Hei!
Kertoisitko, oletko joutunut keskustelemaan miehesi/ poikaystäväsi/ avopuolisosi kanssa sellaisesta asiasta, kuin anopin käyttäytymisestä sinua,miniää kohtaan.
Oletko joutunut keskustelemaan rajojen asettamisesta miehesi kanssa, esimerkiksi kuinka lähelle teidän parisuhdeasioita apit tai sitten ne omat vanhemmat saavat tulla/ puuttua?
Sana on vapaa,kaipaan kokemuksia :)
Kertoisitko, oletko joutunut keskustelemaan miehesi/ poikaystäväsi/ avopuolisosi kanssa sellaisesta asiasta, kuin anopin käyttäytymisestä sinua,miniää kohtaan.
Oletko joutunut keskustelemaan rajojen asettamisesta miehesi kanssa, esimerkiksi kuinka lähelle teidän parisuhdeasioita apit tai sitten ne omat vanhemmat saavat tulla/ puuttua?
Sana on vapaa,kaipaan kokemuksia :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
ukkoni vanhemmista jotain nii ukko vaan ottaa nokkiinsa ja suuttuu eikä sano mitään tai sit jotain et "pakkohan teidän on vaan tulla toimeen" tai et "jaa jaaa"....et sellasta,turha puhuu...
Rajoja emme ole onnistuneet anopille laittamaan, koska avomieheni ei ole minun kanssani lainkaan samoilla linjoilla.
Anopin käyttäytyminen minua kohtaan on ollut törkeää, mutta ilmeisesti tässä on käynyt niin, että syyttävä sormi on ollut helpointa kääntää minuun.
Anoppiaan ei voi valita, mutta tuntuu surulliselta, että seurustelusuhteen joutuu hylkäämään anopin vuoksi.
Jos mies on kumppaninsa puolella, monelta ongelmalta ja mielipahalta vältyttäisiin :(
että olet siis joutunut lopettamaan suhteen tämän anoppisi takia, kun siis miehesi ei ymmärrä sinun pointtiasi asiassa? Jos saan kysyä ja udella.
Meillä on myös ollut hieman ongelmaa anopin käyttäytymisen suhteen, ja olen puhunut asiasta miehelleni.
Sanoin, että jos hän valitsee puolensa äitinsä luokse, minun ei tarvitse sitä katsoa. Ja haluan ennen kihlautumista nähdä,että näen hänet minun puolellani.
Aika ikävää, että sinulle on käynyt noin.
Mikä kumma juttu on tämä puolen valinta?
Eikö aikuinen mies ole oman elämänsä sankari, valinnut puolisonsa, kasvattaa lapsensa, mutta ei unohda juuriaa eli vanhempiaan? Ei tässä yhtälössä mitään luonnonvastaista ole.
Minusta aikuisen lapsen elämään on yhtä outoa puuttuua kuin muidenkin tuttujen aikuisten elämään. Yleensä me otetaan kaveritkin sellaisina kuin ne ovat. Eli mun mielestä neuvoja ei tarvi tyrkyttää, jos ei niitä kysytä. Kumminkaan puolin. Omasta kokemuksesta tiedän että tää ainakin toimii hyvin.
Ja itse asiassa, minusta parasta tässä suhteessa ovat ne ihanat lapsenlapset.
noin yksinkertaista. Kaikkipa ei tässä elämässä menekään niinkuin sitä on suunnitellut jne jne. Ei voi oikein muovata noita ihmisiä sellaisiksi kuin haluaisi.
Joskus on vaan sanottava, että tässä se raja menee, lähemmäs ei tarvitse tulla. Hmm.hyvä kommentti tuo että on yhtä outoa puuttua lapsen elämään kun muidenkin tuttujen. Eikä neuvoja tarvitse tyrkyttää, jos niitä ei kysytä. Heh,sanopas se!
En minäkään ole elämääni suunnitellut. Elän omaani ja muut elävät omaansa. Rikkaus on se yksi lapsi ja sen perhe. Oma puoliso. Työ. Harrastukset.Ja muut kaverit:) Suosittelen.
Ollaan keskusteltu miehekkeen kanssa anopista ja minua vaivaavista asioista, kuten esimerkiksi anopin tarpeesta auttaa (eli toimia maksumiehenä mitä omituisimmissa paikoissa). Minä olen tehnyt miehelle selväksi, että haluan opetella elämään itse, meidän itse tienaamilla rahoillamme. Mies on välittänyt viestin eteenpäin sitä vaativissa tilanteissa. Olen kiitollinen tottakai avusta, mutta en halua tuntea itseäni siivelläeläjäksi tai kokea turhaa kiitollisuudenvelan tunnetta. Osaan myös niellä ylpeyteni ja pyytää apua, jos sitä oikeasti tarvitaan.
Anoppi muuten omaa mielettömän kyvyn tyrmätä minun ja hänen poikansa yhteiset ideat ;) Esimerkiksi auton osto ja sen käyttö, yhteenmuutto, työpaikan vaihdot, opiskelut ym. Mies ei suhteen alussa edes tätä tajunnut, mutta nykyisin jo naureskelee vierailujen päätteeksi jämäköille tyrmäämisille. "Onko siinäkään sitten mitään järkeä?" kuuluu siis anopin vakiorepliikkeihin. Enää ei tarvitse loukkaantuakaan, kun mies osaa avata suunsa jo itse tilanteessa.
Jos taas anoppi loukkaa minua tavalla tai toisella, mies selvästi loukkaantuu siitä itsekin ja hoitaa tilanteen yleensä kunnialla. Meillä on se periaate, että jos minun vanhempani toimivat loukkaavasti/epäkunnioittavasti, niin minä hoidan tilanteen, ja jos miehen vanhemmat saavat minut tolaltani, niin mies hoitaa. Kumpikin pitää omat vanhempansa erossa asioista, jotka eivät heille kuulu :) Ei ne vierailut läheskään aina täyttä riemua ole, mutta pärjäillään.