Hei..
Olen pyoritellyt mielessani jonkin verran ko kysymysta. Mieheni vaittaa minun olevan pahimman luokan nalkuttaja ja itse en taasen osaa itseani nahda tassa valossa. Olen yrittayt asettua hanne asemaansa, mutta ilmeisesti en osaa..
Nain ei ole ollut aina, tama "nalkuttaja" kriisimme on saanut alkunsa vasta muutama kk sitten.
Olen ollut kotona viimeisen vuoden (tyottomyyden takia) ja sina aikana siivonnut, pessyt pyykit, hoitanut kauppareissut, pihan.. kaikki kotityot. Olen yleensa myos tankannut ja pessyt autot jotta miehen olisi helppo lahtea toihin aamuisin. Paidat on aina pesty ja sukat kalasteltu sangyn alta ja laitettu pestyna kaappiin.. Lammin ruoka on aina odottanut kotiinpalaajaa, samoin kuin siisti koti..KOSKAAN en ole heittaytynyt marttyyriksi, koska arvostan mieheni osuutta tyossakayjana. Ja meilla on sujunut hyvin..
Joka tapauksessa, mielestani on kohtuullista etta mina teen isomman osan kotitoista koska mieheni kuitenkin hankkii meille elannon.
Olen aina ollut ns. hyva jatka ja minulla on paljon miespuolisia ystavia ja aikasempi tyopaikkani oli selkeasti miesvaltainen. Minulla on vain veljia. Taman johdosta minusta on kasvanut vahan poikatytto.. En hermostu herkasti, olen suht looginen, ne lojuvat sukat eivat ole kriisin paikka.. En koskaan ole kieltanyt miestani viettamasta poikien iltaa. Onhan minulla naiselle ominaisia romaantiikan haluja, mutta kukkaset haapaivana riittavat ihan hyvin.. En kaipaa jatkuvaa lepyttelya ja romantisointia. Tama pohjatieto siksi etta mielestni olen suht tasapainoinen nainen, en potentiaalinen nalkuttaja.. Tietenkin tassa on vain minun omakuva, toivon ettei se ole ulkopuolisen silmissa kovin paljoa erinlainen ;)
Aina olemme psytyneet keskusteleman kaikki ongelmat. Nyt kun olen aloittanut toissa (1,5kk sitten)keskustelimme miehen kanssa siita, miten hankin voisi osallistua kotitoihin. Kun kerran molemmat ovat toissa 8h paivassa, on minusta kohtuullista etta kumpikin tekee oman osan kotihommista. Mieheni mielesta pelkka ehdotus teki minusta nalkuttajan. Han hammasteli miten se reilu nainen on muuttunut noin kamalaksi nalkuttajaksi. Ja tama kaikki vain koska otin esille kotitoiden jakamisen.
Paasimme "sopuun" etta mies imuroi ja siivoaa vessat. Mina siivoan muuten. Ruoan tekee se joka on ensin kotona.
Tama ei vain toimi. Kun siivouspaivana teen kaikein muun, mutta jatan imuroimatta, mieheni filosofoi minun saaneen "feministilesboilta" vaikutteita, ei auta selittaa etta se on hanen vastuualueensa joka yhdessa sovittiin.. jos huomautan etta vessassa on jatetty tyhja paperihylsy rullan tilalle, ja yritan huomauttaa etta hankin voisi loppuunkayttaessan paperin vaihtaa hylsyn uuteen rullaan seuraa aina huutoa "mika sua vaivaa?? kamala nalkutus yhdesta rullasta??"
Olen yritanyt kuulostella itseani milta mieheni korviin kuullostan.. En tajua hanta, minusta on tullut todella varovainen siina mita sanon, koska en halua olla se hankala nalkuttava vaimo.
Kaiken huippu oli kun mieheni sanoi etta kotiintulosta on nykyaan tullut vastenmielisempi ajatus kuin ennen, koska olen niin hankala. (tama sen jalkeen kun oli siivouspaiva ja imuri odotti hanta).
Pitaako minun tehda mukisematta kaikki kotityot ja antaa olla rauhan maassa, vai vaatia oikeuksiani ja olla nalkuttava akka?
Olen pyoritellyt mielessani jonkin verran ko kysymysta. Mieheni vaittaa minun olevan pahimman luokan nalkuttaja ja itse en taasen osaa itseani nahda tassa valossa. Olen yrittayt asettua hanne asemaansa, mutta ilmeisesti en osaa..
