ja käski jättää miehensä rauhaan. Ei usko minua eikä miestä, ettemme harrasta seksiä. Olemme käyneet syömässä, elokuvissa yms. mitä ystävät keskenään tekevät. En tahtoisi luopua ystävyydestä. Olemme samassa työpaikassa, joten sikälikin rauhaan jättäminen on vaikeaa, kun töiden takia pitää puhua päivittäin. Ei kai tämä oikein tälle osastolle kuulu, mutta ajattelin kysyä, olemmeko ainoita, joita suotta epäillään.
ystävämiehen vaimo
soitti toisen kerran
141995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Olemme käyneet syömässä, elokuvissa yms."
Ootko vähän hidas..? Siis päästä.
kyllä aika outoa.
joiden kanssa käydään baarissa, leffassa, syömässä, lenkillä jne. Nämä ystävät ovat naisia ja miehiä, myös työpaikalta. En näe tässä mitään outoa. Joskus käydään ulkona isommalla, joskus pienemmällä porukalla eikä kenenkään kumppanit ole valittaneet. Pitäisi varmaan naisen puhua ensisijaisesti miehensä kanssa eikä soitella työkavereille. Aika noloa.
Käykö mies sitten lainkaan vaimonsa kanssa syömässä, leffassa jne? Vaiko vain sinun kanssa? Tykkäisitkö muuten itse jos oma miehesi käyttäytyisi noin? Täytyy kyllä itse sanoa, että en tykkäisi. Kyllä hyväksyn myös vastakkaista sukupuolta olevat ystävät, mutta tuo leffa/syömässä käynti kuulostaa kyllä vähän epäilyttävältä ja intiimiltäkin ja varsinkin jos vaimoa ei edes koskaan kutsuta mukaan.
Itse vuosia sitten ystävystyin yhteen mieheen (varattuun) eräässä harrastuksissa. Useamman vuoden vietimme aikaa yhdessä myös harrastuksen ulkopuolella ihan ystävinä, mutta loppujen lopuksi siitä syntyi suhde(-soppa). Ei ihme, että ystävämiehesi vaimo on epäilevä, kun tollaisia juttuja vaan saattaa sattua...
En tiedä oletteko te kaksi ihan puhtain paperein liikkeellä mutta en pidä sitä mahdottomanakaan koska itselläni on muutama todella hyvä naispuolinen ystävä jonka kanssa viestittelen, soittelen, käyn terassilla, syömässä, leffassa ja vaikka mitä. Tietynlaista "ystäväihastusta" siinä tietysti on mutta se on täysin viatonta eikä siinä ole mitään seksuaalista jännitettä.
Samalla tavalla voin olla ihastunut mispuolisiinkin ystäviin, heissä on jotain miksi pidän heistä, päättäväisyys, harrastukset tai jotain muita mielenkiintoisia ominaisuuksia.
Joskus on tullut pieniä ongelmia naisteni kanssa tästä mutta ovat aika nopeasti ymmärtäneet että nämä tosiaan ovat vain ystäviä, kun saavat itse myös kutsuja tapahtumiin ja käydään kaikki yhdessä tekemässä asioita. En jätä naistani "ulkopuolelle" enkä ole jättänyt ystävänaisieni puolisoita ulkopuolelle vaan pyytänyt heitäkin mukaan jos on ollut jotain menoja. Haluan että heidän miehet oppii tuntemaan minut, oppii että minä en todellakaan ole uhka heille vaikka nähdessäni voi halata heidän naistaan ja viestitellä yömyöhään henkilökohtaisiakin asioita.
Jos nainen ja mies onnistuu olemaan ystäviä se on hedelmällinen ystävyys missä pääsee utelemaan ja kurkkimaan vähän toisen sukupuolen ajatuksiin ja maailmaan rehellisesti ja avoimemmin kuin mitä yleensä jopa parisuhteessa.
Vaimoni joskus epäili että olisin homo, hymähdin koska minussa ei ole tippaakaan homoa :) taitaa olla jopa vähemmän homoa minussa kuin niissä jotka jatkuvasti haukkuu ja haluaa hakata kaikki homot :)
Minä en ymmärrä sinunlaisiasi naisia. Mies on naimisissa ja vaimo ei tykkää ystävyydestänne. Silti sinä änkeät ja haraat vastaan.
Jos tuo ystävyys on niin hirveän tärkeää sinulle, menkää kolmisin jonnekin ja katsokaa sitten tilanne uudestaan.
Eikä sinulla todellakaan ole ystäviä, joiden kanssa ystävyys on ok?
Samaa mieltä edellisen kanssa. Eiköhän sen miehen tulisi kuitenkin ajatella ensisijaisesti vaimoansa ja tämän tunteita. Ja todellakin voisit olla vaimonkin ystävä, jos kerran niin ystävää vailla olet?????
Telaketjumaiharit vaan kapsuu, kun te runnotte pyhää parisuhdelakiviidakkoanne "sen miehen" laiksi.
Miehen pitää ensisijaisesti... hohhoijaa...kloonatkaa mielummin itsenne tylsimykset!
Jostakin olen lukenut, että jos pariskunnan sosiaalisuuksissa on eroja, se voi tuottaa ristiriitoja. Jos esim. mies on sosiaalisempi, eli tykkää olla eri ihmisten kanssa, mutta vaimo taas ei niin kaipaa - kumman tulee joustaa ja miten?
Olen itse sosiaalinen ja olin naimissa miehen kanssa, joka ei lähtenyt juuri mihinkään. Hän ei pitänyt ystävistäni eikä tykännyt tutustuakkaan uusiin ihmisiin. Kuitenkin hän vaati että olisi pitänyt olla aina kaksin. Koin sen hyvin ahdistavana.
