http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1438228
Jean Sibeliuksen kuolemasta on tänään kulunut tasan 50 vuotta.
Mitä se merkitsee sinulle?
Jean Sibeliuksen kuolemasta on tänään kulunut tasan 50 vuotta.
Mitä se merkitsee sinulle?
Mitä Sibelius sinulle merkitsee?
poika-1991
321261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eiköhän se sitä merkitse...?
Sibeliuksen musiikki merkitsee paljonkin, varsinkin Tapiola.
Jos 1991 on syntymävuotesi, sinua uhkaa kohta yo-kirjoitukset ja varsinkin äidinkielen koe. Kerrot, että "Sibeliuksen kuolemasta on tänään kulunut tasan 50 vuotta" ja kysyt "mitä se merkitsee sinulle". Jää hämäräksi, viittaako "se" Sibeliuksen kuolemaan vai siihen, että siitä on kulunut 50 vuotta. Kuolema sinänsä on ennustettavissa oleva tapahtuma, varsinkin 91-vuotiaalle sikaria polttavalle alkoholin suurkuluttajalle. Sekään ei saa maata järkkymään tai enkeleitä itkemään, että Sibeliuksen kuolemasta on tasan 50 vuotta. Luulen, ettet tarkoittanut kysyä kumpaakaan, vaan sitä, mitä Sibelius tai hänen elämänsä tai musiikkinsa merkitsee. Jos opettelee tekemään täsmällisiä kysymyksiä, voi saada asiallisia vastauksia ja saattaa jopa päästä yo-kirjoituksista läpikin.
Otsikossahan se jo lukee, mitä poju ajaa takaa. Näsäviisastelut sikseen, keskitytään asiaan.
Vastaukseni viipyi viikonlopun yli, koska netti ei toimi veneessä. Siinä missä sinä pystyt näkemään vain näsäviisastelua, joku muu olisi kyennyt näkemään syvällisempääkin asiaa. Siinä vaiheessa kun kirjoitin ensimmäisen viestini tähän ketjuun (”täsmennä kysymystä”), alkuperäinen kysyjä oli saanut osakseen pelkää vittuilua yhden triviaalin viestin lisäksi. Tarkoitukseni oli selittää kysyjälle, että muut voivat vaivautua vastaamaan, jos kysyjä panostaa kysymyksen tekemiseen niin, että muille selviää mitä hän ajaa takaa. Sinä sanot, että ”otsikossahan se jo lukee, mitä poju ajaa takaa”, mutta minun mielestäni alkuperäisen kysymyksen otsikko ja tekstiosuus eivät voineet liittyä toisiinsa, koska kysyjä olisi tällöin viitannut Sibeliukseen pronominilla ”se”. Jos kysyjä käyttää kirjoitetussa tekstissä Sibeliuksesta pronominia ”se”, en ihmettele pätkääkään, että hän saa osakseen pelkää vittuilua. Jos taas ”se” ei viittaa Sibeliukseen, jää hämäräksi, viittaako se Sibeliuksen kuolemaan vai siihen, että hänen kuolemastaan on kulunut 50 vuotta. En tiedä, kumpi hämmästyttää minua enemmän: sekö että sinä et kykene näkemään tällaisia ristiriitaisuuksia, vaiko se että jollain selittämättömällä varmuudella pystyt päättelemään, mikä alkuperäisen kysymyksen monista tulkinnoista on se oikea.
Jonkinasteisesta asennoitumisongelmasta kertoo sekin, että leimaat minun viestini ”näsäviisasteluksi” ja ketjun aloittajan ”pojuksi”.
...miten laajan "esseen" väsäsit puolustukseksesi. :D Oletetaan sen - siis "esseen" ;) - pohjalta, että olet oikeassa tässä maailmaa heilauttavassa asiassa. Onko nyt hyvä mieli? :)
P.S. Jätin sulle vielä mahdollisuuden viilata pilkkua tämänkin kirjoituksen pohjalta, kuten tarkkasilmäisenä ehkä satuit huomaamaan. :X
Sibelius on musiikki, henki, tunne ja elämä.
Sibelius on kaikki.
En tiedä, onko Sibelius liian suuri, että ihmiset eivät voi enää ymmärtää sitä, mutta minulle Sibelius on jokainen hengenveto ja ääni.
Kaikessa soi Sibelius!
Minulla on eilen ja tänään lähes taukoamatta soinut Karelia-sarja Op.11 - Alla Marcia.