Nain ei ole ollut aina, tama "nalkuttaja" kriisimme on saanut alkunsa vasta muutama kk sitten.
Olen ollut kotona viimeisen vuoden (tyottomyyden takia) ja sina aikana siivonnut, pessyt pyykit, hoitanut kauppareissut, pihan.. kaikki kotityot. Olen yleensa myos tankannut ja pessyt autot jotta miehen olisi helppo lahtea toihin aamuisin. Paidat on aina pesty ja sukat kalasteltu sangyn alta ja laitettu pestyna kaappiin.. Lammin ruoka on aina odottanut kotiinpalaajaa, samoin kuin siisti koti..KOSKAAN en ole heittaytynyt marttyyriksi, koska arvostan mieheni osuutta tyossakayjana. Ja meilla on sujunut hyvin..
Joka tapauksessa, mielestani on kohtuullista etta mina teen isomman osan kotitoista koska mieheni kuitenkin hankkii meille elannon.
Olen aina ollut ns. hyva jatka ja minulla on paljon miespuolisia ystavia ja aikasempi tyopaikkani oli selkeasti miesvaltainen. Minulla on vain veljia. Taman johdosta minusta on kasvanut vahan poikatytto.. En hermostu herkasti, olen suht looginen, ne lojuvat sukat eivat ole kriisin paikka.. En koskaan ole kieltanyt miestani viettamasta poikien iltaa. Onhan minulla naiselle ominaisia romaantiikan haluja, mutta kukkaset haapaivana riittavat ihan hyvin.. En kaipaa jatkuvaa lepyttelya ja romantisointia. Tama pohjatieto siksi etta mielestni olen suht tasapainoinen nainen, en potentiaalinen nalkuttaja.. Tietenkin tassa on vain minun omakuva, toivon ettei se ole ulkopuolisen silmissa kovin paljoa erinlainen ;)
Aina olemme psytyneet keskusteleman kaikki ongelmat. Nyt kun olen aloittanut toissa (1,5kk sitten)keskustelimme miehen kanssa siita, miten hankin voisi osallistua kotitoihin. Kun kerran molemmat ovat toissa 8h paivassa, on minusta kohtuullista etta kumpikin tekee oman osan kotihommista. Mieheni mielesta pelkka ehdotus teki minusta nalkuttajan. Han hammasteli miten se reilu nainen on muuttunut noin kamalaksi nalkuttajaksi. Ja tama kaikki vain koska otin esille kotitoiden jakamisen.
Paasimme "sopuun" etta mies imuroi ja siivoaa vessat. Mina siivoan muuten. Ruoan tekee se joka on ensin kotona.
Tama ei vain toimi. Kun siivouspaivana teen kaikein muun, mutta jatan imuroimatta, mieheni filosofoi minun saaneen "feministilesboilta" vaikutteita, ei auta selittaa etta se on hanen vastuualueensa joka yhdessa sovittiin.. jos huomautan etta vessassa on jatetty tyhja paperihylsy rullan tilalle, ja yritan huomauttaa etta hankin voisi loppuunkayttaessan paperin vaihtaa hylsyn uuteen rullaan seuraa aina huutoa "mika sua vaivaa?? kamala nalkutus yhdesta rullasta??"
Olen yritanyt kuulostella itseani milta mieheni korviin kuullostan.. En tajua hanta, minusta on tullut todella varovainen siina mita sanon, koska en halua olla se hankala nalkuttava vaimo.
Kaiken huippu oli kun mieheni sanoi etta kotiintulosta on nykyaan tullut vastenmielisempi ajatus kuin ennen, koska olen niin hankala. (tama sen jalkeen kun oli siivouspaiva ja imuri odotti hanta).
Pitaako minun tehda mukisematta kaikki kotityot ja antaa olla rauhan maassa, vai vaatia oikeuksiani ja olla nalkuttava akka?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet löytänyt elämän tarkoituksen. Se piilee vessapaperirullissa. Hyvä tytöt..
tai no ihan sama, kun olen ja pysyn sinkkuna (:OD
T: M single forever :)
paaponut sen vätyksen pilalle, siis auton pesut ja tankkaukset, kamoon. Sehän on päässyt äidin hoivista vielä parempaan hoitoon (oma äitini pisti mut aikoinaan esimerkiksi imuroimaan ja hyvä niin). Kai siinä tulee känkkäränkkä, kun paha täti uhkaa viedä osan noin mahtavista saavutetuista eduista.
