On kaksi asiaa, joita avioliittoasioissa erityisesti hämmästelen: sitä että monet päätyvät eroon ällistyttävän löyhin perustein ja sitä että monet kestävät liitossaan, vaikka heillä on kasapäin vaikeuksia, vuodesta toiseen.
Minua kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä sinä olet jälkimmäisestä ihmetyksen aiheesta. Mitkä seikat yhdistävät aviopuolisoita eniten? "Tyhmä kysymys, rakkauspa tietenkin", saatat ajatella. Niinpä kyllä, mutta millaisia ovat ne rakkauden ilmenemismuodot, jotka liittävät puolisoita käytännön elämässä vahvimmin yhteen?
Olen luetellut mahdollisia yhdistäviä tekijöitä blogissani: http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Minua kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä sinä olet jälkimmäisestä ihmetyksen aiheesta. Mitkä seikat yhdistävät aviopuolisoita eniten? "Tyhmä kysymys, rakkauspa tietenkin", saatat ajatella. Niinpä kyllä, mutta millaisia ovat ne rakkauden ilmenemismuodot, jotka liittävät puolisoita käytännön elämässä vahvimmin yhteen?
Olen luetellut mahdollisia yhdistäviä tekijöitä blogissani: http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaisiko sinun esittää niitä pohdiskeluja ihan tässä keskustelupalstalla sen sijaan, että tyrkyttäisit tänne linkkejä omille sivuillesi?
Todella tahditonta tulla kalastelemaan ihmisiä keskustelupalstalta omille sivuilleen. Jos ei kiinnosta täällä keskustella niin pysykööt poissa, emme jää kaipaamaan.
Olen pahoillani siitä, että keskustelunavaukseni loukkasi sinua. Haluan herättää myönteisessä mielessä keskustelua, ei muuta.
Minä kestin 20v henkistä väkivaltaa,alistamista,nöyryytystä lasten takia,tyhmyyttäni.Luulin,että mun on vain kestettävä.Luulin antavani paremman elämän lapsilleni pysymällä huonossa liitossa,jossa kärsin ja lopulta masennuin niin,että olin valmis luopuman elämästäni.
Kunnes viime kesänä tajusin,ettei kukaan tule mua pelastamaan tuholta,ellen itse tee asioille mitään.
Lähdin lasten kanssa.Päätös oli vaikea,olin miettinyt asiaa jo 10v.Tuskaa,surua,kyyneleitä,katumusta..kaikkea sitä on mahtunut tähän vajaaseen vuoteen.Ex löysi heti uuden,senkin hyväksyminen on ottanut koville.Omien lasten luovuttaminen uusioperheeseen,ei helppoja asioita.Mutta lähtöäni en ole katunut!Olen tasapainoisempi ja onnellisempi.Pikkuhiljaa alkaa itsetunto nousemaan,vaikka ex sitä yrittää aina syyllistämäälä murentaa,edelleenkin.On varmasti käsittämätöntä hänelle huomata,kuinka upea nainen oikeasti olen:)Naiseus,joka oli 20v hukassa odottaa vaan puhkeamista kukkaan,nuppu on jo syntynyt;)
Jossakin menee raja,milloin kannatta liittoa jatkaa,mutta sen olen oppinut,ettei kannata luovuttaa kuitenkaan liian helposti.
Sinulla on ollut todella vaikea vuosi. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettet ole katkeroitunut. Sen sijaan olet alkanut löytää uudella tavalla omaa minuuttasi naisena. Se on mielestäni oikein hieno juttu!
Teoriani mukaan vaikeat pitkät liitot pysyvät koossa, koska muutosvastarinta on niin suurta.
Vanha tuttu on helppoa, yllätyksetöntä, turvallista vaikka ei hyvää...uusi tuntematon pelottaa...
Mun ex sanoikin mulle,että en kai minä hullu lähtenyt tyhjän päälle..luuli,et lähdin toisen miehen takia.Olisi varmaan senkin ymmärtänyt,kuin sen,et lähdin,koska voin niin huonosti liitossa.
Ero oli kuin hyppy tuntemattomaan,ilman toisen aikuisen tukea kuten liitossa,huonossakin,on.Onneksi mulla on sukulaisia ja maailmman parhaimmat ystävät,jotka ovat tsempanneet ja olleet onnellisia,että mulla oli voimia lähteä.He ovat nähneet kurjan liittoni ja sen seuraukset.
Joka päivä olen varmempi,että mulla tulee vielä olemaan se oikea mies rinnalla.Ihminen,joka rakastaa mua just tälläisenä,vajaavaisena,mutta niin ihanana!Ja minulla on 20v hellyys odottamassa sitä oikeaa miestä:)
Luulen että suurempi syy kuin rakkaus, jatkaa liittoa ovat ne tuhannet tekosyyt, lapset, koti, maallinen mammona, se että ero vie sekä aikaa että voimia, tulevasta ei tiedä, ei ole takuita että jatko olisi onnellisempi.
Ehkä se rakkaus kuoli jo alkumetreillä, sen tilalle kasvoi tapa elää ja riidellä tuon ihmisen kanssa.
Me ihmiset toistamme hämmästyttävän tarkasti tiettyjä kaavamaisuuksia elämässä. Vaikka liitto olisi huono, jos ei suoranaista väkivaltaa, alko-ongelmaa ole, väitämme liittoa hyväksi. Vaikka se käsittäisi enää kaksi samassa osoitteessa asuvaa ihmistä joilla ei enää ole mitään yhteistä.
Rakkaus, se on harvinaisempi syy pysyä yhdessä luulen. Ehkä jos sama pari menee uudelleen naimisiin voi olla kyse aidosta rakkaudesta, mene ja tiedä.
Mitä rakkaus on? Onko se Halua jakaa elämänsä, vai pyyteetön tunne joka saa katsomaan ohi ongelmien?
Ne jotka onnistuvat pitkissä liitoissa, eivät ehkä rakasta enempää kuin epäonnistujat, mutta heillä on kyky katsoa omia ongelmiaan, heillä on halu kasvaa yhdessä ihmisyyteen.
Kukaan meistä ei liittoon mennessään ole täydellinen ihmisenä, se miten tuohon kasvuun lähdetään, vai lähdetäänkö siihen kertoo kestääkö liitto vai hajoaako alkumetreillä.