En oikeen voi ymmärtää, miten tuo osa voi olla niinsuuri ja kaunis, mutta sanotaan vaikka näin, että se on ehkä parasta, mitä Suomen musiikkimaailma on saanut.
No, eipä ole sullakaan tuo musiikkitietämys tai -tuntemus kovin kaksista, jos pidät Karelia-sarjan Alla Marcia-osaa noin suuressa arvossa. Sehän on pahinta Sibbe-humppaa mitä olla voi! Mutta toki, jos tulet siitä iloiseksi ja vakuuttuneeksi, niin mikäs minä olen makuasi arvostelemaan...Toisinaan vain tuppaavat hymyilyttämään ihmisten arvostukset...
Aino Sibelius tunsi miehensä sävellykset läheisemmin kuin kukaan toinen. Jostain olen lukenut, että Alla Marcia oli myös hänen erityisessä suosiossaan. Luulen lukeneeni tämän Santeri Levaksen Sibelius-elämäkerrasta, mutta lähde saattaa olla joku muukin.
Pidettäköön mielessä, että Karelia-sarja sävellettiin näytelmämusiikiksi Karjalan historiaa kuvaavaan näytelmään. Tällaisen musiikin ei pidäkään olla niin vaikeatajuista, että yleisön koko huomio menee musiikin sulattamiseen.
Toisinaan kuulee tuosta kappaleesta niin tosi korneja esityksiä, että huh huh! Siinä on suuri vaara, että väärään tempoon soitettaessa kipale alkaa kuulostaa ihan kamalalta. Vrt. Maamme-laulu körttilaisen virsiperinteen mukaisesti soitettuna (siis laahaavasti ja hi-taas-ti). Hyi olkhon!
Minä en kuuntele musiikkia sen mukaan kuinka vaikeaa, tahi monimutkaista se voi olla, tottakai Sibeliukselta löytyy niin paljon hyvää, että en tuota nosta parhaaksi, vaikkakin näinä päivinä se on parempi kuin yksikään Bach tahi Motzart, mutta eiköhän tuo 2.sinfonia olisi se kaikista suurin!
Outoa kyllä, että joku voi tulla kertomaan, että musiikkitietämykseni on huono tai keskinkertainen, jos Alla marcia on minusta loistava ja nerokas.
Niin tuossa alla joku jo kirjoittikin tuosta, että Aino piti kovasti tästä myöskin, kai hänkin sitten oli musiikki tietämyksen ja Sibeliuksen suhteen jotenkin huono vai? Mikä se mittari on sinulla, mikä tekee kappaleesta sitten nerokkaan? Minulla yksi osa-alue on toimivuus ja Helsingin kaupupunginorkesterin soittamana tämä ainakin toimii paremmin kuin läähestulkoon mikään. Ehkä sinä olet vain niin kangistunut johonkin käsitykseen, mikä musiikista tekee "hyvää", että et pääse siitä irti, tai sitten yksinkertiasesti vain luet musiikkia vaikeusasteina...
Maamme-laulu on melko hirveä, on se sitten soitettu miten vain.
No, en minäkään kuuntele musiikkia sen mukaan, miten 'vaikeana' tai 'helppona' sitä pidetään - muutenhan kuuntelisin pelkästään ns. nykysäveltäjiä tai jotakin tosi helppoa a la Merikanto! Kuuntelen sitä mistä pidän todella, eikä Sibelius kuulu siihen osastoon. Olkoonkin vaikka nero tai mitä hyvänsä, sama juttu kuin tuossa ikuisessa Pavarotti-veivauksessa: onhan nähtävä tuollaisten jättiläisten yli ja ohikin. Pidin kommenttia Aino Sibeliuksesta lähes vitsinä - mitä mahtoivatkaan puuhata Alla Marcian tahdissa...
Mutta kenties voisit sitten kertoa, mikä siinä on sinun mielestäsi niin loistavaa ja nerokasta?
Minusta se on humppaa. Musiikista ei mikään 'tee' hyvää, se joko on tai sitten ei ole, minun mielestäni. Mutta en silti kiistä kokonaan minkään säveltaiteen tuotteen ansioita, kaikesta en vain yksinkertaisesti pidä. Lisäksi pidän itseäni kyllä melkoisen suvaitsevaisena kaiken musiikin suhteen, en todellakaan ole mikään fakki-idiootti.
Mitä tarkoitat fraasilla 'toimivuus'? Miten musiikki toimii? Miten Alla Marcia toimii? Paneeko se jotakin vipinää lahkeeseen, vai?