Pienet, kiltit huomautukset eivät hyödytä mitään. Mies on haukuttava maanrakoon niin että pelästyy.
Olen toisaalta huvittuneena ja toisaalta ällistyneenä lukenut tätä palstaa. Miesten kommentit asioihin ovat todella suorasukaisia, joten mietin, onko todella niin, että miesten tapa ajatella on "putkiaivojen" tuottamaa suoraviivaista ajattelua, mistä ei rönsyillä (kuten naiset, jotka mietiskelevät asiat usealta näkökantilta ja analysoiden). Siis pystyvät näkemään asiat tosi suorina.
Mutta asiaan. Äskeiseen viitaten luulisin, että paras ratkaisu tilanteeseen olisi, että jätät kotityöt tekemättä, alat viettää yhä enemmän aikaa kodin ulkopuolella, et pese hänen pyykkejään jne. Kokeile tuottaako tulosta, kun mies huomaa, ettei asiat olekaan valmiina odottamassa etkä sinä ole olemassa vain hänen palvelemistaan varten. Kun asiasta nousee riita (hänhän ei voi ymmärtää, miksi et tee "töitäsi"), pysy kylmänä äläkä anna tunteiden nousta pintaan. Uskoisin, että ääni kellossa muuttuu, kun äijä näkee, ettet olekaan itsestäänselvyys. Miehille miesten tavalla. Ehkä kotiin on mukavampi tulla, kun ei tartte pelätä joutuvansa imurinvarteen...mutta kyllä se jossain vaiheessa kääntyy itseään vastaan, miehen vastarinta murtuu ja saat ymmärtäväisen miehesi takaisin..
ei tän mielest kandeis heittäytyy vaikeeks. siitä sais aikaan vaan uuden riidan.
kai ihmiset pystyis ratkoo ongelmiisa muutenki ku vaan pelkästään alkaa keljuileen tai vaikeuttamaan asioit?
tai toi vastarinnan murtamine. kuulostaa iha siltä, et toista ollaan lyömäs hajalle? onks toise hajottamine tosiaa tarpeen tollases siivousjutus?
tost tuli mieleen alakoulun naisope ketä pussas aina sitä jannuu, ketä hölmöili :) aika nopeesti loppu hölmöilyt ku sen ikäset jannut ei juuri lämpee mihinkä tyttö/naishömppään, et ne olis niinku enempi äijii ku niitte faijat o ;) se oli opelta sitä käänteistä taktiikkaa.
vaan osaa tehdä mitään. Jos sitä on ensin äiti passannut tai joku toinen nainen ja sen jälkeen sinä, niin missä vaiheessa sen olis tarvinnut opetella itse mitään kodinhoidosta. Jos mies on asunut yksin jo pidempään, niin silloin voi odottaa, että siltä sujuu tarvittaessa pyykinpesut ja muut.
Ja ei kai nyt varmaan joka päivä töiden jälkeen tarvi mitään suursiivousta tehdä. Vuoroiltoina vaikka teette ruoan. Pyykkikoneen nyt voi napsauttaa päälle koska vaan ja ne pyykit voi laittaa kuivumaan se kumpi ehtii.
Viikonloppuna voitte kimpassa siivota vähän perusteellisemmin ja sen jälkeen palkitset miehesi sit jotenkin, niin se huomaa et se siivoaminen on kaksinverroin kannattavampaa=o)
ehkä se tekemise alottamine vaan vaatii tietyn määrän marinaa ja mutinaa. ja sit sen jälkeen se tekemine lähtis kuitenki?
et se alkuun kuuluva mutina ja marina ei olis mitenkä henkilökohtaista, se vaan purkais turhautumista ja väsymystä, joka aiheutuu sellasista duuneista, jotka ei paljoo nappaa mut jotka on pakko hoitaa. ja väsymys sit vaiks pitkistä duunipäivistä.
toi kans, et se olis tottunu siihe, et kaikki tulee valmiiks eteen, kun sä olit ilman duunii vähä aikaa. sen täytyis nyt vaan oppii taas irti siitä. koska sä et enää oo kokoaikaa himassa.
