Onnelliset avioliitot tähän ketjuun :)

Mul on ollu onnellinen mese suhde afrikkalaiseen mieheen yli 3kk...mennään talvel naimisiin jos kaikki menee hyvin. Pitäkäähä peukkuja :))))

*halit*

Olen myös miettinyt tuota ainaista natinaa... Ei ihan hirveästi innosta käymään palstalla vaikka välillä olisi mukava saada rupateltua samassa tilanteessa olevien kanssa.

Minä ja mieheni ollaan oltu nyt 5 vuotta yhdessä ja erittäin onnellisia tässä suhteessa! Meillä myös tuo suomi-arabi "yhdistelmä" ja lapsikin on.

Juuri tällä hetkellä olen taas onneni kukkuloilla ja tuntuu ettei parempaa voisi ollakaan. Tokihan meilläkin on ollut riitamme(ja varmasti tulee olemaankin =) ), mutta ainahan niistä selvitään. Kun rakastaa puolisoaan ja kunnioittaa häntä niin kummasti löytyy myös halua setviä erimielisyyksiä. Ja tarkoitan siis vahvasti molemmin puolista rakkautta ja kunnioitusta. (tiedoksi vikisijöille!)

Meillä pitkä yhteinen historia, siis jo ennen 5 yhteistä vuotta. Ja toivon, että yhteinen elämä jatkuu niin kauan kuin elämme.

Nyt jo yli kaks kuukautta mesetelty ja se on jo lähettäny kuvanki itestää mulle ja se on tosi sulone

Hei,
Kiva lukea että muillakin menee hyvin. Ollaan asuttu 7 vuotta yhdessä, ja elämä sen kun hymyilee... Häitä suunnitellaan, lapsia saa tulla jos on tullakseen. Kieli- ja kulttuurieroista huolimatta olemme löytäneet toisistamme erottamattomat sielunkumppanit.

Meillä on vasta toinen avioliittovuosi tulossa täyteen, joten vielä tätä ei kai voi pitää mitenkään saavutuksena, mutta onnellisena avioliittona kyllä. Lapsia ei vielä ole, toivottavasti joskus tulee. Ja mies on arabi niin kuin muutamalla aiemmallakin ketjuun kirjoittaneella. Elämä on ihan mallillaan, mies on tehnyt tilapäistöitä mutta nyt aloittaa opiskelun. Se parantaa elämänlaatua entisestään - miehelle oli erityisen rankkaa kun ei ollut töitä eikä voinut tienata omia rahojaan.

Mitähän sitä sitten vielä muuta.. Ramadan on meneillään mutta eipä siitäkään sen isompia ongelmia aiheudu, mies ärtyy iltapäivisin vähän normaalia nopeammin, mutta siitä on selvitty ;) Vähitellen aletaan olla siinä tilanteessa että kolmas perheenjäsen olisi tervetullut. Kasvatusperiaatteista on keskusteltu useita kertoja ja nimet on mietinnässä.. Elämä kulkee rauhallisesti eteenpäin.

Kel' onni on se onnen kätkeköön ;-)
Mutta sanotaan nyt kun puheeksi tuli, että palstaa lukiessa tunnen itseni varsinaiseksi arjen sankariksi! Olen saanut jo etukäteen tuhoon tuomittuna pidetyn suhteen kukoistamaan ja näin vieläpä jo vuosikausia.

Meilläkin elellään mukavaa elämää kymmenettä vuotta, Suomi-Albania-yhdistelmällä. Lapsia on yksi ja elämän raamit kunnossa, eli raha riittää, koulutukset on hankittu ja vakipaikoilla tehdään työtä. On ollut ylämäkiä ja on ollut alamäkiä, enkä halua hehkuttaa elämäämme kuin se olisi yhtä huvipuistoa ja auringonkukkapeltoa... Ihan tavallista arkea vain - ei mitään suuria riidanaiheita tai näkemyseroja, mutta eipä sitten mitään tajunnan räjäyttävää toiseekaan suuntaan, ainakaan "kuherrusvuosien jälkeen". ;o) Mutta toisiamme suuresti rakastetaan, emmekä voisi elämää ilman toisiamme ajatella. Se on tärkeintä.

2 vuotta kurdin kanssa tulta ja tappuraa. Ollaan varmaan niin samanlaiset. Molemmat itsepäisiä. Mutta, mutta, edelleen yhdessä ja rakkaus roihuaa lieskoina taivaaseen asti (josko sitten ovetkin paukkuu)... :D