HKO soittaa sibbeä parhaimmillaan elävämmin kuin Ratio. Tosin Ora kehittynyt ja tehnyt hyvää ratiolle. Ja Saraste kehittynyt jo selväti ohitte Salosen. Toi Salonen on semmonen namupoika joka vain hosii hulluna eli nopeesti ja kovaa ilmaa. Se pärjännyt tähän saakkaa ulkonäöllään. Nyt pitää oppia johtamaankin ja miksei säveltämäänki. Magnu Lindberkki säveltää nykyaikaisesti. Piisit on kiva kuunnella kerran, mutta toista kertaa niitä ei viitti kuunnella. Sen on ohjelmoitava tietokonetta koko ajan. Muute sille ei tuu keikkaa.
Et tämmöttii tällä kertaa.
Kyllä minä sinun mielipidettäsi arvostan. Minun korvaani Sibelius on ylivoimainen säveltäjä keneenkään verrattuna.
Alla Marcian nerokkuus piilee minusta siinä kepeydessä ja yksinkertaisessa toimivuudessa, samalla tavalla kuin Vivaldin kevät.
Toimivuus on sitä, että se herättää ja pistää kehossa liikkeelle jotakin, mitä joku toinen ei.
Miksei humppaa voisi olla hyvää? En tosin ymmärrä tätä humppa-vertausta, se on vähän sama kuin lähtisi sanomaan, että Mika Waltarin teokset ovat sarjakuvia, eli huono vertaus, huonsoti ajateltu, vaikka olisi kuinka "minun mielestäni".
Musiikki tosiaan on hyvää, tai sitten ei, mutta kyllä joku elementti musiikista tekee hyvän juuri sinulle ja jokin ei ole hyvää, koska...
Alla Marciassa on näitä elementtejä paljon ja ne tulee sieltä vain kuuntelemalla, en osaa niitä kertoa kirjallisena.
En minä Sibeliusta ainoana pidä, kyllä kuuntelen niin paljon muutakin.
Pakkohan tähän on vielä sitten heittää tällainen väite, että Sibeliuksen Masurkka Op. 81/1 on vallan nerokas ja mielettömän upea? Vai onkohan sekin humppaa? =)
kyllä sanoisin, että sarasteella on aika tavalla jo ihan teknisesti matkaa saloseen. salosen kyky jäsentää ja analysoida musiikkia on lyömätön.
kukaan ei johda uutta musiikkia yhtä suvereenisti kuin salonen. paitsi ehkä susanna mälkki, joka johti vuosi sitten juhlaviikoilla valtavan hienon avantin konsertin.
mutta siinä olen samaa mieltä että saraste on hyvä ja ilmaisullisesti parantunut vuosien saatossa.
tohon lindberg-heittoon en viitsi edes kommentoida kun oli "faktasi" ihan syvyyksistä
En alkaisi puhua Sibeliuksesta ja Vivaldista samassa lauseessa. Alla Marcia on mielestäni humppaa etenkin silloin, kun se soitetaan ylös alas sahaavasti ja raskastempoisesti - siinä ei ole mitään Vivaldille ominaista kepeyttä ja kirkkautta ja riemua. Sibelius on synkkä kuin otsaryppynsä. Olen kuullut ja kuunnellut Alla Marcian tosi monesti, ehkä juuri siitäkin johtuu, etten osaa sitä oikein arvostaa. En myöskään pidä Waltarista (mies joka kirjoitti yhden kirjan), en yleensäkään pidä kamalasti niistä, jotka on nostettu kansakunnan kaapin päälle ja joihin pitäisi virallisen käytännön mukaan suhtautua ylen kunnioittavasti. Voisin luetella tällaisia kulttihenkilöitä vaikka kuinka monta, mutta en viitsi, pölly vain leviäisi...
Masurkkaa Op. 81/1 en tietääkseni ole kuullut.
ovat kaikki omalla tavallaan hyviä, eikö? Itsekin kirjoitat, että Salonen johtaa uutta musiikkia suvereenisti. Saraste taas voipi olla jonkin muun musiikin saralla hyvä jne. Minulla on tuttava, jonka on joka kerta päästävä näkemään ja kuulemaan, kun E-P. Salonen johtaa Suomessa, mutta sitä en tiedä, meneekö hän konserttiin musiikin vai pelkästään kapellimestarin takia. On kai niitä sellaisiakin ihmisiä, joille joku esiintyvä taiteilija on itseisarvo sinänsä.
