Mielipiteitä kiitos:
Missä vaiheessa eronneen naisen on järkevä alkaa deittailla ja harrastaa seksisuhteita? Erosin keväällä vuosia kestäneestä lapsettomasta liitosta. Olen nelikymppinen, aktiivinen ja eläväinen. Liittoni oli viimeiset ajat täysin kylmä ja seksitön, ja suoraan sanottuna olen jo pitkään kaivannut miehen kosketusta.
Nyt kiikarissa olisikin yksi mahdollinen mukava mies. Mies tietää missä olen menossa, eikä etsi itsekään mitään seurustelusuhdetta vaan satunnaista tapailua. Kuitenkin pohdin, onko sellaisessa (puoli)tunteettomassa sekstailussakaan mitään mieltä? Tai voiko siitä olla eroprosessissa vahinkoa?
Kesä meni hyvin, mutta olen alkanut toisinaan itkeä eroa (tai lähinnä epäonnistumista) yksin ollessani. Ero oli kuitenkin pitkän harkinnan tulos ja eroksi sopuisa.
Missä vaiheessa eronneen naisen on järkevä alkaa deittailla ja harrastaa seksisuhteita? Erosin keväällä vuosia kestäneestä lapsettomasta liitosta. Olen nelikymppinen, aktiivinen ja eläväinen. Liittoni oli viimeiset ajat täysin kylmä ja seksitön, ja suoraan sanottuna olen jo pitkään kaivannut miehen kosketusta.
Nyt kiikarissa olisikin yksi mahdollinen mukava mies. Mies tietää missä olen menossa, eikä etsi itsekään mitään seurustelusuhdetta vaan satunnaista tapailua. Kuitenkin pohdin, onko sellaisessa (puoli)tunteettomassa sekstailussakaan mitään mieltä? Tai voiko siitä olla eroprosessissa vahinkoa?
Kesä meni hyvin, mutta olen alkanut toisinaan itkeä eroa (tai lähinnä epäonnistumista) yksin ollessani. Ero oli kuitenkin pitkän harkinnan tulos ja eroksi sopuisa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jakaa pesää yleensä heti eron jälkeen.Ja siihen kelpaa yleensä minkälainen mies vaan kunhan seisoo.Mikään ei ole niin helppo nakki kuin eronnut nainen kapakassa.
No joopa joo. Tuo on selvästikin miehen kirjoittamaa tekstiä. Ihmettelen vaan, kun miehet jättää vaimojansa pihtauksen vuoksi ja sitten nämä samat pihtarit muka ovat helppoja nakkeja kapakassa. Minun logiikkani ei nyt kyllä riitä.
Ei tuohon mitään yksiselitteistä vastausta löydy.
Jotenkin vaan tuntuu,ette ole vielä valmis uuteen suhteeseen.
Eikä noista yhden illan jutuista saa oikeasti kuin pahan mielen.Odota vielä vähän aikaa.
Tämä ei olisi varsinainen yhden illan juttu (sellaisia en jaksaisikaan), vaan enemmänkin sopimussuhde tuttujen kesken. Sopimus siitä ettei varsinaista suhdetta yritetä eikä odoteta, kun ko. mies on työn takia niin paljon pois paikkakunnalta. Miestä (vapaa) ei siis varmaan "laastarina" olo kiusaisi, mutta kiusaisiko sitten itseäni.
Miehet voivat olla mitä mieltä ovat, mutta meillä ex-mies kyllä oli se kylmä kala. (Enkä muuten juurikaan edes käy kapakoissa.)
Teet sen kumminkin!
Eipä pidä paikkaansa toi sun sanominen,ett' eronnut helppo nakki kapakassa. ITSE en ole menetellyt noin.ELI EI PIDÄ YLEISTÄÄ, joskin kohdallesi sellainen on sattunut.
Lyhyesti sanottuna tiedät itse milloin on sellanen hetki. Ei tuollaisia voi päättää: tänään saan jostain deittailukaverin, tai huomenna on hyvä saada joku sänkyyn.
Mitä ikinä elämässäsi teet, tee se siksi että sinusta se tuntuu hyvältä, ei siksi että muutkin tekevät tai joku mies tuntuu 'painostavan' sinua. Jos jostain syystä menee vuosia ettei miessuhteet kiinnosta, on tietysti hyvä miettiä onko ero ja siitä johtuva 'masennus' tullut hoidettua kuntoon.
Normaalia on ruotia eroa itkien ja toista syytellen (itsekseen huom! eikä naapurustolle ja sukulaisille), miettien mikä olisi voinut mennä toisin vai olisiko. Ja mitä ikinä löydät omasta toiminnastasi parannettavaa, se kannattaa pitää mielessä jos seuraavaan suhteeseen alat. Exäsi tekemisiä ja tekemättömyyksiä ei kannata kohdistaa muihin miehiin. Jokainen mies on yksilö.