Nyt olen miehen kanssa, joka on samanlainen kuin minäkin. Hänellä on myös naispuolisia ystäviä kuten minulla miespuolisia. Olemme toki tavanneet nämä ystävämme, mutta emme halua olla "kimpassa" heidän kanssaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että hänen naispuoliset ystävänsä useimmat eivät kiinnosta minua - olemme aivan liian erilaisia. Sekä päinvastoin, mieheni ei pidä kaikista minun ystävistäni.
Ystävyys - oikea sellainen - on ihmisuhde, jossa tykätään, arvostetaan ja kunnioitetaan toinen toistaan. Pelkkä kaverisuhde voi olla niidenkin kanssa, joista ei erityisemmin edes pidä. Tai hänestä pitää vain tietyissä asioissa.
Miksi siis pakottaa toinen olemaan ihmisten kanssa, jotka saattavat tuntua enemmän rasitteilta kuin iloa tuottavina ihmisinä?
Arvasin, että kahta mieltä tästä ollaan. Minulla on toki muitakin ystäviä, joiden kanssa teen kaikenlaista. En minä vain tämän yhden miehen kanssa nuhjaa. Minusta elokuvissa käyminen ei ole paheellista. Syömässäkin voi käydä niin, ettei lipsahda sänkyyn. Esim. kun lapsemme käyvät samoissa jalkkisharkkareissa, saatamme istua pizzalla niiden ajan.
Oma mieheni tykkää käydä ulkona pari kertaa vuodessa. Häntä ei harmita, jos silloin tällöin käyn jossain jonkun muun kanssa. Toki ystäväni vaimo saisi tulla mukaan, mutta hän ei taida haluta. Ajattelin, että voisihan heidät kutsua vaikka meille syömään, tapaisi rouva minun mieheni ja ehkä uskoisi, etten jahtaa hänen omaansa. Tuntuu vain vaikealta pyytää kotiinsa ihmistä, jonka on ohimennen tavannut ja joka suhtautuu minuun negatiivisesti syyttä. Sekin tuntuu tyhmältä, että sanoisin ystävyyden irti, koska vaimo niin tahtoo. Ystäväni välittää varmasti vaimonsa tunteista, mutta on siinäkin joku raja, miten paljon aikuisen tarvitsee tanssia toisen pillin mukaan.
uskotaan, uskotaan.
niin kunnioitat myös ystäväsi vaimon toiveita. Sen pitäisi olla selkiö. Kyllä sun ystävyyssuhde mieheen tulee vasta vaimon toiveiden jälkeen. Voit tietenkin etsiä ystäväksesi vapaita miehiä.
Tee kaikkesi, että vaimo uskoo teidän todellakin olevan ystäviä. Kutsu heidät syömään miehesi kanssa, jne. jne.
Jos ei homma toimi, niin etsi ystävä muualta, niitä kyllä riittää tässä maailmassa. Sun tehtävä on tanssia vaimon pillin mukaan, koska olet vain ystävä. Ei oo sen vaimon vika, et sun oma äijä ei ole kiinnostunut viettään elokuva- ja raflailtoja sen useammin sun kanssa.
Mitä enemmän selität, sitä varmemmin viestität tekeväsi väärin.
On teillä kyllä todella ihmeellinen tuo ystävyys, jossa ei kuitenkaan arvosteta ketään muuta tai mitään, ainoastaa sitä, että pääsette pizzalle tms.
Tiadat olla aikamoinen narsistityyppi!
Ensimmäinen reaktio viestiin oli että vaimo on oikeassa ja sinä ja tämä mies väärässä.
Mutta sitten kun mietin tarkemmin, tajusin että reaktio johtui yksinomaan siitä että itse tykkään käydä sekä leffassa että syömässä, samoin mieheni. Eli me käymme elokuvissa ja syömässä lähinnä vain keskenämme. Joskus hyvä ystävättäreni tulee mukaan "kolmanneksi pyöräksi"; mies tulee hänen kanssaan myös hyvin toimeen. Mutta esim. en koskaan lähtisi elokuviin kenenkään muun kanssa, JOS tietäisin että miehenikin haluaisi kyseisen elokuvan nähdä. Silloin kun olen kysynyt ja tiedän että häntä ei kiinnosta (enimmäkseen silloin on kyse verisestä kauhuleffasta a la Hostel.. :-), käyn jonkun muun kanssa tai yksin.
Eli jos mieheni päättäisi mennä elokuviin jonkun naispuolisen työkaverinsa kanssa, pitäisin minäkin sitä outona.
Sen sijaan, mieheni pelaa sulkapalloa, mutta minä en. Jos mieheni käy pelaamassa iltaisin jonkun työkaverinsa kanssa, en näe mitään eroa siinä onko tuo kaveri Maija vai Matti.
Joten minusta tässä tärkein kysymys on: haluaisiko tuo kyseinen vaimo myös viettää tuollaisia hetkiä miehensä kanssa? Haluaisiko hän leffaan? Entä syömään? Jos, niin ymmärrän kyllä hänen reaktionsa.
Lisäksi: ehkä olen vielä alkuvaiheen rakkauden sokaisema (yhdessä 8 vuotta, naimisissa 4), mutta minusta se kaikkein mieluisin leffa-, illallinen- yms. kumppani on nimenomaan oma mieheni. Tottakai ystäviä saa ja pitääkin olla, mutta olenko jotenkin outo, jos valinnan mahdollisuuden tullessa eteen vapaaehtoisesti ja iloisesti valitsen oman mieheni seuran jonkun toisen (miehen tai naisen) seuran edelle?