Salosen johdolla on äärettömän helppoa musisoida. Ja onhan hänestä tietysti myös silmäniloa, mutta se on sitten lisäbonus.
Sinulla on nyt ongelmaa jäsentää teos pelkästään säveltäjään, etkä kuuntele teosta teoksena. Alla Marcia ei minusta ainakaan ole synkkä, vaan erittäin poikamaisen kepeä ja minä ainakin pystyn helposti vertaamaan nimenomaan teoksia Alla marcia - Kevät, toisiinsa. Waltarista en itsekään niin kovin pidä, mutta tarkoitus olikin tuossa hakea sitä, että on hölmöä väittää jotakin joksikin, mitä se ei missään nimessä ole, vaan pitäisi pystyä keskittymään siihen teokseen itsessään.
Kaapin päälle nostamiseen on syynsä, Sibelius on ylivertainen säveltäjä suomalaisessa musiikissa ja oikeastaan koko maailmanlaajuisessa musiikissa, toki monien rinnalla, ei se ylistys tyhjästä ole tullut. Ei välttämättä tarvitse pitää Sibeliuksesta, mutta kyllä silti pitäisi musiikkimiehen (vai oletko nainen) pystyä suhtautumaan kunnioittavammin säveltäjään, joka on tehnyt mahtavia tekoja musiikin ja koko Suomen eteen, eikä vain polkea vastarintaa siksi koska haluaa olla erilainen ja tehdä asiat toisin. En minäkään juuri Mozartista pidä, mutta en väheksy hänen tekojaan ja taitoa ollenkaan.
akkamaisen näköinen mies, sanoisin, nuorempana oli vielä enemmänkin, mutta nyt vanhemmiten ei ehkä enää niin paljon.
Humppati pomppati vaan sitten, mutta minulla ei tosiaankaan ole mitään vaikeuksia erottaa säveltäjää ja hänen työtään toisistaan. Mahtuuhan maailmaan mielipiteitä ja tykkäämisiä kaikenlaisia, me ei nyt sinun kanssa vain pidetä samasta kappaleesta. Ei siitä kannata enempää rautalankaa vääntää. Ja mitäs minä muka väitinkään - siis VÄITINKÖ minä, että Alla Marcia on humppaa? Minusta se oli vain mielipide ja kepeä heitto, mutta jos tahdot väittää minun väittäneen niin...
Siis täsmällisesti MITÄ Sibelius on Suomen eteen tehnyt? En tietenkään kiellä hänen merkitystään kansallisromantiikan aikana ja itsenäisyystaipaleen alkumetreillä, siis hengen nostattajana jne. Mutta minua häiritsee suunnattomasti, että aina puhutaan vain Suomi-Sauna-Sibelius-akselilla! Se on NIIN puhkikulunutta ja kapeakatseista. En vastusta asioita vain vastustamisen ilosta, jos sitä luulet, mutta olen väsynyt kuolleitten kuvien kumartamiseen.
Sibeliuksista sympatiani ovat enemmänkin Aino-vaimon puolella, ei hänenkään elämänsä kovin helppoa ollut. Tästä aiheesta voisin puhua enemmänkin ja vaikkapa vielä Fredrika Runebergistakin, mutta sitten mentäisiin jo kirjallisuuden puolelle.
Ei minulla ole tarvetta alkaa kinaamaan kappaleesta, jos et siitä pidä, niin ei tarvitse, mutta sinun viesteistäsi sai sen käsityksen MYÖS, että se kappale on Sibeliuksen, niin se on huono, koska Sibeliusta arvostetaan niin paljon, niin sinä et sitä arvosta, ihan vain sen vuoksi, kun se arvotus on mielestäsi puhki kulunut!
Kyllä Sibelius oli suuressa osassa kokonaisuutena Suomen itsenäisyyttä ajatellen, sitä ennen ja sen tultua. Ihan vaikka Nuoren Suomen puolueesta lähtien Finlandian säveltämiseen...
Olet väsynyt kuolleitten kuvien kumartamiseen, outoa, tai ei sinänsä, mutta jonkun pitäisi tehdä jotakin, eikä vain sanoa tuota, se nyt vain on niin, että Sibelius on niin ylivoimainen säveltäjä Suomessa, että eihän sitä voi olla kumartamatta ja unohtamatta, miten se muka olisi mahdollista?
