Tähän on tultu. Mietin aamulla miksi herään edes? Miksi olen olemassa? Olen aivan turha ihminen. Ikuinen epäonnistuja. Elämänhalu on kadonnut. Joku voi nyt sanoa, että rämmin itsesäälissä. Kyllä tämä on ihan faktaa.
Olen menettänyt
kaiken...
112068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama juttu. Tosin oon aika varma että oon suakin turhempi yksilö. kaikki mihin ryhdyn, epäonnistuu. päivät menee tässä nörätessä, opinnot menossa päin vittua ja paskaduuni jossa olen, ei kannusta jatkamaan. Parisuhde menossa aivan metsään. Alkoholiongelma. Loputon lista
samanlainen. Erotuksella ettei ole edes sitä opiskelupaikkaa tai töitä, kohta ei asuntoakaan muusta puhumattakaan.
Nyt vähän siipeä ylös sieltä maasta! Niin kauan kuin on elämää on toivoa! Asioilla on aina tapana kuitenkin järjestyä - vähän ryhtiliikettä se välillä vaatii. Itsekin olen ollut tuollaisessa tilanteessa ja silloin on vain puskettava eteenpäin vaikkei mitään realiteetteja selvitymiseen olisikaan. Kummasti vaan se elämä kuitenkin kantaa! Tsemppiä hei ihan oikeasti teille =)
sitä sanotaan, ettei pohjalta ole suunta kuin ylöspäin, mutta ei kukaan ole snonut kuinka syvällä se pohja on. Miten alas ihminen joutuu vajoamaan, ennenkuin voi luottaa siihen, ettei alemmas enää joudu?:(
on todellakin se pohja. Yleensä se vaan on sun itsesi hallinnassa, missä kohtaa se tulee vastaan. Ei se tarvitse voimia eikä sisukkuuttakaan vaan sellaisen hiljaisen päätöksen siellä mielen syövereissä, että tämän alemmaksi en mene. Siitä lähtee nousu. Ja todellakin ne raliteetit saattavat olla aivan pakkasen puolella.
sinun täytyy ottaa nyt erillainen asenne,miettiä niin että pienikin asia,se on aina elämässä eteenpäin ja yrittää"kerätä"vaikka niitä pieniä asiota paljon päivän aikana.... jos saat yhtäkin asiaa hiukan eteenpäin olet voittaja.silloin kannataa herätä!
näin mä sen olen miettiny....
=*)
kehun itteäni välillä,(ajatuksissa)mua ei ole montaa kertaa tultu kiittelee,et hyvin teit tai et sus o ainesta vaikka mihin...mä ole sit kehunu itteäni(ajatellu että tein sitten taas yhden jutun todella hyvin....=)
Meita on muitakin, en ole lainkaan yllättynyt.
Mun elämänhalu on kadonnut ja sen myötä vaan mietin miksi elän? Olen ihan turha. Enkä jaksaisi näitä tuskaisia muistoja enää kelata, sattuu niin paljon.
Jos ei ala viikossa hellittää, mene lääkäriin.
Mikä onkaan otollisempi aika aloittaa kaikki alusta, kuin se hetki, kun ei ole mitään?
Miksi sä tollasta ajattelet, että olisit turha?
Samalta tuntuu. Ei jaksa enää... Syyn tiedän, mutta muut sitä ei ymmärrä.
mustaki tuntuu et oon pohjalla.. mut jos viel oikee törkätää...tipun pimeytee..ja sielt ei ylös enää pääse..