Ihan mielenkiinnosta kysyn Tukholman maratonristeilyllä käyneiltä, ryypätäänkö siellä tulomatkalla?
Maratonjuoksu on sellainen rääkki ettei itselle sen jälkeen tulisi mieleenkään alkoholia juoda.
Maratonjuoksu on sellainen rääkki ettei itselle sen jälkeen tulisi mieleenkään alkoholia juoda.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä siellä moni ryyppää jo menomatkalla ja vetää yhden tasoittavan oluen ennen maratonia. Useimmat eivät varmaan kuitenkaan juo menomatkalla. Paluumatkalla viina maistuu useimmille.
Itse en innostu juomisesta ennen maratonia, mutta sen jälkeen on tullut tavaksi vetää ihan kohtuullinen humala. Kun on juossut paljon maratoneja, ei se enää ole keholle sellainen rääkki kuin alussa. Humalasta huolimatta keho palaa parissa päivässä ihan normaalitilaan. Nykyään sitä alkaa siinä 20 kilometrin kohdalla haaveilemaan ensimmäisestä oluesta maalissa. Siivittää muuten mukavasti askelia kohti maalia ;)
urheilumies?".
No, oikeastaan olen kyllä nainen, vaikka olut maratonin jälkeen maistuukin.
Kaikki maratoneja harrastavat eivät ole mitään askeetikkoja, toisin kuin tosi........ Useimmat tuntemani juoksijat nautinnonhaluisia ihmisiä, joka arvostavat fyysisiä iloja kuten hyvää ruokaa, juomaa ja juoksemista. Onhan niitä tietenkin naama irveessä elämäänsä suorittavia tiukkapipoja juoksijoissakin :(
Jos ei koe mitään tarvetta käyttää alkoholia, niin heti on "askeetikko" tai "naama irvessä elämäänsä suorittava tiukkapipo".
Niinpä. Voi vitsi kun ei naama hymyyn käänny ilman alkoa. Voi voi.
Ihan rehellisesti sanottuna en tunne yhtään absolutistia, jotka ovat mielestäni muuten tasapainoisia ja "normaaleja". Kaikki tuntemani lasiinsylkijät ovat kyllä jotain "erikoismiehiä tai -naisia". Mutta älkää nyt nörtit alkako heti vonkumaan kurkku suorana, tämähän on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Mä käytän alkoholia todella vähän, vaikka en olekaan mikään askeetikko. Osaan tehdä elämästä muuten luksusta ja nautinnollista, en mä siihen viinaa tarvii.
Niin, maraton-risteilyllä en olisi jaksanut edes ryypätä, helteessä juokseminen hyydytti ja napa oli täynnä seisovan pöydän antimia.
Mun mielestä maratonlaivalla juhlittiin sivistyneesti, yhtään samanlaista känniääliötä en nähnyt kuten normaali risteilyillä.
ruuan kanssa otin olutta, mutta sitä tuskin voidaan sanoa ryyppäämiseksi. Kuuma ilma vei varmaan voimat. Menin heti ruuan jälkeen nukkumaan. Enkä kyllä huomannut humalaisia koko laivalla. No en tietenkään kun nukuin, mutta ei kyllä hyttiinkään kuulunut mitään ääniä, jotka olisi siihen viitannu.
Itse olen käynyt kerran reissun vuonna 1995.
Laivaan tultaessa syötiin jonka päälle join yhden olen.
Kihahti hattuun niin pahasti että olin kaatua pikatiskin jakkaralta selälleni.
Kaiken lisäksi tuli huono olo joten se jäi siihen.
Olin valmistautunut reissuun siten että ilo otetaan irti paluu matkasta. Toisin kävi. Höyhen saaret vetivät puoleensa.
Uskoakseni jotka juoksevat täyden maratonin niistä ei varmaan monikaan vedä nelivetoa päälle.
Ja jos vetää omapahan asia on.
Kynttilää voi polttaa muillakin tavoin molemmista päistä.