Vaikka kesken pahimpien itsesyytösten kohtaat jossain miehen jonka kanssa ajaudut sänkyyn, toivottavasti nautit siitä ja toivottavasti pystyt itsellesi selvittämään miksi niin kävi ja onko sen tarkoituskaan johtaa mihinkään syvällisempään. Fyysisiä tarpeita voi olla vaikka aikomusta suhteeseen ei olisi. Mutta sehän on hyvä kertoa toisellekin, ja ehkä partnerikaan ei ole hakemassa elämänkumppania. Läheisyyden tarve on luonnollista eikä sitä pidä hävetä, joskin sen kanssa on syytä käyttää harkintaa.
Ajautuessasi sänkyyn mukavan miehen kanssa kannattaa varoa takertumasta ihanaan seksiin. Miltä hänen kanssaan oleminen tuntuu, oletko oma itsesi vai pidätkö yllä mukavaa minää, entä hän. Jos vietätte viikonlopun yhdessä siedätkö miehen tapoja vai siedätkö miestä vain siksi että seksi on mukavaa. Hyviä seksisuhteita voi olla, ne voivat olla lyhyitä tai pitkiä, niitä voi olla kaksikin tyyppiä vuorotellen. Kunhan hekin tietävät ettei kyse ole muusta. Avoin ja luottamuksellinen suhde syntyy kyllä toisesta lähtökohdasta kuin mukavasta peuhailusta. Tosin ei koskaan tiedä mihin hyvä seksi johtaa, kunhan seksi ei sekoita päätä.
Itse tiedät milloin olet 'kypsä' tasapainoiseen suhteeseen: menneet ei pyöri mielessä, katsot tulevaisuuteen, luotat toiseen hänenä itsenään etkä suhtaudu epäröiden entisen suhteesi johdosta. Tunnet, että sinä merkitset hänelle enemmän kuin hyvää seksiä tai mukavaa seuraa. Eikä suhteenne tarkoitus ole yksinolon välttäminen, vaan elämän jakaminen juuri hänen kanssaan. Menneet on menneitä, niistä voi puhua mutta ei saa hallita elämää.
sellainen, että tarkoituksella en ole halunnut miestä sen paremmin vaki- kuin satunnaissuhteeseen. Olen elellyt vajaan vuoden yksin ja miettinyt hiljalleen asioita. Muuta elämää on kyllä ollut; piristystä ja iloa ja hyvää oloa omian lasten, ystävien ja muitten läheisten kanssa.
Nyt olen sitten tavannut miehen, joka on eronnut pari vuotta sitten ja yritellyt itse muutamaa suhdetta tänä aikana. Huonolla menestyksellä. Tässä on menty nyt pikku hiljaa eteenpäin ja minusta tuntuu, että hyvän suhteen ainekset alkaa olla kasassa seuraavaa siirtoa varten ;) Mieskin on tästä tahdista selvästi mielissään ja lienee jotain oppinut omista aikaisemmista yritelmistään. No, nähtäväksi jää.
En väitä että tämä miehetön vuosi mikään helppo on ollut. Läheisyyttä on tehnyt mieli monet kerrat, mutta kukaan ei ole tuntunut oikealta ennen kuin vasta nyt. Eli en ole toiminut itseäni vastaan, josta olen kiitollinen. Mitään en ilmaisesti ole menettänyt, mutta jotain ehkä voittanut.
Mieheni toisesta naisesta sain tiedon vuosi sitten syksyllä mutta vasta keväällä mies muutti pois kotoa. Koko talven mietin asioita ja vielä kesäkin meni eräänlaisessa horroksessa enkä voinut edes kuvitella, että minä haluaisin nähdäkään enää miehiä.
Jokin aika sitten tapasin mukavan miehen joka kiinnosti minua. Olemmekin nyt tapailleet silloin tällöin kun se on mahdollista ja meidän välillä tällainen "laastarisuhde" toimii. Mies on eronnut talvella. Kumpikaan ei halua sitoutua mutta toisaalta yhden yön jututkaan ei innosta. Silloin kun olemme yhdessä meillä on mukavaa ja nautimme toisistamme. Minusta myös tuntuu, että laastarisuhde auttaa myös jollain tavalla käsittelemään eron mukanaan tuomia asioita. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.
Jokainen tietää omalla kohdallaan milloin on aika uuudelle suhteelle ja jokainen päättää myös sen millaiselle suhteelle. Jos mies kiinnostaa niin siitä vaan.
Toki pohdin asioita ja ymmärrän myös, että ero pitää surra pois, vaikka se olisi ns. järkevästikin tehty. Ja ihan itsekkäästi pohdin nyt, menisinkö tällaisesta sopimuksellisesta seksisuhteesta itse "rikki". Mies on ollut itse jo pitempään vapaa ja on itse ehdottanut tapailua. Vielä en ole mitään tehnyt, mutta täytyy myöntää että pitkästä aikaa itsetuntoa hivelee ja mikä tärkeintä: uusi mies on vienyt ajatuksia pois erosta jo nyt, vaikkei mitään ole tapahtunutkaan.
Toiset menevät rikki ja toiset eivät. Aina ei osaa arvioida kuinka itselle käy. Kavereista sen sijaan tietää... Se on sama kuin laastarin kanssa. Joskus se suojaa, joskus haava alkaa märkimään. Itse aloitin nopeasti laastarisuhteen tietäen, ettei siitä mitään tule ja että lopulta sattuu. Oli kuitenkin sen arvoista.