Mikä ihme siinä voi olla, etten pääse yli ihmisestä joka ei todellakaan ole sopiva minulle? Seurustelin puoli vuotta miehen kanssa, joka osasi olla ihana, hauska ja hurmaava. Oikea flirtti. Siinä hänessä varmaan eniten ihastuin, kun hän osasi olla todella hurmuri.
Mutta hänessä oli huonot puolensa. Hän meni ja tuli miten halusi, harvoin ilmoitti mitään itsestään, ei soittanut tai tekstannut jos ei tullutkaan luokseni yöksi, vaikka niin oli sovittu. Olin todella rikki mutta siedin kaiken. Aina päätin, että nyt sanon hänelle miten typeräksi tunnen itseni kun odotan häntä ja sitten ei tulekaan. Mutta joka kerta kun hän sitten tuli luokseni, unohdin kaikki mitä minun piti sanoa ja olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja hänen kanssaan oli ihana olla, vaikka kuitenkin mielessä kaiveli kokoajan sanoa hänelle kaikesta. Ristiriitaista, eikö?
Ja joka kerta kun yritin soittaa tai laittaa hänelle viestiä, hän ei joko vastannut tai sitten vastasi jotain ympäripyöreää.
No, epäilykseni heräsi jo melko varhaisessa vaiheessa, mutta kuten jo aikasemmin sanoin, siedin kaiken. Lopulta puolen vuoden jälkeen sain selville että hänellä oli jotain muita naisia joten jätin hänet.
Siltikään en pysty unohtamaan häntä. Erostamme on yli puoli vuotta. Olemme nähneet muutamia kertoja tänä aikana ja yhä edelleen sydämeni alkaa hakkaamaan, kädet tärisemään ja kaikki sanat ja asiat vain katoavat päästäni. Yritän olla näyttämättä tunteitani, koska en halua tehdä itsestäni naurettavaa. Minähän jätin hänet. Enkä voisi enää kuvitella eläväni hänen kanssaan. Koska kun muistelen miten rikki ja masentunut olin, en halua elää sitä uudelleen.
Joten, miksi ihmeessä ajattelen häntä silti päivittäin?? Alkaa jo huolestuttaa, koska haluaisin mennä elämässä eteenpäin ja "unohtaa" hänet. Mitä jos en pääse hänestä ikinä yli?
Mutta hänessä oli huonot puolensa. Hän meni ja tuli miten halusi, harvoin ilmoitti mitään itsestään, ei soittanut tai tekstannut jos ei tullutkaan luokseni yöksi, vaikka niin oli sovittu. Olin todella rikki mutta siedin kaiken. Aina päätin, että nyt sanon hänelle miten typeräksi tunnen itseni kun odotan häntä ja sitten ei tulekaan. Mutta joka kerta kun hän sitten tuli luokseni, unohdin kaikki mitä minun piti sanoa ja olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja hänen kanssaan oli ihana olla, vaikka kuitenkin mielessä kaiveli kokoajan sanoa hänelle kaikesta. Ristiriitaista, eikö?
Ja joka kerta kun yritin soittaa tai laittaa hänelle viestiä, hän ei joko vastannut tai sitten vastasi jotain ympäripyöreää.
No, epäilykseni heräsi jo melko varhaisessa vaiheessa, mutta kuten jo aikasemmin sanoin, siedin kaiken. Lopulta puolen vuoden jälkeen sain selville että hänellä oli jotain muita naisia joten jätin hänet.
Siltikään en pysty unohtamaan häntä. Erostamme on yli puoli vuotta. Olemme nähneet muutamia kertoja tänä aikana ja yhä edelleen sydämeni alkaa hakkaamaan, kädet tärisemään ja kaikki sanat ja asiat vain katoavat päästäni. Yritän olla näyttämättä tunteitani, koska en halua tehdä itsestäni naurettavaa. Minähän jätin hänet. Enkä voisi enää kuvitella eläväni hänen kanssaan. Koska kun muistelen miten rikki ja masentunut olin, en halua elää sitä uudelleen.
Joten, miksi ihmeessä ajattelen häntä silti päivittäin?? Alkaa jo huolestuttaa, koska haluaisin mennä elämässä eteenpäin ja "unohtaa" hänet. Mitä jos en pääse hänestä ikinä yli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Unohda tuollaiset hyväksikäyttäjät. Niin kauan kun me naiset katsotaan läpi sormiemme ja annetaan miesten hillua kuin kukot tunkiolla, niin kauan niiden törkeä käytös tulee jatkumaan. Mies joka kohtelee sinua noin ei sinua rakasta, olet hänelle jonkinmoinen hätävara..
Olen yrittänyt unohtaa hänet. Joka päivä hän vain hiipii ajatuksiini enkä pääse niistä eroon. Rasittavaa.
Ainoa keino saada hänet pois mielestäni on löytää uusi mies. Tapailinkin muutamia kesällä, mutta he vaan eivät kolahtaneet niin, ettäkö niistä olisi suhde kehittynyt.
Tulee mieleen, että onkohan minussa jotakin vikaa kun ns. "roikun" tuollaisessa miehessä? Varmasti onkin, en vain keksi syytä miksi kidutan itseäni näin. Ehkä olen vain tyhmä.
Sellaiset miehet ovat kuin mikä tahansa addiktio: tiedät, miten pahaksi se sinulle on, silti elimistösi huutaa tuon "aineen" perään.
mitä ainetta sitä taas huudellaan perään