ei haittaa sun ystäväs. On mullakin ystäviä. Mutta kait sä ymmärrät ettei sellanen voi tuntua hyvältä, vaikka se onki toisaalta ihan ok asia. Et sinäkään halua nähdä mua toisten syleilyssä. Joskus tulee sanottua rumasti jos ketuttaaa sillä hetkellä liikaa ja tuntuu pahalta.
Sun ei ole pakko olla mun kanssa, jos en kelpaa sulle vikoineni. Tiedän etten ole täydellinen, enkä tule koskaan olemaakaan. Mutta sä myös tiedät, etten enää ole ollut sellainen, miksi mua epäilit.