Oletko kokenut vastaavaa ?
Jo 5 kk:n avioliiton jälkeen olen huomannut, että mieheni ja minun luonteeni eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen. Reilu vuosi seurusteltiin. Ihailin hänen maskuliinisuuttaan, viisauttaan,sanavalmiuttaan, monitaitoisuuttaan jne.
Kun ensirakkaushuuma himmeni, palasin maanpäälle unelmistani: mies on itsekäs, alistaa minua, haukkuu entisestä elämästäni, ruoskii sanoillaan. Lisäksi hän on tuhlari. Palkka riittää juuri ja juuri laskuihin. Minä olen työtön, ja kärsin suunnattomasti rahan puutteesta.
Toisinaan kyllä kehuu ulkonäköäni, taitoani hoitaa kotia jne. Ja sanoo rakastavansa minua edelleen.
Nyt on seksikin lopahtanut puoleltani. Mies on raivoissaan, sillä omasta mielestään "kiehuu myrkyissään seksin puutteesta". On pettynyt minuun, koska seurusteluaikana annoin ymmärtää muuta ??? Hän uhkaa että ellei seksiä tule useammin (nyt noin 1-2 kertaa viikossa), hän vetää käteensä. Minua etoo pelkkä ajatuskin runkkaavasta puolisosta.
Omasta puolestani voin sanoa, että seksihaluni ovat karisseet alistamisesta, solvaamisesta ja
jatkuvista riidoista ja näkemyseroista.
Olen jo 58 v. eikä vanha koira taida uusia temppuja oppia ?!? Mies on minua nuorempi ja vetoaakin usein siihen, että on minua viriilimpi, ja että en oikein pärjää hänelle. Ehkä hän on oikeassa. Pahalta tuntuu kuitenkin.
En tiedä mitä tehdä. Haluan uskoa, että tämä on vasta "kaapinpaikan hakua". Hän on sitä mieltä, että yhteisen sävelen olisi pitänyt löytyä heti, eivätkä asiat enää voi muuttua paremmiksi välillämme,ellen minä tee jotakin (??!).
Pelottaa tulevaisuus. Jos tulee ero, kuinka pärjään yksinäni pienellä päivärahalla, ilman asuntoa. En jaksaisi enää aloittaa kaikkea uudelleen. Siksi kait olen valmis jatkamaan tätäkin suhdetta, mies todennäköisesti ei, ellei saa lisää seksiä. Kummallista ?!?
Olisi kiva lukea teidän mielipiteitänne/kokemuksianne, jotta saisin hiukan eri näkemystä ja avaruutta omiin ajatuksiini.
Tiedän toki, että pahempiakin avioliittoja on, mutta kuitenkin...
Jo 5 kk:n avioliiton jälkeen olen huomannut, että mieheni ja minun luonteeni eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen. Reilu vuosi seurusteltiin. Ihailin hänen maskuliinisuuttaan, viisauttaan,sanavalmiuttaan, monitaitoisuuttaan jne.
Kun ensirakkaushuuma himmeni, palasin maanpäälle unelmistani: mies on itsekäs, alistaa minua, haukkuu entisestä elämästäni, ruoskii sanoillaan. Lisäksi hän on tuhlari. Palkka riittää juuri ja juuri laskuihin. Minä olen työtön, ja kärsin suunnattomasti rahan puutteesta.
Toisinaan kyllä kehuu ulkonäköäni, taitoani hoitaa kotia jne. Ja sanoo rakastavansa minua edelleen.
Nyt on seksikin lopahtanut puoleltani. Mies on raivoissaan, sillä omasta mielestään "kiehuu myrkyissään seksin puutteesta". On pettynyt minuun, koska seurusteluaikana annoin ymmärtää muuta ??? Hän uhkaa että ellei seksiä tule useammin (nyt noin 1-2 kertaa viikossa), hän vetää käteensä. Minua etoo pelkkä ajatuskin runkkaavasta puolisosta.
Omasta puolestani voin sanoa, että seksihaluni ovat karisseet alistamisesta, solvaamisesta ja
jatkuvista riidoista ja näkemyseroista.
Olen jo 58 v. eikä vanha koira taida uusia temppuja oppia ?!? Mies on minua nuorempi ja vetoaakin usein siihen, että on minua viriilimpi, ja että en oikein pärjää hänelle. Ehkä hän on oikeassa. Pahalta tuntuu kuitenkin.
En tiedä mitä tehdä. Haluan uskoa, että tämä on vasta "kaapinpaikan hakua". Hän on sitä mieltä, että yhteisen sävelen olisi pitänyt löytyä heti, eivätkä asiat enää voi muuttua paremmiksi välillämme,ellen minä tee jotakin (??!).
Pelottaa tulevaisuus. Jos tulee ero, kuinka pärjään yksinäni pienellä päivärahalla, ilman asuntoa. En jaksaisi enää aloittaa kaikkea uudelleen. Siksi kait olen valmis jatkamaan tätäkin suhdetta, mies todennäköisesti ei, ellei saa lisää seksiä. Kummallista ?!?
Olisi kiva lukea teidän mielipiteitänne/kokemuksianne, jotta saisin hiukan eri näkemystä ja avaruutta omiin ajatuksiini.
Tiedän toki, että pahempiakin avioliittoja on, mutta kuitenkin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
tässä uutta suhdetta. Olen nainen 45v ja miesystäväni on 37v.
Meillä seksipolitiikka on päinvastoin. Mies haluaa vähemmän ja harvemmin kuin minä. Ja silti on tilanteita, että minäkään en ole haluamassa, kun mies haluaa. En ota nokkiini, jos hän katsoo esim. pornoa tv:stä ja runkkaa kuten sanoit. Mieluummin niin kuin että kävisi vieraissa ja toisi vielä tauteja kaupan päälle. Käytän itse unilääkkeitä, jotta saan nukuttua ja mies on herkkä- ja huonouninen, joten nämä seksiasiat ei aina satu kohdalleen.
Positiivista nykyisessä suhteessa on se, ettei tarvitse pelätä väkivaltaa. Olin naimisissa miehen kanssa, joka kuvitteli vaimon olevan joku alempi olento, jota voi mätkiä ja pätkiä kuinka vain.
Rakastumisen huuma on minultakin mennyt jo ohi ja olen opettelemassa rakastamaan kumppaniani. Yritän löytää ja löydänkin hyviä puolia hänestä ja samalla pidän puoliani, ettei hän toiveissaan litistä minua ja minun persoonaani. Eli opettelua tämä on aina.
Miehet on aina putkiaivoja eli erilaisia kuin naiset;) Se on huomioitava joka kerta, kun suhteeseen lähtee. Homot voivat olla lähempänä naista henkisesti, mutta heistä ei ole kuin kaveriksi.
Sanavalmis ja monitaitoinen ihminen on lähes poikkeuksetta myös aggressiivinen ja armoton.
Rauhallinen ja mukava taas on hyvin monesti saamaton, selkärangaton vätys.
"Viisas" ihminen taas on hyvin monesti sarkastinen ja katkera ihminen.
Että eikun vaan onnea puolison etsintään. Kyllä sieltä paskan seasta aina joku sen helmenkin löytää.
Joo, olipa hauskaa lukea, nauroin ääneen pitkästä aikaa. Lisäksi totta joka sana !
Ensimmäinen puolisoni oli rauhallinen ja mukava, mutta saamaton vätys.
Toinen, edellisen vastakohta, on juuri kuten kuvailit: verbaalisesti hyvin lahjakas mutta aggressiivinen ja armoton.
Onnea heille, jotka ovat helmen löytäneet. Pitäkää liittonne kunnossa !!!