Kadutko tai kaduitko sen jälkeen kun olit jättänyt aviomiehesi/vaimosi? Tai huomasitko myöhemmin että olit tehnyt virheen kun erosit elämänkumppanistasi?
Kadutko tai kaduitko?
radler
51595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja vakava asia elämässäni vaati aikaa, sitä keskusteltiin, harkittiin, vatkattiin ja puntaroitiin. Ja kun kaikki oli käyty läpi, ero laitettiin vireille, enkä ole katunut. Voisi sanoa jopa pikemminkin päinvastoin. Vaikka elämä muuttui täysin se muutos teki hyvää meille kaikille. Nyt meillä on tarjota lapsillemme kaksi onnellista vanhempaa, kaksi hyvää kotia.
kun erosin miehestäni. Olemme edelleenkin hyviä ystäviä ja lapsetkin tulevat hyvin toimeen mieheni uuden kumppanin kanssa. Tiedän, että monet avioerot ovat paljon sotkuisempia ja olen ehkä poikkeus, mutta toivon, että vanhemmat pysyvät väleissä edes lasten takia. Lapsi tarvitsee vanhempiaan, vaikka he olisivatkin eronneet.
Molemmat ollaan tyytyväisempiä nyt ja lapsellakin on parempi olla tyytyväisten aikuisten kanssa. On kaksi rauhallista kotia yhden riitaisen sijasta.
sitten voisi itseään syyttää siitä, miksen eronnut aikaisemmin.
No, parempi että edes nyt.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ex on arvaamaton, väkivaltainen ja epäluotettava.
En halunnut uskoa sitä todeksi, ettei hän milloinkaan rakastanut minua, vaan itseään.
Mutta, kun sen älysin, niin sitten erosin.
Liittoani oli mahdotonta jatkaa. Joskus tieto on niin varma, niin pitkällä ajalla hankittu, ettei epäilylle jää mitään sijaa.
Minä todella yritin kaikkeni. Ihan kaikki, lukemattomia kertoja ja kun ymmärsin ettei mitään tietä ole, erosin.
Eroni syy oli alkoholi, joka oli itselleni ongelma ja kai miehellenikin, koska ei halunnut minun raitistuvan, vaan yritti pitää minua ikihumalassa. Lasten vuoksi erosin, haluni raitistua lasten vuoksi oli jo suuri, mutta tuossa osoitteessa minulla ei ollut lupaa eikä tilaa olla raitis.
Joten liittoni ei voinut jatkua, en koskaan palaa tuon ihmisen luokse. Hän ei kasva, hän ei muutu, hän ei halunnut minun hyvääni.
Kaksikymmentä vuotta annoin elämästäni tuolle liitolle, tulevaisuuteni olkoon omani.