Vastustat siis Sibeliusta sen vuoksi, että olet kyllästynyt siihen, kun hän on kaikista arvostetuin suomalainen säveltäjä, ja mielestääsi suotta?
Ketä pitäisi arvostaa enemmän?
Toivo Kuulasta olisi voinut tulla jotain suurta, mutta ei kukaan muu ole oikein tainnut päästä lähellekään, noh, Järnefelt joiltain osin, mutta niin on nämäkin kuolleita.
Tiedä sitten sympatioista, Aino tiesi Jannen suuruuden ja sen hyväksyi, vaikka raskaaksi toki hänen elonsa sen rinnalla kävikin...
En sanonut, että Sibelius on arvostetuin suomalaissäveltäjä "ja suotta". Ei pidä panna sanoja toisten suuhun. Jos sait käsityksen, että Alla Marcia on mielestäni huono vain se takia, että Sibelius sen sävelsi, niin et taida oikein pysyä kärryilläni. Ja katso nyt, millaiseksi jankkaamiseksi tämäkin 'keskustelu' menee! Mitä jos siirryttäisiin hiukan edes eteenpäin ja jätettäisiin se Sibbe ja näyttämömusiikkinsa muhimaan ihan omaan liemeensä?
Kuula, Kaski, Järnefelt, Madetoja, Merikanto, Raitio, jopa Kokkonen ja Mustonen, sekä eräs, jonka elokuvamusiikista erityisesti pidän Jussi-Pekka Aukia (tästä olen vähän epävarma, mutta kuitenkin, siis nimestä, en muusta). Osa kuolleita, osa eläviä, so what. Puhutaanko nyt vaikka näistä?
Sanoinkin siis, että sain sellaisen käsityksen ja ymmärsin niin kirjoituksestasi, en, että tarkoitit välttämättä niin, mutta jätetään nyt aihe jo, kyllä Sibelius tiedetään ja hänen arvonsa!
Puhutaan vaikka Kuulan häämarssista, minusta loisteliaampi kuin Mendelssohnilla, tai Kuulasta yleensä, mikä olisi ollut Kuulan tulevaisuus, jos...
kuin tuon tunkkaisen häämarssin...?!
Joo,, ensimmäisen kerran joudun toteamaan mielipiteeni palstalle vaikka se on se on säännöllisesti pulpahtanut ajatuksiini jo pitkän aikaa keskustelupalstaa seuratessa. Voimakas aistimus siitä, että yli 70% sibben musiikkikeskusteluista puivat ne ihmiset jotka ovat täysin vailla asiantuntevuutta musiikista yleensä saati sitten sibben musiikista. "alla marcia soi päässäni 2 päivää. se on upea". eh..
nykykielellä ilmaisten: "lolz"... mutta sainpa nyt purettua patoutumani, tartte taas vähään aikaan. kiitos ja anteeksi.
ei tartte flamettaa, evvk.
yleensä synkkiä ja laahustavia. Musiikissa täytyy olla kokoajan käänteitä ja jännitteitä, ettei kyllästy kuuntelemaan. Itseeni kolahtaa eniten Beethowen, kappaleet eivät ole ylipitkiä ja melodiat ovat niiiiiiin kauniita.
Vasta nyt kävin rämpimässä Sibba-keskustelussa, jossa oli poikettu monelle sivupolulle eikä aina ollenkaan vastattu yksinkertaiseen kysymykseseen. Minulle Sibeliuksen musiikissa soi suomalaisuus - tarvitsematta sitä sen tarkemmin eritellä metsiin, lintuihin tai aaltojen kohinaan. Ja HKO soittaa sydänverellään Sibeliusta, Berglundin johdolla tummemmin, Segerstamin johtamana ehkä kirkkaammin - joka tapauksessa parhaiten! Unohtamatta Esa-Pekkaakaan...
Kaikesta näkee, että Sibeliuksen merkitys säveltäjänä on vähitellen asettumassa oikealle kohdalleen eli keskikastiin. Miestä ylistetään edelleen samalla tavalla kuin 50 vuotta sitten, mutta se on kovin väkinäistä, aihe koetaan pakkopullana.
Sibelius sattuin tekemään työnsä aikana, jolloin tarvittiin kansallisia suurhahmoja lisäämään kansallista itsetuntoa. Ne ajat ovat menneet ja jäljellä on nuotit ja partituurit. Niistä löytyy muutama hyvä teos, loput ovat mielenkiinnottomia.
Sibelius on potkittu pois jalustalta.
Onhan se ihan paras.