On kyllä erittäin sopimaton ajankohta ottaa alkoholia maratonin jälkeen, jos sitä ylipäätään käyttää. Kropan pitäisi saada silloin levätä ja aineenvaihdunnan hoitaa pois kaikki stressitekijät, jotka juoksun aikana tulee. Alkoholi kun ei ole vaan myrkky sinänsä, poistuakseen elimistöstä se muuttuu vielä paljon pahemmaksi myrkyksi, asetaaldehyydiksi, josta on aika ikäviä vaikutuksia elimistöön, mm. soluvaurioita. Niin että vaikka alkoholi näennäisesti rauhoittaa, ei sitä maratonin jälkeen terveyden kannalta ole mielestäni hyväksi juoda.
Son jokaisen oma asia. Minun kaveriporukka syö, juo ja osa tupakoi maratonin jälkeen sen minkä ehtii. Ei tietenkään ole optimaalista kunnon ja kropan suhteen, mutta pitääkö aina olla optimaalista? Ehkä jos tavoittelee maailmanennätystä ko. matkalla. Harrastelijajuoksijan rytmiin mahtuu vähän tissutteluakin. Kyllä silti kolmen tunnin pintaan koko kaveri lössi puristaa 42 km lenkin.
joskus kokeilla vähän jäykempiä juttuja? Ettei aina vaan tota yhtä ja samaa lällykamaa eli kossua ja ööliä. Ehkä niistä saisitte tarvittavaa lisäPOTKUA kolmen tunnin alitukseen.
Ja esim. amfetamiini on varmaan paljon terveellisempää kuin viinan tissuttelu, amfetamiinihan sointuukin paljon paremmin yhteen vitamiinin kanssa.
Muut eivät tosiaan tunnu ymmärtävän, että maratonin jälkeen on mukava lähteä juoksukavereiden ja kannustajien kanssa viettämään iltaa ravintolaan. Samalla voi purkaa maratonfiiliksiään ja suunnitella tulevia koitoksia.
Kyllä kehon fiilis kertoo, voiko olutta tai vähän vahvempaakin nauttia. Jos laittaa maratonilla ihan kaiken likoon ja on puolikuollut maalissa, niin sitten varmaan kannattaa suunnata kotiin nukkumaan.
Tiukkapipon ihmisestä tekee se, ettei pysty hyväksymään muiden tekemiä valintoja, jotka poikkeavat omista. Ei kai se teiltä pois ole, jos joku toinen haluaa maratonin jälkeen viettää iltaa vähän kosteammissa merkeissä?
Idioottimaista tai ei, mutta kesäisen Tukkiholman paisteen jälkeen illalla olut maistui. Tosin vasta pari tuntia maaliin tulon jälkeen. Syömiset ruokajuomineen ja muutama paukku/kalja vielä yökerhossa. Nosti mukavasti fiilistä eikä juurikaan humaltunut. Aamiainen maistui ja elämä oli muutenkin ihan ok sunnuntaina.
Annetaan jokaisen palautua rasituksista tyylillään... mahtuu maailmaan muutama idioottimaisestikin palautuva :))
mutta kumpaako luulet tässä rakkaassa Suomemme maassa enemmän kanssaihmisille selittelemään - sitä että ryyppäät kuin mielipuoli vai sitä, ettet käytä alkoholia (tai muita päihteitä) ollenkaan?
Monelle kanssaihmisen raittius tuntuu olevan kuin punainen vaate. Vaikeatahan sitä on ymmärtää, kun ryypiskelyn katsotaan olevan terveydelle yhtä välttämätöntä kuin hengittäminen.
Kymmenkunta vuotta sitten luin jostakin lehdestä jutun nimettömänä esiintyneestä miehestä joka veteli mm. ennen Tukholmaa laivalla kunnon piimät yökerhossa valomerkkiin asti ja kehuskeli, kuinka 42 kilsaa sujuu mainiosti pienessä kankkusessa.
Juoksun jälkeen en itse aina pysty/halua kääntyä ööliin päin. Aika menee usein ihmetellessä sitä, kuinka elämä voittaa rasituksen jälkeen tai sitten on vain niin sippi. Joskus taasen kevyen maran jälkeen ehtii jo tunnissa palauttavalle tuopille, mutta aina alkoholi ei pääse tuolloinkaan pullahtamaan hyvää tekevien palautushormonien läpi. Kunnon känniä en maran jälkeen ole ottanut: ei ole pystynyt tai ei ole ollut tarvetta, kun leijuu jo muutenkin.
Pämpätään aina laivalla lonkeroa kisan jälkeen. Ja hatiksen kanssa yökerhossa aamuneljään