oletko käynyt tympeyden tuollapuolen
onko aivosi meinannut kääntyä nurin epätoivosta ja tuskasta
onko kieli kuivunut kitalakeen ja mieli taivaankanteen
oletko silti selvinnyt siitä ja elät ihan piruuttaan puutuneena kylläkin
onko aivosi meinannut kääntyä nurin epätoivosta ja tuskasta
onko kieli kuivunut kitalakeen ja mieli taivaankanteen
oletko silti selvinnyt siitä ja elät ihan piruuttaan puutuneena kylläkin
Vastaukset 12
Vanhimmat
enkä edes puutuneena, mutta varovaisempana ja viisaampana kylläkin. Elämä jatkuu vaikka jotkut matkan varrelle jäävätkin.
siirryn itsesääliin
Ketuttaa ja hatuttaa. Sitten vielä ahistaa, masentaa kaiken lisäks.
ja pimeydessä, siellä tajusin hyvin konkreettisesti ettenvoi kokea enää mitään pahempaa. Pelottavin paikka on ihmisen itsensä sisällä.
sitä tilaa ei voi kukaan muu tietää kuin joka on siellä itse käynyt. Pimeää, erittäin ahdistavaa ja lamaannuttavaa. Ihminen ei todellakaan voi pahempaa kokea, ei ihme että moni tekee itsemurhan, sillä siinä tilassa mikä tahansa on helpotus.
Toivottavasti minun ei tarvitse enää koskaan palata sinne, siitä suosta ei kovin äkkiä nousta elämään.
sitä enää koska koin sen jo. Kaikki muu on aurinkoista siihen verrattuna :)
...sitten siitä.
ole joskus tuntenut noin, ainakin allekirjoittanut on
olenko vielä käynyt tuolla puolen, mutta riittävän syvällä iloitakseen joka kevät yhä uudelleen ja uudelleen koivuun puhkeavista hiirenkorvista.
Olen käynyt kyllä aika syvällä erinäisten tapahtumien jälkeen. Jotenkin siellä pohjalla kärvistellessäni tajusin etten pääse mitenkään pois sieltä tuolla asenteella joten silloin lupasin itselleni että kun olen selvinnyt kaikesta tapahtuneesta tähänkin asti niin selviän vastakin. Minähän en luovuta enkä ole luovuttanut kertaakaan tähän päivään mennessä vaikka sitä tuskaa on tullut koettua toki vuosien saatossa enemmänkin. Mutta puutuneena en koe eläväni missään nimessä, koetusta tuskasta ja epätoivosta huolimatta nautin päivä päivältä enemmän joka ikisestä aurinkoisesta päivästä tai ulkona leikkivien lasten riemunkiljahduksista.
En tiedä olenko selvinnyt, voiko siitä edes selvitä.
Joka päivä on edellistä kauheampi, mutta en tunne yhtään mitään. Ei edes naurata, ja itkemään en ole kyennyt viiteen vuoteen.
Jos jaksaisin, ostaisin köyden.
sen köyen niin tee siitä kiva pihakeinu kahen koivun väliin ja nauti loppuelämästäsi kyl se siitä.