sit toiki vielä, jota ei kai huomaa nii herkkään. et ku on sen kasituntisen duunis plus matka-ajat päälle ja tulee himaan, nii voi olla vähä väsyny. et sit ku alkais keskusteleen, se ei oo välttämättä mitää kaikist hedelmällisintä tai korkeelentosinta. et ainaki asiat pitäis pitää yksinkertaisina, myös vastaukset jne. et niinku muutoin siinä käy silleen, et väsyneenä sitä äkkii ymmärtää toisen väärin. ja jos niin käy, nii sit pitäis muistaa kysyy, et mitä toinen tarkoitti, eikä pähkäillä omassa väsyneessä aivossa et mitä kuttua ja tiuskasta jotain vastaukseks ku ei tajunnu pätkääkää :)
hey onnee arkeen teille! kyllä se sun ukkos alkaa kotitöihinki, kunha se ymmärtää ekan, et sä oot kans duunis, et ne kotihommat ei tapahdu itsestään, et niihi kotihommiin ei kuole, et sä et vihaa sitä, kun sä haluaisit et seki tekis jotai :)
(ps. palkitse sitä jotenki, jotai "pojoi/pointsei" tai "papukaijamerkkei") :)
totuttanut miehesi siihen, että sinä teet kaikki kotityöt, kuten joku tuossa yllä jo totesikin.
Nyt kun hän on tottunut vuoden aikana tulemaan "hotelliin" töistä, niin ehdotuksesi on kuullostanut hänen mielestä tyrmäykseltä. Liian suuri muutos miehelle, ja noin lyhyellä varoitusajalla.
Luulenpa, että hän on ylireagoinut. Lisäksi, kirjoituksesi perusteella näytät asuvan ulkomailla. Joten luonnollisesti seuraava kysymys kuuluukin, oletko naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa?
Jos olet, ehkä kieliongelmat ovat vielä lisänä rokassa. Mieti nyt itsekin, kuinka vaikeaa se on välillä selittää toiselle asioita suomeksi. Ehkä jonkilainen "hassu" väärinkäsitys :-)?
Ilmeisesti, tilanne vaatii että teette kirjallisen sopimuksen siitä kuka tekee ja mitäkin. Ja jos ilmenee ongelmia, niin sopimuksesta voi sitten tarkastaa kenen moka. Meinaan, jos et saa puhumalla asiaa kuntoon.
Ja, mielestäni et ole nalkuttaja etkä "feministilesbo" vaan olet oikeassa siinä että kun kummatkin ovat ansiotöissä, niin kotityöt pitäisi jakaa. Mikä onkin sitten teidän päätettävissänne miten sen teette.
Mutta se ei ole hyväksyttävää, että vain toinen tekee ne. Koita kysyä mieheltäsi, miltä hänestä tuntuisi jos osat olisivat olleet toisinpäin?
Luulisi ymmärtävän pointtisi?
Jos olet kerran päivät vapaana (paitsi sen ajan mitä käytät toivottavasti työn hakun), niin totta hemmetissä hoidat kotityöt! Et varmasti tee niitä 8h/päivä ellei talo ole luokkaa 500 neliötä ja 7 pentua nurkissa! Mies kantaaa rahaa ilmeisesti sen 8h/päivä talouteen, joten ehkäpä voisit laskea saavasi periaatteessa palkkaa työstäsi? Vai kenen rahoilla niitä autoja tankkailet? Jos kuitenkin edellytät mieheltäsi kotityön tekoa, niin mielestäni saisit siinä hänelle maksaa, muuten tilanne on täysin absurdi.
Ymmärrän tavallaan yskäsi, mutta eihän nyt kukaan terve ihminen siivoa kämppää viitenä päivänä viikossa! Sukat miehesi saisi toki viedä sinne minne ne kuuluvat ja muutenkin siivota omat jälkensä, mutta jos kotona on työtön ihminen, joka hyötyy toisen palkasta JA käyttää hommiinsa vähemmän aikaaa päivässä, niin ei todellakaan ole nänen hommansa edes imuroida.
Mikäli työsi oikeasti vievät enemmän aikaa kuin miehesi säännöllisen työnajan, niin pyydän anteeksi ja vaikenen iäksi. Näin kuitenkin itse menettelisin. Toivottavasti saat pian töitä!:)
t. nyttemmin misogyynijuntiksi leimattava jäbä.